Uskonnoton tapakulttuuri Suomessa

Useiden kristillisten juhlien takana on niitä vanhempi eurooppalainen perinne.[7] Esimerkiksi sana joulu tulee alun perin ennen kristinuskoa vietetyn talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta nimestä.[8][9][10][11]

Koulujen kevätjuhlissa lauletaan kristillisen Suvivirsi-virren kaksi ensimmäistä säkeistöä.[12] Koska suvivirsi ei sisällöltään uskonnollisena sovi uskonnottomien mielestä kaikkien koululaisten yhteisenä laulettavaksi, siitä on tehty sanoitukseltaan ei-uskonnollinen muunnelma, Suvilaulu.[13][14] Jouluun liittyy muun muassa uskonnottomia joululauluja.[15]

Koulujen joulujuhlissa on vanhastaan ollut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon aseman vuoksi uskonnollista ohjelmaa. Opetushallitus toteaa, että kaikkien oppilaiden tulee voida osallistua juhlaan. Nykyisin usea koulu on erottanut uskonnollisen juhlan erilliseksi kokonaisuudeksi. Joulujuhla järjestetään kaikille kun taas joulukirkkoon menevät vain ne lapset, jotka kuuluvat samaan kirkkokuntaan.[16]

Suomessa avioliitto voidaan lain mukaan solmia eräiden uskontokuntien suorittamana vihkimisenä tai siviilivihkimisenä eli siviiliviranomaisen vahvistamana avioliittona.[17] Siviilivihkimisen toimittaa laamanni, käräjätuomari, käräjänotaari, henkikirjoittaja tai julkinen notaari. Ennen vihkimistä avioliittoon aikovien on yhdessä pyydettävä avioliiton esteiden tutkintaa maistraatilta.[18] Vihkimisellä tulee olla vähintään kaksi 15 vuotta täyttänyttä todistajaa. Todistajat voivat olla morsiusparin sukulaisia tai esimerkiksi maistraatin henkilökuntaa. Vihkimisessä kihlakumppaneiden tulee olla läsnä, ja heidän on vastattava myönteisesti heille tehtyihin kysymyksiin, minkä jälkeen vihkijä toteaa heidät aviopuolisoiksi.[18][19][20]

Todistajien läsnä ollessa vihkijä lausuu vihittäville: ”Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.” Kihlakumppaneilta kysytään vuorollaan seuraavaa: ”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (nimi): tahdotteko ottaa tämän (nimi) aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?” (Vastaus: Tahdon) ”Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi.” Jos sormuksia vaihdetaan, lausutaan: ”Ottakaa (nimi) liittonne merkiksi sormus puolisoltanne.” Lopuksi ilmoitetaan: ”Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.”[21]

Vihkimisen jälkeen hääpari järjestää hääjuhlan koristeluineen ja perinteineen kuten haluaa. Pariskunta voi esimerkiksi vaihtaa juhlassa vihkisormuksia keskenään. Häävieraat voivat esimerkiksi allekirjoittaa todistuksen, jolla kukin lupaa tukea uutta avioparia myötä- ja vastoinkäymisissä.[22][23]

Henkikirjoittaja voidaan myös kutsua vihkimään juhlapaikalle. Vihkikaavan lisäksi vihkijä saattaa pitää puheen tai lausua tilanteeseen sopivan runon. Häissä voivat puhua myös esimerkiksi morsiusparin vanhemmat, isovanhemmat, kaaso, puhemies tai ammattimainen juhlapuhuja. Toimitukseen voi liittyä myös musiikkiesitys. Kokonaisuutena vihkijuhla voi muodostua esimerkiksi seuraavasti:

1. morsiusparin tai morsiamen sisääntulo musiikin soidessa
2. tervetulotoivotus ja johdanto
3. lauluesitys tai lausuntaa
4. vihkikaava puolisoiksi julistamiseen asti
5. sormusten vaihto ja suudelma
6. vihkitodistuksen allekirjoitus ja luovutus hääparille
7. vihkikaavan loppusanat
8. vihkipari siirtyy onniteltavaksi.[20][24]

Uusimmissa maistraateissa on juhlavia vihkihuoneita. Ne ovat kuitenkin varsin pieniä, noin 10–20 hengen hääseurueen saleja. Käräjäoikeuden istuntosaliin voi sopia yli 50 henkeä.[20] Pääosa siviilivihkimisistä tapahtuu Suomessa maistraatin tiloissa virka-aikana, mutta monet parit ovat toivoneet myös mahdollisuutta maistraatin tilojen ja virka-ajan ulkopuoliseen vihkimiseen.[25] Siviilivihkimisten osuus on lisääntynyt tasaisesti 1980-luvun puolivälistä lähtien. Yli 50 prosenttia vihkimisistä on maistraatin suorittamia.[26]

