Uuden-Seelannin lippu

Uuden-Seelannin yhdistyneiden heimojen lippu.

Ajatus Uuden-Seelannin omasta lipusta syntyi, kun Sydneyn tulliviranomaiset ottivat haltuun Hokiangassa rakennetun Sir George Murray -nimisen laivan, koska laiva ei purjehtinut minkään lipun alla. Uusi-Seelanti ei vielä tuolloin ollut Britannian siirtomaa, eivätkä sieltä tulleet laivat voineet rekisteröityä sen lipun alle. James Busby ehdotti lipun käyttöönottoa Uuden Etelä-Walesin kuvernöörille vuonna 1833. Kauppaongelmien ohella Busby näki lipun Uuden-Seelannin maoripäälliköitä yhdistävänä ja yhtenäistä hallintoa helpottavana. Australialaiset viranomaiset suostuivat ja ehdottivat lipuksi malliaan, jossa oli valkoinen tausta, sinisiä horisontaalisia raitoja ja Union Jack vasemmassa yläkulmassa. Busby ei kuitenkaan pitänyt lipusta, koska se ei sisältänyt punaista, joka taas hänen mielestään oli tärkeä uusiseelantilaisia edustava väri. Pastori Henry Williamsille annettiin tehtäväksi suunnitella vaihtoehtoinen lippu ja hän tekikin lopulta kolme erilaista mallia. 20. maaliskuuta 1830 25 maoripäällikköä kutsuttiin koolle Waitangiin ja lippuehdotuksista järjestettiin äänestys. Äänestyksen voitti kolmesta vaihtoehdosta jo ennestään Church Missionary Societyn käytössä ollut lippu, joka sai 25 äänestä 12. Muut kaksi saivat 10 ja 3 ääntä. Busby julisti voittaneen lipun kansallislipuksi. Lippu lähetettiin kuningas Vilhelm IV:lle hyväksyttäväksi ja hän hyväksyikin sen. Lippu tuli sittemmin tunnetuksi yhdistyneiden heimojen lippuna.[2]

Ensimmäinen Blue Ensigniin perustunut lippu

Waitangin sopimuksen jälkeen 1840 Uudessa-Seelannissa Union Jack korvasi käytössä yhdistyneiden heimojen lipun. Union Jack säilyi käytössä yhdessä maan oman lipun tai sen sijasta aina 1950-luvulle saakka.[3] Uuden-Seelannin oman lipun juuret ovat vuoden 1865 määräyksessä, jonka mukaan siirtomaahallinnon omistamien laivojen tuli käyttää sinistä lippua, jossa oli siirtomaan tunnukset. Uudella-Seelannilla ei ollut virallisia tunnuksia, joten sen laivat käyttivät aluksi pelkkää sinistä lippumallia. Vuonna 1867 tunnukseksi otettiin punaisella kirjoitettu NZ. Vuonna 1869 tämä tunnus korvattiin lipulla, johon oli kuvattu neljällä punaisella valkoreunaisella tähdellä etelän risti. Vuonna 1899 otettiin käyttöön viestilippu, joka oli muuten identtinen aiemman lipun kanssa, mutta punaiset tähdet oli sijoitettu valkoiseen ympyrään. Versio levisi käyttöön julkisissa rakennuksissa ja vaikka sitä kuvailtiin aluksi oikean lipun vääristykseksi, siitä tuli yleinen patrioottinen symboli buurisodan aikaan. Pääministeri Richard Seddon yritti vuonna 1900 tehdä sinisestä lipusta punaisilla tähdillä maan virallista lippua. Hanke kaatui kuitenkin kuvernööri Robert Stoutin vastustukseen ja lippu tuli lopulta käyttöön vain rajoitetussa määrin Uuden-Seelannin omistamilla laivoilla. Lippua yritettiin virallistaa jälleen 5. marraskuuta 1901 ja kuningas hyväksyi sen 24. maaliskuuta 1902. 27. kesäkuuta 1902 lippu määriteltiin virallisesti. Lippua koskevia lakeja muutettiin vielä tämän jälkeen vuosina 1903, 1908 ja 1981.[4]

Uuden-Seelannin lipusta järjestettiin 2015–2016 kaksi kansanäänestystä, joista ensimmäisessä päätettiin vaihtoehtoisen lipun ehdokkaasta ja toisessa sen käytöstä nykyisen lipun sijaan.[7] Ehdotuksia vaihtoehtoisesta lipusta esitettiin yhteensä yli 10 000[8]. Ensimmäisen äänestyksen voitti Kyle Lockwoodin suunnittelema lippu, jossa on valkoinen hopeasaniaisen (Cyathea dealbata) lehti mustalla ja sinisellä pohjalla sekä nykyisen lipun tapaan Etelänristin tähdet. Äänestykseen osallistui noin 48 prosenttia Uuden-Seelannin äänioikeutetuista.[9] Nykyisen lipun korvaamisesta järjestetyn kansanäänestyksen äänestysaika alkoi 3. maaliskuuta ja päättyi 24. maaliskuuta 2016.[10] Viimeisessä äänestyksessä äänesti arviolta 2,1 miljoonaa äänioikeutettua ja heistä 56,6 % äänesti vanhan lipun säilyttämisen puolesta.[11]

Kansanäänestyksen järjestämiseen käytettiin noin 26 miljoonaa dollaria ja oppositio kritisoikin maan pääministeri John Keytä sen järjestämisestä. Key kannatti lipun vaihtamista ja puolusti kansanäänestystä sanoen sen herättäneen tärkeää keskustelua, vaikka lipun vaihtamiseen ei lopulta päädyttykään.[11]