Uskonto Liechtensteinissa

Vaduzin katedraali on Vaduzin arkkihiippakunnan pääkirkko.

Kristinusko on Liechtensteinin valtauskonto ja katolinen kirkko Liechtensteinissa on valtionuskonnon asemassa. Vuonna 2015 katolilaisia oli 73,4 % väestöstä.[2] Vuodesta 1997 katolisen kirkon toiminta on organisoitu Vaduzin arkkihiippakunnan kautta, sitä ennen Liechtensteinin katolilaiset kuuluivat sveitsiläiseen Churin hiippakuntaan. Vaduzin arkkihiippakuntaan kuului vuonna 2017 yhteensä 10 seurakuntaa, joita palveli 31 pappia.[3]

Maan protestanttinen yhteisö juontaa juurensa teollistumisen ajalta, jolloin naapurimaiden protestantteja asettautui Liechtensteiniin. Vuonna 1880 heille annettiin lupa järjestää maassa protestanttisia jumalanpalveluksia. Useiden vuosikymmenten ajan pastorit Sveitsistä ja Itävallasta palvelivat tätä pientä yhteisöä. Vuonna 1952 asetettiin pastori vain Liechtensteinia varten, ja 1963 valmistui protestanttinen kirkko Vaduziin. Suurin osa protestanteista kuuluu Liechtensteinin evankeliseen kirkkoon, joka koostuu niin reformoidusta kuin luterilaisestakin taustasta. Lisäksi maassa toimii luterilainen Sveitsin ja Liechtensteinin evankelis-luterilaisten kirkkojen liitto.[4] Vuonna 2017 ensimmäiseen kuului 6,3 % väestöstä, jälkimmäiseen 1,2 %. Muita protestantteja oli 0,7 % väestöstä.[2]

Valtaenemmistö maan muslimeista on sunneja ja he ovat lähtöisin pääosin Turkista, Kosovosta, Bosnia ja Hertsegovinastav sekä Pohjois-Makedoniasta. Vuonna 2015 he muodostivat 5,9 % väestöstä. Elokuussa 2017 opetusministeriö myönsi luvan valinnaiseen islamin opetukseen julkisissa peruskouluissa. Hallitus on myöntänyt muslimi-yhteisölle luvan yhden imaamin pysyvään asumiseen maassa sekä luvan toisenkin imaamin maassa toimimiseen ramadanin aikana. Vuoden 2016 lopussa Vaduzin kaupungin päättäjät torjuivat ehdotuksen islamilaisen hautausmaan perustamisesta.[2]

Vuosina 1933–1945 Liechtenstein vastaanotti natsien hallinnoimasta Itävallasta turviinsa 400 pakolaista, joista osa oli juutalaisia. Toisaalta se torjui 165 pakolaista. Valtio ei vainonnut juutalaisia, mutta sen ruhtinassuku osti natsien juutalaisilta takavarikoimaa omaisuutta Itävallasta Tšekkoslovakiasta. Lisäksi joukko Itävallan Strasshofin keskitysleiriin joutuneita juutalaisia päätyi pakkotöihin kolmella tilalla Itävallassa, jotka omisti Liechtensteinin ruhtinas Frans Joosef II. Aihetta tutkinut historioitsija Dan Michmanin mukaan Liechtenstein ei missään nimessä ollut pahin maa tuona aikana, mutta monissa asioissa se olisi voinut toimia paremminkin. Liechtenstein ei kuulunut juutalaisvainojen syyllisiin, vaan sivustakatsojiin.[5] Frans Joosef II:n edeltäjän, vuoteen 1938 hallinneen Frans I:n, jonka aikana siis jo saapui pakolaisia Liechtensteiniin, vaimo Elisabeth von Gutmann oli syntyperältään juutalainen ja syntynyt juutalaisuutta harjoittavaan perheeseen, mutta oli kääntynyt 1899 katolilaiseksi. Natsit kiinnittivät häneen huomiota juurikin hänen etnisen taustansa vuoksi.[6]

Liechtensteinin juutalaisyhteisö oli vuonna 2017 noin 30 henkeä. Vuoden 2017 tammikuussa Liechtensteinin hallitus sekä maassa toimivat Yad Vashemin ystävät järjestivät julkisen tilaisuuden muistaakseen holokaustin uhreja. Tilaisuudessa maan liikenne- ympäristö- ja urheiluministeri puhui ihmisoikeuksien kunnioittamisen tärkeydestä ja antisemitismin torjunnasta.[2]