Uskonto Suomessa

Uskonto Suomessa tarkoittaa niitä uskontoja, joita Suomessa asuvat ihmiset harjoittavat ja joihin he uskovat. Sillä voidaan myös tarkoittaa sitä, minkä uskontojen nimissä toimiviin organisaatiohin Suomessa asuvat henkilöt kuuluvat. (Esimerkiksi kirkkoon kuuluva henkilö on virallisesti kristitty riippumatta siitä mihin hän uskoo tai mitä uskontoa hän harjoittaa.)

Uskonnot Suomessa[1][2][3]
Vuosi Suomen ev.lut. kirkko Suomen ortodoksinen kirkko Muut Uskontokuntiin kuulumattomat
190098,1 %1,7 %0,2 %0,0 %
195095,0 %1,7 %0,5 %2,8 %
198090,3 %1,1 %0,7 %7,8 %
199087,8 %1,1 %0,9 %10,2 %
200085,1 %1,1 %1,1 %12,7 %
201078,3 %1,1 %1,4 %19,2 %
201177,3 %1,1 %1,5 %20,1 %
201276,4 %1,1 %1,5 %21,0 %
201375,2 %1,1 %1,5 %22,1 %
201473,8 %1,1 %1,6 %23,5 %
201573,0 %1,1 %1,6 %24,3 %
201672,0 %1,1 %1,6 %25,3 %
201770,9 %1,1 %1,6 %26,3 %
201869,8 %1,1 %1,7 %27,4 %
201968,7 %1,1 %1,7 %28,5 %
202067,8 %1,1 %1,7 %29,4 %

Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2011 teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisista 27 % uskoi Jumalaan, kuten kristinuskon kirkko asiasta opettaa. 23 % suomalaisista uskoi Jumalaan jotenkin muuten kuin kirkko opettaa. 17 % oli uskostaan epävarmoja ja 7 % epäili Jumalan olemassaoloa. 21 % uskoi, ettei Jumalaa tai jumalia ole olemassa.[4]

Ennen kristinuskon leviämistä Suomessa harjoitettiin kotoperäisiä alkuperäisuskontoja, joita kutsutaan suomalaiseksi muinaisuskoksi. Kristinuskoa alkoivat vallanpitäjät levittää Suomeen 1100-luvulla[5] ja muinaisuskon harjoittaminen kiellettiin.lähde?

Alkujaan kristinusko levisi suurimpaan osaan Suomea katolisessa muodossa, mutta 1500-luvulla pantiin toimeen reformaatio eli luterilainen uskonpuhdistus, mistä lähtien valtaosa suomalaisista on ollut luterilaisia. Uskonpuhdistus myös alkoi kitkeä pakanallista alkuperää olevia uskomuksia tehokkaammin, kuin katolilaisuus oli tehnyt.lähde? Eräillä alueilla kuten osassa Laatokan Karjalaa ortodoksisuus oli valtauskontona keskiajalta toiseen maailmansotaan saakka, jolloin suuri osa Suomen ortodoksiväestöstä joutui muiden luovutetun Karjalan asukkaiden tavoin siirtymään muualle maahan.

Vuoden 2020 lopussa suomalaisista 67,8 % oli evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä.[3] Toiseksi suurin kirkkokunta on ortodoksinen kirkko, johon kuuluvia on 1,1 prosenttia. Suomen perustuslaissa luterilaisella kirkolla on erityisasema[6] ja sitä koskee erityinen kirkkolaki[7]. Myös ortodoksisesta kirkosta on olemassa erityislaki[8]. Mahdollisuus muiden uskontojen harjoittamiseen on turvattu lailla[9][10].

Uskonnottomuus ja uskonnollisiin yhteisöihin kuulumattomuus ovat yleistyneet 1923 säädetyn uskonnonvapauslain myötä. Uskontokuntiin kuulumattomia oli vuoden 2020 lopussa 29,4 prosenttia väestöstä eli noin 1 628 000 henkilöä.[3] Lisäksi noin 45 000 suomalaista eli vajaa prosentti väestöstä kuuluu yhdistysmuotoisiin helluntaiseurakuntiin, jotka eivät ole rekisteröityneet uskonnollisiksi yhdyskunniksi.[11] Muslimeja Suomessa on kaikkiaan noin 40 000 henkeä, mutta heillä on useita toisistaan riippumattomia yhdyskuntia ja yhdistyksiä, joita ei kaikkia ole rekisteröity.[12]

Historia

Suomalaiset harjoittivat aina 1000-luvulle asti kotoperäisiä niin sanottuja alkuperäisuskontoja, joille oli tyypillistä paikallisuus ja kokonaisvaltainen liittyminen maassa harjoitettuihin luontaiselinkeinoihin. Muinaisusko ei ollut Suomessa yhtenäistä tai muuttumatonta, vaan tavat ja uskomukset vaihtelivat eri aikoina ja eri alueilla.[13]

