Uskonnonopetus
Uskonto on peruskoulun oppiaine useissa maissa.
Uskonnonopetus Suomessa
Suomessa opetushallitus on määrännyt peruskoulun kaikkien uskontokuntasidonnaisten ryhmien uskonnon opiskelun tavoitteeksi monipuolisen uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen saavuttamisen.[1]
Perusopetus- ja lukiolaeissa käsite ”oppilaan oman tunnustuksen mukainen uskonnonopetus” korvattiin vuonna 2003 käsitteellä ”oppilaan oman uskonnon opetus”. Uudistetun lain mukaan oppilaiden enemmistön mukaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas osallistuu enemmistön uskonnonopetukseen vain, jos hän ilmoittautuu siihen erikseen.[2]
Katso myös
Lähteet
- http://www.edu.fi/page.asp?path=498,526,881,2938,3331 (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.evl.fi/avain/uskonnonvapaus/uskonnonopetus.html (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta
- Hilska, Päivi & Kallioniemi, Arto & Luodeslampi, Juha (toim.): Uskontokasvatus monikulttuurisessa maailmassa. Pääosa artikkeleista Varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen symposiumin 2005 alustuksia. Helsinki: Kirjapaja, 2005. ISBN 951-607-233-X.
- Kallioniemi, Arto & Luodeslampi, Juha (toim.): Uskonnonopetus uudella vuosituhannella. Helsinki: Kirjapaja, 2005. ISBN 951-607-234-8.
- Porkka, Jouko (toim.): Johdatus kristilliseen kasvatukseen. Työryhmä: Liisa Luukkonen, Jouko Porkka, Kirsi Tirri, Marja-Leena Toivanen. Helsinki: Lasten Keskus: LK-kirjat, 2008. ISBN 978-951-627-705-2.
- Pyysiäinen, Markku: Kasvatus ja uskonto. Helsinki: WSOY, 1988. ISBN 951-0-14816-4.
- Pyysiäinen, Markku & Seppälä, Jarkko (toim.): Uskonnonopetuksen käsikirja. Helsinki Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-23094-4.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.