Usvameriahven

Usvameriahven
	; Usvameriahven Punaisessameressä
Uhanalaisuusluokitus
	Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Luukalat Osteichthyes
Alaluokka:	Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko:	Ahvenkalat Perciformes
Heimo:	Meriahvenet Serranidae
Alaheimo:	Meriahvenet Epinephelinae
Suku:	Epinephelus
Laji:	malabaricus
Kaksiosainen nimi
	Epinephelus malabaricus ; (Bloch & Schneider, 1801)[2]
Synonyymit[3]
	Holocentrus malabaricus Bloch & Schneider 1801; Holocentrus salmoides Lacepède, 1802; Serranus semipunctatus Valenciennes, 1828; Serranus salmonoides Valenciennes, 1828; Serranus crapao Cuvier, 1829; Serranus polypodophilus Bleeker, 1849; Serranus estuarius Macleay, 1883; Epinephelus cylindricus Postel, 1965;
Katso myös
	Usvameriahven Wikispeciesissä; Usvameriahven Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Usvameriahven[4] (Epinephelus malabaricus) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva merivesissä elävä kalalaji.

Koko ja ulkonäkö

Usvameriahvenen pää.

Usvameriahvenen tavanomainen pituus on 12–76 senttimetriä. Maksimissaan se voi kasvaa noin 115 senttimetrin mittaiseksi.[1] Pää ja ruumis ovat väritykseltään ruskehtavia ja niissä on pieniä, toisistaan erillään olevia mustia täpliä jotka ulottuvat myös rintaevän ja leukojen alueelle. Siellä täällä pään ja ruumiin alueella on myös valkeita pilkkuja ja läikkiä. Ruumiin etuosan kyljissä on tumman oranssinpunaisia tai punertavia täpliä. Kyljessä on usein viisi vinoa, epäsäännöllisen muotoista tummanruskeaa juovaa. Evissä on mustia pilkkuja. Usvameriahvenella on kylkiviivallaan 54–64 suomua.[5] Selkäevässään lajilla on yksitoista piikkiruotoa ja 14–16 pehmeää ruotoa, peräevässään kolme piikkiruotoa ja kahdeksan pehmeää ruotoa ja rintaevässään 18–20 pehmeää ruotoa.[6][5]

Levinneisyys ja elinympäristö

Usvameriahventa tavataan alueella Punaiseltamereltä Etelä-Afrikkaan, Komoreille, Seychelleille, Omaninlahdelle ja Intian eteläosiin sekä Tyynenmeren länsiosissa alueella Riukiusaarilta Uuteen-Etelä-Walesiin ja itään Mikronesian Yap-atollille ja Palauun sekä Fidžiin ja Tongan.[3][5] Lajin elinympäristöjä ovat rannikoiden koralli- ja kiviriutat, vuorovesialtaat, estuaarit ja mangrovesuot hiekka- tai mutapohjilla. Se elää yleensä korkeintaan 150 metrin syvyydessä vedenpinnasta.[1][2] Usvameriahven saavuttaa sukukypsyyden keskimäärin 64 senttimetrin mittaisena.[2]

Lähteet

Taksonomian lähde alaheimon sukuun asti: Nelson, Joseph S. & Grande, Terry C. & Wilson, Mark V. H.: Fishes of the World, s. 447–448. Fifth edition. Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118342336. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 28.9.2020). (englanniksi)
Taksonomian lähde suvusta alaspäin: Epinephelus malabaricus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)

Viitteet

Samoilys, M., Amorim, P., Choat, J.H., Law, C., Ma, K., Myers, R., Nair, R., Rhodes, K., Russell, B., Suharti, S. & To, A.: Epinephelus malabaricus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)
Epinephelus malabaricus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)
Parenti, Paolo & Randall, John E.: An annotated checklist of the fishes of the family Serranidae of the world with description of two new related families of fishes. FishTaxa, 2020, s. 74. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)
Varjo, Markku; Koli, Lauri & Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
Randall, John E. & Heemstra, Phillip C.: FAO Species Catalogue (Vol 16 - Groupers of the World, s. 235–236. Rooma: FAO, 1993. ISBN 92-5-l 03125-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 28.9.2020). (englanniksi)
Randall, John E.: Coastal Fishes of Oman, s. 133. University of Hawaii Press, 1995. ISBN 978-0824818081. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.9.2020). (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[IUCN-1] Samoilys, M., Amorim, P., Choat, J.H., Law, C., Ma, K., Myers, R., Nair, R., Rhodes, K., Russell, B., Suharti, S. & To, A.: Epinephelus malabaricus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)

[fb-2] Epinephelus malabaricus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)

[parenti-randall2020-3] Parenti, Paolo & Randall, John E.: An annotated checklist of the fishes of the family Serranidae of the world with description of two new related families of fishes. FishTaxa, 2020, s. 74. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)

[4] Varjo, Markku; Koli, Lauri & Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.

[FAO-kirja-5] Randall, John E. & Heemstra, Phillip C.: FAO Species Catalogue (Vol 16 - Groupers of the World, s. 235–236. Rooma: FAO, 1993. ISBN 92-5-l 03125-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 28.9.2020). (englanniksi)

[Fishes_of_Oman-6] Randall, John E.: Coastal Fishes of Oman, s. 133. University of Hawaii Press, 1995. ISBN 978-0824818081. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.9.2020). (englanniksi)