Suomen alkuperäisuskonnot olivat tyypillisesti polyteistisiä eli monijumalaisia. Tunnettuja jumalia olivat muun muassa Ukko ylijumala, taivaan, maan ja ilman jumala Ilmarinen, veden jumala Ahti sekä metsän kuningas Tapio[14]. Muinaisuskoon kuului keskeisesti myös vainajien palvonta ja kunnioittava suhtautuminen karhuun. Perheillä, rakennuksilla, maaomaisuudella ja viljelyksillä oli omat haltijansa, joiden tehtävänä oli suojelu ja vaurauden sekä hedelmällisyyden turvaaminen[15] Eri yhteisöillä oli keskushahmoina tietäjiä, joiden uskottiin pystyvän taioillaan muun muassa parantamaan sairaita[16].

Väestön käännyttäminen kristinuskoon alkoi Suomessa 1000-luvulla ilmeisesti pian sen jälkeen, kun Ruotsin kuninkaat olivat ryhtyneet kristityiksi. Lakisääteinen pakko kuulua luterilaiseen kirkkoon astui voimaan vuonna 1634. Myös kirkonmenoihin osallistuminen muuttui pakolliseksi ja muut kuin luterilaiset tuli karkottaa maasta.[17] Alkuperäisuskonnon harjoittaminen julistettiin synnilliseksi toiminnaksi ja kirkonmiehet ja viranomaiset pyrkivät hävittämään esimerkiksi metsikköjä, joita tiedettiin tai epäiltiin käytettävän uhrilehtoina[18]. Kansanuskossa sekoittuivat tästä huolimatta pitkään kristilliset ja vanhan uskonnon piirteet. Esimerkiksi kristinuskon Saatanan ja suomalaisten muinaisuskon maahisten tehtävät sekoittuivat pitkään ja samoissa loitsua muistuttavissa rukouksissa ja rituaaleissa voitiin suojautua molempia vastaan[19]. Paikoitellen Hämeessä, laajasti Itä-ja Pohjois-Suomessa, ja erityisesti Karjalassa tällaista esiintyi vielä uudella ajallakin.[17] Ulkomaalaisille annettiin 1700-luvulla lupa harjoittaa muuta uskontoa kuin evankelis-luterilaista, mutta toisinuskovat joutuivat elämään ilman kansalaisoikeuksia aina 1900-luvulle asti. Uskontokuntaan kuulumisen pakollisuus poistui vasta vuoden 1923 uskonnonvapauslain myötä.[17] Uskonnonvapauslaki salli myös uusien uskonnollisten yhdyskuntien vapaan perustamisen[20].

Nykytilanne

Suomalaisten usko ja uskonnolliset tavat

Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2011 teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisista 27 % uskoi kristinuskon Jumalaan. 23 % suomalaisista uskoi Jumalaan jotenkin muuten kuin kirkko opettaa. 17 % oli uskostaan epävarmoja ja 7 % epäili Jumalan olemassaoloa. 21 % ei uskonut Jumalan olemassaoloon.[4] Usko jumalaan vähenee mitä nuoremmista sukupolvista on kyse. 15–29-vuotiaiden sukupolvesta kristinuskon jumalaan uskoi enää 15 prosenttia ja 34 prosenttia ei usko jumalaan ollenkaan.[21] Samassa tutkimuksessa myös suomalaisten usko kristinuskon keskeisiin opetuksiin romahti neljän vuoden takaiseen verrattuna.[22]

Vuonna 2009 julkaistun Gallup Internationalin mielipidekyselyn mukaan suomalaiset olivat naapurikansojaan uskonnollisempia ollen vertailussa 14. vähiten uskonnollisia. Suomessa 29 prosenttia vastaajista piti uskontoa tärkeänä elämässään.[23]

Vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisista 30 prosenttia pitää evoluutioteoriaa vääränä.[24]

Vuonna 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan 41 % suomalaisista rukoili vähintään kerran viikossa. Niitä, jotka eivät olleet viime vuosina rukoilleet lainkaan, oli 28 %[25]

Valtiokirkkojärjestelmän perintönä monet asiat ovat edelleen kytkeytyneinä uskontoon. Kristinuskon vaikutus näkyy esimerkiksi kirkollisina pyhäpäivinä ja tapakulttuurissa.[26]

Vuonna 2017 Lännen Median Taloustutkimuksella teettämässä arvokyselyssä 6 prosenttia suomalaisista valitsi uskonnollisen vakaumuksen tärkeimpien elämänarvojen joukkoon.[27]