Hyvinkään maistraatti ja sen henkilökunta sai Vapaa-ajattelijain liiton vuoden 2009 Väinö Voipio -tunnustuspalkinnon ”pitkäjänteisestä sekä ansiokkaasta palvelutyöstä suomalaisten siviilihääparien hyväksi”. Perusteluissa sanottiin: ”Poikkeuksellisen palvelualttiilla asenteellaan, joustavuudellaan virka-ajan ja -paikan ulkopuolisiin vihkimisiin sekä panoksellaan vihkiseremonioiden juhlavuuteen ja henkilökohtaisuuteen Hyvinkään maistraatin henkilökunta on osaltaan merkittävästi ollut edistämässä katsomusten tasa-arvoa Suomessa.”[25]

Vuoden 1734 lain mukaan avioliitto oli aina solmittava kirkollisella vihkimisellä. Siviilivihkiminen tehtiin lailliseksi vasta vuonna 1917 annetulla erillislailla.[27]

Pääartikkeli: Nimiäiset

Nimiäiset tai nimenantojuhla on lapsen nimenannon yhteydessä järjestettävä juhla[28], jossa lapsi esitellään suvulle ja perheystäville[29]. Lapsen vanhemmat päättävät vapaasti juhlan paikan ja tilanteen. Nimiäisiin saatetaan kutsua ulkopuolinen puhuja tai puhuja voi olla sukulainen tai ystävä.[30] Vuonna 2015 arviolta joka neljäs vauva sai nimensä uskonnottomasti.[31]

Nimenantojuhla voi mennä esimerkiksi seuraavasti:

1. Lapsi puetaan juhlamekkoon
2. Juhlapuhuja, vanhemmat tai kummi pitää puheen
3. Äiti julkistaa lapsen nimen ja isä laskee vauvan päähän kukkaseppeleen
4. Vieraat allekirjoittavat onnentoivotuksen lapselle.

Nimiäisissä kahvitarjoilu ja pienet lahjat ovat yleisiä, ja lapselle voidaan myös istuttaa oma puu.[22]

Vanhemmat saattavat haluta lapselle nimen, joka ei viittaa kristinuskoon. Alkuperäinen suomalainen nimiperinne katkesi kristinuskon valtakaudella. Omakielisiä etunimiä alettiin ottaa uudestaan käyttöön 1800-luvulta alkaen. Kristillisten nimien taustalla on usein pakanallinen historia. Monilla nimillä on myös useita eri kantamuotoja.[32]

Prometheus-koru.

Pääartikkelit: Uskonnoton aikuistumiskoulutus ja Prometheus-leiri

Vapaa-ajattelijain liitto järjesti vuonna 1984 kaksipäiväisen elämänkatsomusleirin, jonka tavoitteena oli tarjota elämänkatsomuksellisia virikkeitä uskonnottomille nuorille. Kokeilu ei saanut jatkoa.[33][34]

Vuonna 1990 perustettiin uskonnottomien nuorten aikuistumisleirejä järjestämään Prometheus-leirin tuki ry.[33] Leiri käydään yleensä kahdeksannen tai yhdeksännen luokan jälkeen, 14–15-vuotiaana.[35] Vuonna 2008 leirin kävi lähes 1 000 nuorta eli noin 1,5 % ikäluokasta.[36] Nimensä Prometheus-leiri on saanut kreikkalaisen jumaltaruston Prometheus-titaanilta, joka varasti tulen jumalilta ja antoi sen ihmisille. Leirin tavoitteena on rohkaista nuoria pohtimaan asioita, hahmottamaan ja kehittämään omaa elämänkatsomustaan, kunnioittamaan itseään ja muita sekä ottamaan vastuun itsestään ja maailmasta.[37] Leirin lopuksi järjestetään juhla, johon leiriläisten perheenjäsenet voivat osallistua. Juhlassa leiriläiset saavat päähänsä tuoreista oksista tai kukista tehdyn seppeleen ja kaulaansa hopeisen Prometheus-korun, jonka taakse on kaiverrettu leiriläisen nimi, leiripaikka ja leirin päättymispäivä.[38] Perhejuhlassa saatetaan esimerkiksi sytyttää ystävyyden kynttilät, soittaa juhlan päähenkilön mielimusiikkia ja pitää puheita siinä suhteessa kuin nuori haluaa[22].

• Ateistien symbolit
• Joulun julkinen asema‎
• Tuhkaus
• Uskonnoton kasvatus

• Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat. Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
• Elo, Pekka & Väyrynen, Gun & Saarinen-Elo, Minna (toim.): Humanistin juhlat. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1996. ISBN 951-97679-0-8.

• Lisää luettavaa aiheesta Kirjallisuutta juhlien järjestämisestä on Wikiaineistossa

• Pro-seremoniat.
• Prometheus-leirin tuki ry.
• Kari Saari: Uskonnoton tapakulttuuri. Teoksessa Vapaa-ajattelijan käsikirja. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1993. ISBN 951-98702-1-0.
• Pääsiäinen – yhteinen juhla. Uskomattomat ry – ET-lasten vanhempainyhdistys, 2009. (PDF)