Uudenkaarlepyyn maalaiskunta
Uudenkaarlepyyn maalaiskunta (ruots. Nykarleby landskommun, lyhenne Uudenkaarlepyyn mlk) oli Pohjanmaalla sijainnut Suomen kunta. Maalaiskunta lakkautettiin 1. tammikuuta 1975, kun Uudenkaarlepyyn mlk, Munsala ja Jepua liittyivät Uudenkaarlepyyn kaupunkiin. Uudenkaarlepyyn maalaiskunnan naapurikunnat olivat Jepua, Munsala, Pietarsaaren maalaiskunta, Purmo ja Uudenkaarlepyyn kaupunki.
| Uudenkaarlepyyn maalaiskunta Nykarlebys landskommun |
|
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Uusikaarlepyy |
|
 |
 |
|
sijainti | |
| Lääni | Vaasan lääni |
| Maakunta | Pohjanmaan maakunta |
| Kuntanumero | 894 |
| Perustettu | 1620[1] |
| – emäpitäjä |
Pedersöre Vöyri |
| Liitetty | 1975 |
| – liitoskunnat |
Uusikaarlepyy Munsala Jepua Uudenkaarlepyyn maalaiskunta |
| – syntynyt kunta | Uusikaarlepyy |
| Pinta-ala |
km² [2] (1.1.1974) |
| – maa | 257,2 km² |
| Väkiluku |
1 971 [3] (31.12.1974) |
| – väestötiheys | 7,58 as./km² |
Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan 91,7 prosenttia Uudenkaarlepyyn maalaiskunnan asukkaista puhui äidinkielenään ruotsia. [4]
Historiaa
Lapuanjoen suun seutu on tehdyistä muinaislöydöistä päätellen asutettu myöhemmin kuin Kyrönjoen ja Ähtävänjoen seudut. Kuitenkin jo esihistoriallisena aikana myös Lapuanjoen suuhun on rakennettu patoja kalanpyyntiä varten ja pyydetty hylkeitä Perämereltä. Pysyvää asutusta joen varteen muodostui keskiajalla. Vuoden 1550 maakirjan mukaan joen suussa sijainneessa Lepon kylässä oli 33, Soklotin kylässä 28 ja Kovjoella seitsemän taloa.[5]
Uusikaarlepyy muodostettiin osista Pietarsaaren ja Vöyrin pitäjiä vuonna 1607. Kuningas Kustaa II Aadolf määräsi vuonna 1617 Lepon kylään perustettavaksi kaupungin, ja Uusikaarlepyy sai kaupunkioikeudet vuonna 1620. Vuonna 1750 Uudenkaarlepyyn pitäjässä oli 110 taloa, ja sata vuotta myöhemmin alueella oli 753 taloa ja 458 torppaa. Huomattavia maatiloja ovat olleet Juthbacka ja Kuddnäs, joista jälkimmäisen omisti vuodesta 1817 lähtien piirilääkäri ja kuuluisa muinaisrunojen kerääjä Zacharias Topelius vanhempi. Kuddnäsissä syntyi vuonna 1818 kirjailija ja runoilija Zachris Topelius, joka sai aiheet moniin runoihinsa ja satuihinsa tästä ympäristöstä. Kuddnäs toimi myöhemmin vanhainkotina, mutta se muutettiin museoksi vuonna 1934.[5]
Suomen sodan aikana Uusikaarlepyy kärsi raskaasta sotaväen majoitusvelvollisuudesta ja joutui myös taistelunäyttämöksi. Syyskuussa 1808 paikkakunnalla käytiin Juuttaan taistelu. Taistelupaikalle pystytettiin muistomerkki vuonna 1885.[5]
Uudenkaarlepyyn maalaiskunnan kautta rakennettu Oulun rata avattiin liikenteelle vuonna 1886. Maalaiskunnan alueelle lähelle Kovjoen kylää perustettiin Kovjoen rautatieasema, josta rakennettiin yksityinen kapearaiteinen (600 mm) rautatie Uudenkaarlepyyn kaupunkiin vuonna 1903. Tämä rata purettiin kuitenkin jo vuonna 1916. Vuosina 1948–1949 rakennettiin Kovjoelta Uuteenkaarlepyyhyn uusi normaaliraiteinen rautatie. Henkilöliikenne lopetettiin tälläkin radalla jo vuonna 1956. Tavaraliikenne lakkautettiin vuonna 1982 ja Uudenkaarlepyyn rata purettiin vuoden 1983 aikana. Myös henkilöliikenne Kovjoen asemalla lopetettiin vuonna 1983.[6]
Uudenkaarlepyyn maalaiskunnan asukkaiden pääelinkeinoina olivat pitkään maa- ja metsätalous sekä kalastus, mutta 1960-luvulta lähtien uudeksi tärkeäksi tulonlähteeksi muodostui turkistarhaus. Esimerkiksi Soklotin kylässä oli 1970-luvulla useita kymmeniä tarhoja. Alkutuotannon työllistävän vaikutuksen vähentyessä suuri osa väestöstä siirtyi Ruotsiin. 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä vaikutti voimakas siirtolaisuus Amerikkaan.[5]
Uudenkaarlepyyn kaupungilla ja maalaiskunnalla oli yhteinen, ruotsinkielinen evankelis-luterilainen seurakunta, eikä siis ollut olemassa Uudenkaarlepyyn maaseurakunta -nimistä seurakuntaa.[7]
Henkikirjakylät
Alajepua (Ytterjeppo), Forsby, Kovjoki, Kirkonkylä (Kyrkoby), Lassila, Markby, Sokaluoto (Soklot).[8]
Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Uudenkaarlepyyn maalaiskunnassa ei ollut taajamia, mutta Uudenkaarlepyyn keskustaajaman asukkaista 399 asui maalaiskunnan puolella. Vuoden 1960 rajauksessa maalaiskunnassa oli 289 asukkaan kirkonkylä, joka lakkasi olemasta taajama vuonna 1970.[9]
Väestö
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Uudenkaarlepyyn maalaiskunnan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.
Lähteet
- Thure Sandvig (orig.): Socklot – byn i medvind socklot.fi. 2021. Viitattu 1.3.2021 (ruotsiksi).
- Suomen tilastollinen vuosikirja 1974 (PDF) (sivu 34) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
- Väestönmuutokset 1974 (PDF) (sivut 34–35) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
- Avain omaan maahan – Tietoja Suomen kaupungeista, kauppaloista ja maalaiskunnista, s. 153. Sanoma Osakeyhtiö 1964, Helsinki.
- Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 344–345. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
- Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 144. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-951-593-214-3.
- Iso tietosanakirja, osa 14, s. 824
- Tarmio ym. (toim.), s. 341.
- Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2013).
- Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.