Kristinusko
Pääartikkeli: Kristinusko Suomessa

Vuoden 2020 lopussa 67,8 % suomalaisista kuului Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon.[1] Toiseksi suurin kirkkokunta on ortodoksinen kirkko, johon kuuluvia on 1,1 prosenttia. Suomen perustuslaissa luterilaisella kirkolla on erityisasema,[6] ja sitä koskee erityinen kirkkolaki.[7] Myös ortodoksisesta kirkosta on olemassa erityislaki[8]

Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Pääartikkeli: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Turun tuomiokirkkoa on kutsuttu Suomen kansallispyhäköksi.[28]

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on maailman seitsemänneksi suurin luterilainen kirkko.[29] Vuonna 2019 syntyneistä lapsista kastettujen osuus oli 62,2 %.[30] Tutkimusten mukaan kaikki kirkon jäsenet eivät usko ja elä kirkon oppien mukaan. Nykyään kirkon ongelma on jatkuvasti laskeva jäsenluku, sillä kirkosta eronneiden määrä on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina. Esimerkiksi vuonna 2008 Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi 1,1 % sen jäsenistä.[31] Eroamista tapahtuu muun muassa näkemyksellisistä, taloudellisista sekä henkilökohtaisista syistä. Suurin eroava ikäryhmä ovat nuoret aikuiset.

Toisaalta kirkon tekemä työ erityisesti vähäosaisten auttamiseksi (muun muassa diakonia) ja toiminta kriisitilanteissa saa laajaa arvonantoa. Muita arvostettuja seurakuntien toimintamuotoja ovat muun muassa lapsi- ja perhetyö (perhe-, päivä- ja iltapäiväkerhot sekä perheneuvonta), varhaisnuoriso- ja nuorisotyö. Nuorison parissa yleinen kristillinen riitti on rippikoulun käyminen. Vuonna 2019 rippikoulun kävi 77,4 % 14–15-vuotiaiden ikäluokasta.[30]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä toimii useita herätysliikkeitä. Näistä jo 1700–1800-luvuilla ovat syntyneet rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus. Näistä lestadiolaisuus on jakautunut neljään päähaaraan: vanhoillislestadiolaisuus, esikoislestadiolaisuus, uusheräys ja rauhansanalaisuus[32]. Näiden vanhojen herätysliikkeiden lisäksi syntyi 1900-luvulla viidesläisyys, johon luetaan kuuluviksi Suomen Raamattuopisto, Kansanlähetys ja Kansan Raamattuseura. Lisäksi kirkon sisällä on vaikuttanut 1960- ja 1970-luvuilla Suomeen kantautunut karismaattinen liike.[33]

Suomen ortodoksinen kirkko
Pääartikkeli: Suomen ortodoksinen kirkko

Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu autonomisena kirkkokuntana Konstantinopolin Ekumeenisen Patriarkan alaisuuteen. Suomen ortodoksisen kirkon johtaja on Helsingin alueen ja koko Suomen arkkipiispa Leo. Suomen väestöstä noin 1,1 prosenttia kuuluu ortodoksiseen kirkkoon[34]. Suomen ortodoksinen kirkko on ainoa ortodoksinen paikalliskirkko, joka noudattaa kokonaan gregoriaanista kalenteria. Suomen ortodoksisen kirkon lisäksi Suomessa toimii Moskovan patriarkaatin alaisia ortodoksisia seurakuntia. Näistä Pyhän Nikolauksen seurakunnalla oli vuonna 2013 2 578 jäsentä ja Pokrovan seurakunnalla 374 jäsentä.[35][36]

Helluntaiherätys
Pääartikkeli: Helluntaiherätys: Helluntaiherätys Suomessa

Suomen helluntaiherätys on osa kansainvälistä helluntailiikettä. Pääosa liikkeestä on järjestäytynyt itsenäisiksi yhdistysmuotoisiksi paikallisseurakunniksi, joiden jäsenet kuuluvat siviilirekisteriin. Seurakuntien jäseniksi kelpaavat vain henkilökohtaisen uskonratkaisun tehneet ja uskovien kasteella käyneet. Vuonna 2003 perustettiin Suomen Helluntaikirkko, joka on virallinen uskonnollinen yhdyskunta. Osa seurakunnista ja helluntailaisista on liittynyt kirkon jäseniksi. Vuonna 2003 helluntailaisuuden piirissä laskettiin olevan noin 100 000 henkeä, kun mukaan laskettiin virallisten jäsenten lisäksi näiden perhepiirit.[37] Vuoden 2013 lopussa helluntaiherätykseen kuului yhteensä 241 seurakuntaa ja noin 50 000 jäsentä.[38]. Näistä Suomen Helluntaikirkkoon kuului joulukuussa 2017 61 seurakuntaa, ja jäseniä oli 31.7.2017 yhteensä 8 915.[39]

