Uumajansaame

Kartta saamelaiskielten levinneisyydestä. Uumajansaamen levinneisyyttä esittää alue nro. 2.

Uumajansaamelaisasutuksen pohjoisraja on Piitimenjoki. Tutkijat ovat havainneet Arjeplogissa huomattavan kielimuurin piitimensaamea puhuvien vuorisaamelaisten ja uumajansaamea puhuvien metsäsaamelaisten välillä. Etelärajan on perinteisesti katsottu kulkevan Uumajanjoessa.

J.A. Nensénin löydöt 1830-luvun Åselen Lapista viittaavat kuitenkin siihen, että tuohon aikaan uumajansaamea puhuttiin jopa siellä päin, siis etelämmässä kuin perinteisesti on ajateltu. Eteläraja on siis ehkä siirtynyt ajan myötä pohjoisemmaksi. Uumajansaamea puhuivat niin Piitimen Lapissa, Åselessä kuin Lyckselessäkin nimenomaan metsäsaamelaiset. He kuitenkin sulautuivat samaan aikaan ruotsalaiseen väestöön, mikä johti kielen käytön vähenemiseen. Sen lisäksi kieleen ovat etelärajalla vaikuttaneet lukuisat hallinnolliset toimet, kuten valtion rajojen vahvistaminen.[3][4]

Vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa emeritusprofessori Lars-Gunnar Larsson veti uumajansaamelaisten etelärajan Uumajanjoen ja Vojmånin väliseen vedenjakajaan.[5]

Vuonna 1755 julkaistiin Petrus Fiellströmin (1697–1764) kääntämä saamenkielinen Uusi testamentti. Teoksen kielessä on piirteitä uumajansaamesta. Hän pyrki luomaan käännöksellään ruotsinlapin kirjakielen, ja sen oli tarkoitus olla käyttökelpoista niille, jotka puhuivat Uumajan Lapissa puhuttuja saamen kielten ja murteiden muotoja.[6] Suomalais-ugrilaisten kielten professorin ja eteläsaamen kielen asiantuntija Knut Bergslandin mukaan teoksen kieli muistuttaa kuitenkin enemmän piitimensaamea kuin uumajansaamea.[7] Raamattu ilmestyi uumajansaameksi vuonna 1811.[1]

Muita vanhoja uumajansaameksi käännettyjä teoksia ovat:

• Laurentius Paulinus Gothus Thesaurus catecheticus (1668), kääntänyt Olaus Stephani Graan.
• Manuale Lapponicum (1669), kääntänyt Olaus Stephani Graan.
• Uusi testamentti, kääntänyt vuosina 1701–1713 Lars Rangius. Kirjaa ei kuitenkaan koskaan painettu.
• ABC-bok (1726), kääntänyt Simon Granmark.
• Luthers lilla katekes (1726), kääntänyt Simon Granmark.
• Olov Svebilius förklaring över Luthers lilla katekes (1738), kääntänyt Petrus Fiellström.[8]

Uumajansaamelaisten asuinalueille 1800-luvulla suuntautunut uudisasutus ruotsalaisti monet paikallaan eläneet niin sanotut metsäsaamelaiset. 1800-luvulla ja ison osan 1900-lukua Ruotsissa harjoitettu kieli- ja sulauttamispolitiikka vaikutti sekin osaltaan kielen puhujien määrän romahtamiseen Ruotsissa. Samalla kieli hävisi kokonaan Norjan puolelta.[9] Vuonna 2000 kielentutkija Tapani Salminen arvioi uumajansaamen puhujia olevan enää noin 20. Nämä asuivat Ruotsin Arjeplogissa ja Arvidsjaurissa. Vuonna 2007 kielentutkija Trond Trosterud arvioi puhujia olevan enää noin 10, jotka kaikki olivat yli 65-vuotiaita.[10] Kuitenkin myös nuorempia puhujia kielellä on, sillä Barrukin perheessä kieli on siirtynyt myös nuoremmalle polvelle. Perheen isä Henrik Barruk oppi kielen äidiltään ja on kielikonsulttina pyrkinyt kehittämään ja elvyttämään kieltä. Perheen tytär Katarina Barruk on julkaissut musiikkia uumajansaamen kielellä ja tekee esiintymällä kieltä tunnetuksi.[11] Álgguogåhtie -yhdistys on järjestänyt kymmenen vuoden ajan uumajansaamen kielikylpyjä.[12] 6. huhtikuuta 2016 julkaistiin virallinen uumajansaamen ortografia. Vuonna 2019 julkaistiin Henrik Barrukin laatima uumajansaame-ruotsi - ruotsi-uumajansaame -sanakirja Báhkuogirjjie.[10]