Uudenseelanninunkarilaiset

Ensimmäiset unkarilaiset saapuivat Uuteen-Seelantiin 1840- ja 1850-luvuilla etupäässä vuonna 1848 tapahtuneen kansannousun seurauksena, mutta useimmat eivät jääneet maahan pysyvästi.[2] 1860-luvulla Otagossa tapahtuneeseen kultaryntäykseen osallistui Unkarista pieniä ryhmiä. Eräs saapuneista, lakimies Zsigmond Vékey, tuli sanomalehtimieheksi Otago Daily Times -sanomalehteen. Myöhemmin hän palasi takaisin Unkariin. Ensimmäiset pystyvät emigrantit saapuivat Uuteen-Seelantiin vuosina 1872–1876.

Vuonna 1909 Southlandin Tuatapereen saapui Csongrádista kotoisin oleva István Rácz. Hän kehui Unkariin lähettämissään kirjeissä maan tarjoamia mahdollisuuksia, ja sen seurauksena 1911 vielä kolme perhettä (Szivák, Kókay ja Kollát) seurasi häntä. Seuraavien kahden vuosikymmenen aikana vielä noin 100 perhettä tuli Csongrádista Tuatapereen. Muutamista heidän jälkeläisistään on tullut tunnettuja; esimerkiksi István Kókayn pojasta, Stephen Kokaysta on tullut Wallacen läänin edustaja ja Mike Raczista on tullut Guinnessin ennätyksen haltija.[1][2]

Ennen toista maailmansotaa Uuteen-Seelantiin saapui 55 unkarilaista maahanmuuttajaa. Pian sodan päätyttyä heitä saapui 62. 1950-luvun alkuun mennessä unkarilaisia tuli 136 lisää.[1] Suurin evakkoryhmä, tarkalleen ottaen 1 099 henkilöä, saapui vuoden 1956 vallankumouksen jälkeen. He asettuivat asumaan Aucklandiin, Wellingtoniin ja Christchurchiin.[1][3] 1970-lukuun mennessä vielä noin 290 henkilöä muutti Uuteen-Seelantiin.