Katolinen kirkko Suomessa
Pääartikkeli: Katolinen kirkko Suomessa

Katolisen kirkon juuret Suomessa löytyvät keskiajalta, jolloin se oli vallitseva kristinuskon muoto. Uskonpuhdistuksen myötä se kuitenkin hävisi Suomen alueelta. 1700-1800-lukujen taitteessa katolisuus kuitenkin palasi alueelle, kun Ruotsin valtakunnassa annettiin suvaitsevaisuusjulistus ammattitaitoisten ulkomaalaisten saamiseksi maahan. Määrä pysyi kuitenkin hyvin marginaalisena. Ensimmäinen katolinen kirkko vihittiin Viipurissa 1799 ja toinen Helsinkiin vuonna 1860. Vuoden 1869 kirkkolain myötä tuli mahdolliseksi luterilaisten kääntyminen katolilaisuuteen. Vuonna 1920 muodostettiin Suomen apostolinen vikaarikunta, joka korotettiin hiippakunnaksi vuonna 1955.[40] Kirkon jäsenmäärä on ollut pitkään vähäinen, mutta on viime vuosina kasvanut voimakkaasti. Kun jäsenmäärä oli vuonna 1960 2164 henkeä, oli se vuonna 2000 7227 henkeä ja vuonna 2015 13 069[41] 1.1.2018 oli Helsingin katolisella hiippakunnalla 8 seurakuntaa ja niissä 14 949 jäsentä. Lisäksi Suomessa arvioidaan olevan tuhansia sellaisia maahanmuuttajataustaisia katolisia, jotka eivät ole rekisteröityneet jäseniksi. Katolinen kirkko Suomessa on varsin monietninen, sillä jäsenistä suomea puhuu 41% ja ruotsia 5% jäsenistöstä, kun taas muiden kielien puhujien osuus on 54%.[42]

Vapaakirkollisuus
Pääartikkeli: Suomen Vapaakirkko

Vapaakirkollisuuden juuret ovat Suomessa lähtöisin 1800-luvun lopun angloamerikkalaisissa herätys- ja pyhitysliikkeissä, joissa korostuivat henkilökohtainen uskonratkaisu ja uskovien seurakunta. Jotkut suomalaiset saivat kosketuksen näihin aatteisiin matkustelun tai kirjallisuuden kautta. Vapaakirkollista liikehdintää kehittyi 1870-luvulla Pohjanmaan ja Uudenmaan rannikkoseudulla. Aluksi liike oli allianssipohjainen ja pyrki muuttamaan luterilaista kirkkoa sisältä päin. Tämä ei kuitenkaan onnistunut ja liikkeeseen suhtauduttiin kirkon taholta vihamielisesti. Aluksi suurin osa liikkeen jäsenistä oli ruotsinkielisiä, mutta 1900-luvulla suomenkielisten osuus alkoi kasvaa. Vuonna 1910 molempia kieliryhmiä oli jäsenistössä yhtä paljon, minkä jälkeen suomenkielisten osuus alkoi kasvaa ruotsinkielisiä selvästi suuremmaksi. Vuonna 1923 suomenkieliset vapaaseurakunnat järjestäytyivät Suomen Vapaakirkoksi. Ruotsinkieliset jatkoivat pitkään yhdistyspohjaisina seurakuntina, kunnes vuonna 2004 perustettiin Missionskyrkan i Finland.[43] Vuonna 2018 Suomen Vapaakirkkoon kuului 15 067 jäsentä.[44] Missionskyrkan i Finland:iin kuului samana vuonna 245 jäsentä.[45]

Islam
Pääartikkeli: Islam Suomessa
Arvio muslimien määrästä Suomessa vuonna 2006[12]
MuslimiryhmäMatala arvioKorkea arvio
Tataarit 665 665
Käännynnäiset 800 1 000
Maahanmuuttajat (1. sukupolvi) 27 000 27 000
Maahanmuuttajien lapset (2. sukupolvi) 9 000 13 000
Yhteensä 37 465 41 665

Muslimeja on asunut Suomessa 1800-luvulta lähtien.[46] Venäjän vallan aikana Suomessa palveli muslimisotilaita, joista osa ei palannut Venäjälle. Helsingissä oli jo 1800-luvun puolivälissä imaami Viaporin muslimisotilaiden hengellisiä tarpeita varten. Suomeen alkoi lisäksi muuttaa islaminuskoisia tataareja 1870-luvulta alkaen. Ensimmäiset tulivat kauppiaina ja loput suvuittain, lähes kaikki samasta Aktukin kylästä (91 %) Nižni Novgorodin piirikunnasta.[47]

Hietaniemen hautausmaan islamilainen osa vihittiin käyttöön vuonna 1871. Myös Viipurissa oli islamilainen hautausmaa ja Terijoella rukoushuone. Tataareita asui lisäksi Järvenpäässä, Kotkassa, Kuopiossa ja Turussa, missä islamilainen hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 1912.[48] Jatkosodan jälkeen Järvenpäähän rakennettiin moskeija.

