Utrechtin rauha

Utrechtin rauha (tai Utrechtin sopimus) oli vuonna 1713 allekirjoitettu rauhansopimus, jossa sovittiin useista erillisistä rauhanehdoista neuvotteluihin osallistuneiden maiden välillä. Sopimus allekirjoitettiin Alankomaiden tasavallan Utrechtissa maalis-huhtikuussa 1713. Utrechtin rauha normalisoi suhteet monen Euroopan valtion välillä ja oli ensimmäinen askel Espanjan perimyssodan päättämisessä.

Utrechtin rauhansopimuksen ensimmäinen painos, 1713, espanjaksi (vasemmalla), ja myöhemmin painettu kopio latinaksi ja englanniksi.

Valtioiden rajat Länsi-Euroopassa Utrechtin ja Rastattin rauhansopimusten jälkeen

Osapuolina rauhassa olivat Ranskan kuningas Ludvig XIV:n ja Espanjan kuningas Filip V:n edustajat, sekä vastapuolella Britannian kuningatar Annan, Savoijin herttuan ja Alankomaiden tasavallan edustajat.

Utrechtin rauhassa ja 1714 solmitussa Rastattin rauhassa päästiin sopimukseen rauhanehdoista. Ludvigin pojanpoika pysyi Espanjan kuninkaana hallitsijanimellä Filip V. Sama hallitsija ei kuitenkaan saisi hallita Ranskaa ja Espanjaa. Espanja joutui luovuttamaan Itävallalle Espanjan Alankomaat, siitä lähtien Itävallan Alankomaat (nykyinen Belgia), sekä Napolin ja Sardinian. Savoijille Espanja luovutti Sisilian, jonka Savoiji vaihtoi hieman myöhemmin Sardiniaan Itävallan kanssa. Vuonna 1707 muodostetulle Isolle-Britannialle Espanja luovutti Gibraltarin ja Menorcan sekä asienton, yksinoikeuden käydä tietyn kiintiön verran kauppaa, etenkin orjakauppaa, vuosittain Espanjan siirtomaissa. Ranska luovutti Isolle-Britannialle Kanadassa sijaitsevat Newfoundlandin, Acadien ja Hudson's Bay Companyn omistaman Rupertinmaan aluevaltauksensa.[1]

Asiento nousi 1730-luvulla Britannian ja Espanjan väliseksi kiistanaiheeksi. Se synnytti vuonna 1739 sodan Jenkinsin korvasta, mikä jatkui Itävallan perimyssotana 1742 ja kesti aina Aachenin rauhaan 1748 saakka.