1980-luvun alussa Suomessa toimi tataarien perustama islamilainen yhdyskunta.[46] 1990-luvun alussa Suomessa asui vasta muutama tuhat muslimia. Neuvostoliiton romahduksen myötä 1990-luvun vaihteessa Suomeen alkoi saapua Neuvostoliitosta somaleita. Tulijoissa oli lisäksi Irakin kurdeja sekä muslimeja Iranista ja Turkista. Vuodesta 1993 lähtien muslimeita saapui entisen Jugoslavian alueelta sekä myöhemmin Afganistanista.[49] Arviolta kaksi kolmasosaa tulijoista otettiin Suomeen humanitaarisista syistä.[50]

Vuonna 2020 islamilaisia yhdistyksiä oli ainakin 161.[51] Viime aikoina ja varsinkin vuonna 2015 muslimeja on tullut Lähi-idästä (etenkin Irak), Afrikasta (etenkin Somalia) ja Aasiasta (etenkin Afganistan).[46] Tuomas Martikaisen arvion mukaan Suomessa oli vuonna 2011 noin 50 000–60 000 muslimia. Siirtolaisinstituutin arvion mukaan vuonna 2015 Suomessa oli 70 000 muslimia eli 1,3 prosenttia väestöstä.[52] Amerikkalaisen Pew-tutkimuskeskuksen mukaan määrä olisi ollut vuonna 2016 jopa 150 000.[53]

Juutalaisuus
Pääartikkeli: Suomen juutalaiset

Suomeen asettui juutalaisia maassa 1800-luvulla palvelleiden venäläissotilaiden joukossa. Suomen juutalaisseurakuntiin kuului 1 093 jäsentä vuonna 2017.[54]

Buddhalaisuus

Suomessa on varsin vähän buddhalaisia. Heitä tuli maahan 1980-luvun venepakolaisten joukossa. Suomalaiset ovat myös saaneet buddhalaisia vaikutteita esimerkiksi itämaisten taistelulajien kautta.[55] Suomessa toimii useita pieniä buddhalaisia ryhmiä.[56]

Uuspakanuus
Pääartikkeli: Uuspakanuus Suomessa

Suomessa uuspakanallisuuden muodot alkoivat vallata alaa 1980-luvulla. Näihin kuuluvat esimerkiksi wicca, aasainusko ja sekoitukset eri muodoista. Suomalaiseen mytologiaan ja muinaisuskoon pohjautuvia uskonnon tai elämänkatsomuksen muotoja on kutsuttu suomenuskoksi tai suomalaiseksi pakanuudeksi ja luonnonuskonnoksi. Vuonna 1998 on perustettu Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry, joka on tarkoitettu luonnonuskovaisille ja luonnonuskonnoista kiinnostuneille.[57] Pakana- ja luonnonuskontoja edustaa myös 1999 perustettu Pakanaverkko ry.[58]. Molemmilla yhdistyksillä on 130–150 jäsentä.[59]

Lainsäädäntö

Uskonnon ja omantunnon vapaus
Pääartikkeli: Uskonnonvapaus Suomessa

Suomen perustuslain (731/1999) 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Uskonnonvapauslain mukaan lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Viisitoista vuotta täyttänyt lapsi voi kuitenkin huoltajien kirjallisella suostumuksella itse liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erota siitä. Kaksitoista vuotta täyttänyt voidaan liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan tai ilmoittaa eronneeksi siitä vain omalla kirjallisella suostumuksellaan.[60]

Kirkkojen ja valtion suhde
Pääartikkeli: Kirkkojen ja valtion suhde Suomessa

Suomen perustuslaki toteaa, että evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa.[61] Aloitteen kirkkolain muuttamiseksi voi tehdä vain kirkolliskokous, ja eduskunta voi vain joko hyväksyä ehdotuksen sellaisenaan tai hylätä sen. Kirkkolain mukaan kirkolle on varattava mahdollisuus antaa lausunto säädettäessä asioista, jotka koskevat kirkon suhdetta valtioon tai toisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin. Kirkolla on lain mukaan myös oikeus tehdä valtion viranomaisille esityksiä tai antaa lausuntoja kirkon opin ja tehtävän kannalta tärkeistä yhteiskunnallisista kysymyksistä.[62]

Suomen ortodoksista kirkkoa koskee Laki ortodoksisesta kirkosta.[63][64] Lain mukaan kirkolla on oikeus tehdä ehdotuksia lain muuttamisesta ja muusta kirkkoa koskevasta lainsäädännöstä ja sille on annettava mahdollisuus antaa lausunto säädettäessä muutoksia kyseiseen lakiin. Kirkolliskokouksen säätämä kirkkojärjestys antaa tarkempia ohjeita kirkon hallinnosta toiminnasta.[63][64]

Sekä evankelis-luterilaisella että ortodoksisella kirkolla on julkisyhteisön asema. Evankelis-luterilaisessa kirkossa on käytössä palvelussuhteen muotona virkasuhde. Ne perivät jäseniltään kirkollisveroa, joka kannetaan verotuksen yhteydessä. Kirkkojen toimielimien päätöksistä voi nostaa kanteen yleisissä hallintotuomioistuimissa. Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa on myös valtioneuvoston määräämä edustaja, kenttäpiispa ja saamelaiskäräjien valitsema saamelaistenedustaja[65]

Kirkkolaissa säädetään myös, että Suomen armeijassa voi olla sotilaspappeja ja vankiloissa vankilapappeja.[66]

Kirkkojen ja uskontojen asemaa koskevia tai niihin liittyviä säännöksiä on useissa muissakin laeissa.

Uskonnolliset yhdyskunnat

Rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista on säädetty uskonnonvapauslaissa.[67] Uskonnonvapauslaissa on säännökset yhdyskunnan perustamisesta, rekisteröinnistä ja yhdyskuntajärjestyksestä[68] Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyys on Suomessa väestötieto ja se merkitään väestötietojärjestelmään. Uskonnollisia yhdyskuntia on virallisesti noin 150[69]. Käytännössä kuitenkin esimerkiksi suomenkieliset baptistit ja ruotsinkieliset baptistit ovat muodollisesti omia yhteisöjään. Myös ortodoksiset Moskovan patriarkaatin alaiset pyhän Nikolauksen ja Pokrovan seurakunnat toimivat omina uskonnollisina yhdyskuntinaan.[70] Suurimmat kristilliset yhdyskunnat ovat katolinen kirkko Suomessa, Suomen vapaakirkko ja Suomen Helluntaikirkko.[71]

Yli tuhannen jäsenen uskonnolliset yhdyskunnat vuoden 2021 lopussa:[72]

  1. Jehovan todistajat 16 495
  2. Katolinen kirkko Suomessa 14 795
  3. Suomen Vapaakirkko 14 555
  4. Suomen Helluntaikirkko 12 343
  5. Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen seurakunta 3 596
  6. Suomen Islamilainen Yhdyskunta 3 572
  7. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko 3 187
  8. Suomen Adventtikirkko 2 982
  9. Helsinki Islam Keskus 2 905
  10. The Islamic Rahma Center in Finland 1 982
  11. Tampereen Islamin Yhdyskunta 1 841
  12. Suomen Baptistikirkko 1 584
  13. Pohjois-Suomen Islamilainen Yhdyskunta 1107

Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien määrä
Uskonnollinen yhdyskunta 2000 2005 2010 2015 2020
Määrä % Määrä % Määrä % Määrä % Määrä % Lähde
Väestö yhteensä5,181,115100.0%5,255,580100.0%5,375,276100.0%5,487,308100.0%5,533,793100.0%[73]
Kristinusko4,496,22986.7%4,466,12884.9%4,308,34280.1%4,112,68174.9%3,861,83369.7%[73]
Islam1,1990.0%4,2370.0%9,3930.1%13,2890.2%19,3470.3%[73]
Buddhalaisuus260.0%680.0%5090.0%9560.0%1,8260.0%[73]
Juutalaisuus1,1570.0%1,1840.0%1,2080.0%1,1330.0%1,0940.0%[73]
Hindulaisuus370.0%660.0%910.0%3240.0%3680.0%[73]
Uuspakanuus00.0%00.0%00.0%350.0%650.0%[73]
Muut uskontokunnat22,4880.4%22,3750.4%23,3040.4%22,7840.4%21,5330.3%[73]
Uskontokuntiin kuulumattomat659,97912.7%761,52214.4%1,032,42919.2%1,336,10624.3%1,627,72729.4%[73]

Katso myös

Lähteet
  • Allahwerdi, Helena & Hallenberg, Helena (toim.): Islamin porteilla. 2. painos (1. painos 1992). Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2427-4.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Juntunen, Marko & Martikainen, Tuomas & Sakaranaho, Tuula (toim.): Islam Suomessa: Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa. Tietolipas 223. Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-027-1.

Viitteet
  1. Väestörakenne Tilastokeskus
  2. Väestö uskontokunnan mukaan ja osuus väestöstä 1950–2013 Tilastokeskus
  3. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2020 (Arkistoitu – Internet Archive) Tilastokeskus
  4. Kirkon tutkimuskeskuksen kyselytutkimus 2011.Tutkimustulos: Suomalaiset haluavat Suvivirren edelleen kevätjuhliinsa evl.fi 14.5.2012
  5. Katolinen kristillisyys tuli Suomeen 1100-luvulla (Arkistoitu – Internet Archive) edu.fi
  6. Suomen perustuslaki (73/1999), 76 § (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. Kirkkolaki (1054/93)
  8. Laki ortodoksisesta kirkosta (985/2006)
  9. Suomen perustuslaki, 11 § (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. Uskonnonvapauslaki (453/2003)
  11. Helluntailiike on selvästi tienhaarassa Ristin Voitto, 13/2016
  12. Juntunen, Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 71–73.
  13. Artikkeli suomalaisten muinaisusko teoksessa Suomalainen tietosanakirja 7, reun–tamm. Espoo: Weilin+Göös, 1993. ISBN 951-35-4478-8.
  14. Mikael Agricolan luettelo hämäläisistä ja karjalaisista jumalista, Psalttarin käännöksen esipuhe,1551, 12 kutakin antiikin pantheonien tapaan. Suomalaisen muinaisuskon ja kirkkohistorian tekstejä. Juha Seppänen. http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/opinnot/ue/ue5/ue5tekst.html (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 20.4.2013.
  15. .Pentikäinen, Juha ym.: Suomalaisten muinaisusko. Teoksessa Factum: Uusi tietosanakirja. 7, Sm–vahi. Espoo: Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-35-6681-1.
  16. Hakusana noitausko teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 8, Min–Pah. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-07247-89.
  17. Suomen uskonnonvapauden historia. Vapaa-ajattelijain liitto ry. http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/historia-suomi.html
  18. Kovalainen, Ritva & Seppo, Sanni: Puiden kansa. Kemiö: Helsinki: Hiilinielu tuotanto: Miellotar, 2006. ISBN 952-99113-1-9.
  19. Kristinusko saapui Suomeen noin 1 000 vuotta sitten. www.kirkko850.fi/ristijasiniristi/tekstit/jakso1.doc
  20. Ilkka Niiniluoto: ”Ateismi”. Teoksessa Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia, s. 128. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8.
  21. Ev.lut. kirkon nelivuotiskertomus: Haastettu kirkko, sivu 44 (Arkistoitu – Internet Archive)Gallup Ecclesiastica 2011
  22. Suomalaisten usko romahti evl.fi 14.5.2012
  23. Suominen, Heli: Virolaiset maailman vähiten uskonnollisia – suomalaiset sijalla 14 Helsingin Sanomat. 11.2.2009. Arkistoitu 24.3.2010. Viitattu 9.3.2010.
  24. 65 prosenttia suomalaisista uskoo evoluutioteoriaan Helsingin Sanomat. 22.8.2006. Arkistoitu 1.9.2014. Viitattu 28.7.2009.
  25. Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, s. 21–22. 2. painos. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-27265-5.
  26. Hartikainen, Erkki (päätoim.): Humanismi ja kristinusko länsimaiden katsomuksellisina perusvirtauksina (Otsikko on opetushallituksen ET-opetussuunnitelmasta) Todellisuuskäsitykset: Lukion elämänkatsomustieto 5. Suomen ateistiyhdistys ry. Arkistoitu 16.5.2011. Viitattu 14.7.2010.
  27. Lännen Median kysely paljastaa tärkeimmät elämänarvomme 8.4.2017 Lapin Kansa
    • Gardberg, C. J. & Heininen, Simo & Welin, P. O.: Kansallispyhäkkö: Turun tuomiokirkko 1300–2000. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1398-1.
  29. Luterilaisen maailmanliiton tilasto 2008 (Arkistoitu – Internet Archive) Lutheran World Federation 01/2009
  30. Kirkkoon kuuluvuus 2019 Kirkontilastot.fi
  32. Kirkolliset herätysliikkeet: lestadiolaisuus Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 17.1.2013. Viitattu 26.3.2012.
  33. Suomen evankelis-luterilainen kirkko Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 17.1.2013. Viitattu 26.3.2012.
  34. Väestö Tilastokeskus – Väestö.
  35. Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen Seurakunta Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 17.2.2015. Viitattu 17.2.2015.
  36. Ortodoksinen Pokrovan seurakunta Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 17.2.2015.
  37. Helluntailaisuus Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 18.4.2012. Viitattu 26.3.2012.
  38. HELLUNTAIHERÄTYS ON KARISMAATTINEN JA ULOSPÄIN SUUNTAUTUNUT HERÄTYSLIIKE Helluntaiherätys. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 17.2.2015.
  39. Helluntaikirkon jäsenmäärä Suomen Helluntaikirkko. Arkistoitu 24.8.2018. Viitattu 7.3.2018.
  40. Katolinen kirkko Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 13.3.2018. Viitattu 7.3.2018.
  41. Katolinen kirkko Suomessa Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 8.3.2018. Viitattu 7.3.2018.
  42. Hiippakunnan jäsenmäärä jatkaa kasvuaan (2017) 23.2.2018. Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 7.3.2018.
  43. Vapaakirkollisuus 22.9.2011. Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 14.7.2018. Viitattu 4.7.2019.
  44. Suomen Vapaakirkko 21.5.2018. Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 8.11.2011. Viitattu 4.7.2019.
  45. Missionskyrkan i Finland 21.5.2018. Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 22.6.2015. Viitattu 4.7.2019.
  46. Juntunen, Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 24–28.
  47. Antero Leitziger: Suomen tataarien islam. Teoksessa: J. Maristo & A. Sergejeev (toim.) Aikamme monta islamia, s. 267–285. Gaudeamus, 2015.
  48. Allahwerdi & Hallenberg, s. 225–229
  49. Ketola, s. 186.
  50. Martikainen & Sakaranaho 2011, s. 102.
  51. Laaja yhdistyshaku (hakusanat islam* tai muslim*) Yhdistysrekisterin tietopalvelu. 3.1.2020. Patentti ja rekisterihallitus.
  52. Suomalaiset yliarvioivat maassa asuvien muslimien määrän 21.11.2015 YLE
  53. PEW Research Center: Europe’s Growing Muslim Population pewforum.org. 29.11.2017.
  54. Väestö uskonnollisen yhdyskunnan, iän ja sukupuolen mukaan 2000 - 2017 Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Tilastokeskus. Arkistoitu 22.12.2017. Viitattu 6.4.2018.
  55. Muola T.: Suuret maailmanuskonnot Suomessa: Juutalaisuus Uskonto tämän päivän Suomessa. 2000-2002. Opintoverkko. Arkistoitu 3.12.2008. Viitattu 26.7.2009.
  56. Ihmisiä ja ryhmiä Buddhalainen Tiedotuspalvelu. Bodhidharma ry. Arkistoitu 8.9.2007. Viitattu 26.7.2009.
  57. Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys. Viitattu 27.5.2009.
  58. Aarnio, Topi: ”Vanhat jumalat, uudet pakanat”. Teoksessa Niemelä, Jussi (toim.): Vanhat jumalat, uudet tulkinnat: Näköaloja uusiin uskontoihin Suomessa, s. 206. Uskontotiede 6. Helsinki: Helsingin yliopisto, uskontotieteen laitos, 2001. ISBN 951-45-9890-3.
  59. About Lehto Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys. Viitattu 27.5.2009. (englanniksi)
    Pakanaverkko ry Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 17.9.2011. Viitattu 29.5.2009.
  60. Uskonnonvapauslaki (345/2003)[vanhentunut linkki].
  61. Suomen perustuslaki 11.6.1999/731. Finlex. Viitattu 3.7.2009.
  62. Kirkkolaki (1054/1993).
  63. Laki ortodoksisesta kirkosta 10.11.2006. Finlex. Viitattu 3.7.2009.
  64. Lakiesitys ja perustelut 217.71.145.20. Arkistoitu 23.5.2012. Viitattu 30.6.2009.
  65. Kirkkolaki, 10. luvun 1 §.
  66. Kirkkolaki, 6. luvun 16 ja 17 §
  67. Uskonnonvapauslaki 2003/453
  68. Uskonnonvapauslaki 2003/453 2 luku.
  69. Raportit Uskonnot Suomessa. Viitattu 26.11.2022.
  70. Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärät 2.1.2008. Väestörekisterikeskus. Arkistoitu 7.8.2008. Viitattu 7.7.2009.
  71. https://uskonnot.fi/yhteiso/suomen-helluntaikirkko/
  72. https://uskonnot.fi/yhteisot/
  73. 11rx -- Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen iän ja sukupuolen mukaan, 1990-2021 Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2022. (suomeksi)

    Kirjallisuutta
    • Illman, Ruth & Ketola, Kimmo & Latvio, Riitta & Sohlberg, Jussi (toim.): Monien uskontojen ja katsomusten Suomi. Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 48. Kirkon tutkimuskeskus, 2017. ISBN 978-951-693-359-0. Teoksen verkkoversio (pdf). [vanhentunut linkki]
    • Ketola, Kimmo: Uskonnot Suomessa 2008: Käsikirja uskontoihin ja uskonnollistaustaisiin liikkeisiin. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 102. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2008. ISBN 978-951-693-287-6.
    • Komulainen, Jyri & Vähäkangas, Mika (toim.): Luterilaisen Suomen loppu? Kirkko ja monet uskonnot. Helsinki: Edita, 2009. ISBN 978-951-37-5579-9.
    • Kääriäinen, Kimmo & Niemelä, Kati & Ketola, Kimmo: Moderni kirkkokansa: Suomalaisten uskonnollisuus uudella vuosituhannella. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 82. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2003. ISBN 951-693-245-2.
    • Lounema, Risto: Suomen kansan pyhät paikat. Helsinki: Yhtyneet kuvalehdet, 2003. ISBN 952-5257-57-6.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.