Uruk-kausi

Uruk-kauden tyypillinen symmetrinen leijona-aiheinen sinetti.

Kaupungit syntyivät räjähdysmäisesti kasvavista asutuskeskuksista ja kauden loppuvaiheessa maaseutu tyhjeni. Kaupungeissa työskenteli monien eri alojen ammattilaisia, muun muassa rakennusmiehiä, puuseppiä ja ruukuntekijöitä. Maaseudulla oli paimenia, maanviljelijöitä, puutarhureita ja kalastajia. Eriduun rakennettiin porraspyramidi eli zikkurat-tyyppinen temppeli. Kuvakirjoitus syntyi myöhäisellä Uruk-kaudella noin 3450–3100 eaa.[1] ja alussa sitä käytettiin muun muassa temppelin verokuittien ja vastaavian talousasiakirjojen tekoon. Samaan aikaan temppelin mahdin kasvaessa huippuunsa rakennettiin hyvin suuria koristeellisia temppeleitä runsaan työntekijöiden määrän avulla. Asutuskeskuksista tuli jopa 100 hehtaarin kokoisia 10 000–20 000 asukkaan keskuksia. Mesopotamian keskus Uruk kasvoi lopulta 50 000 asukkaan suurkaupungiksi. Kauppaa käytiin laajalla alueella.

Sumerilaisia kauppasiirtoloita ilmestyi Turkin Taurusvuorille, Välimeren rannoille ja keskiseen Iraniin.

Dreija eli nopea savenvalajan pyörä kehittyi viimeistään kauden alussa hitaasta savenvalajan pyörästä. Dreija oli käytössä viimeistään 3500 eaa. ja pyörä 3250 eaa.[2]

Kupari yleistyi kaudella huomattavasti, ja sitä tuotiin koostumuksesta päätellen Omanista eli Makanista[3].

Papiston mahti oli huipussaan ja se ohjasi ehkä yksin koko maata pappiskuninkaan ja vanhempien neuvoston johdolla. Temppeli jakoi maata köyhille ja oli monopolistinen maan omistaja. Vallitsi eräänlainen temppelisosialismi.[4]

Urukin kaupungin väestö kaksinkertaistui noin 220n vuodessa välillä 3500–3000 eaa.

Uruk-kaudella kaupungistunut yhteiskunta syntyi laajalla alueella Mesopotamiassa. Syntyi kerrostunut yhteiskunta, jossa oli eri hierarkiatasoilla olevia sosiaalisia ryhmiä ja pitkälle kehittynyt työnjako.[5] Ilmasto kuivui äkkiä noin 3800 eaa.[7], mikä suosi kasteluviljelyä ja kaupungistumista. Pienet keskukset eivät kestäneet niin hyvin kuivuutta kuin suuret[8]. Kaupungit syntyivät ja kasvoivat nopeasti. Asutuskeskuksissa oli ainakin kolme tyyppiä, suuria kaupunkeja, pikkukaupunkeja, ja pikkukaupunkien ympärillä vielä pieniä kyliä. Ubaid-kaudella asutustyyppejä oli ollut vain kaksi, suuret ja pienet kylät. Sylinterisinetti syntyi Uruk-kaudella.[9] Myöhäisen Ubaid-kauden asutuskeskukset jakautuivat tasaisesti^selvennä, ja vain muutaman keskuksen ala oli niinkin suuri kuin 10 hehtaaria[10].

Sumer ennen suurta tulvaa, eli Uruk ja Džemdet Nasr -kausilla. Kuvassa oletetaan ensimmäisen Sumerin kuninkaan eläneen keskisellä Uruk-kaudella Eridussa.

Uruk-kauden aikaisia Pohjois-Mesopotamian löytöpaikkoja.

Sumerilaisten kaltainen kaupunki oli muun muassa eteläinen Habuba Kabira eli Qannas Pohjois-Syyriassa, josta on löydetty Uruk V–VI -tyyppistä keramiikkaa, ja paikan rakentamistapa on sama kuin Etelä-Mesopotamiassa. Jebel Arudasta on löydetty Sumerin sinettejä ja savitauluja tältä ajalta.

Godin Tepessä Kermānšāhin lähellä Iranissa oli pääosin paikallista perinnettä.

Urukin kulttuuri laajeni keskisellä ja myöhäisellä Uruk-kaudella.[9] Kauden loppuvaiheessa näyttää jokin laaja keskusvalta hallinneen Mesopotamiaa ja Elamia.

Noin 4500–4000 eaa. tai hieman myöhemmin, noin vuosien 4000–3500 eaa. välillä kasvoivat Pohjois-Mesopotamian kaksi kaupunkia Tell Brak ja Tell Hamoukar suuremmiksi kuin Etelä-Mesopotamian keskukset. Tell Brakissa arvioidaan eläneen vuonna 4000 eaa. 20 000 asukasta. Samoihin aikoihin Uruk oli noussut kaupungiksi Etelä-Mesopotamiassa. Tämän takia pohjoisen ja etelän keskukset alkoivat kilpailla. Eteläinen Uruk voitti kilpailun noin vuonna 3500 eaa. päätellen Hamoukarista löydetyistä runsaista lingon ammuksista.[12].

Lounais-Iranin nykyinen Khuzistan oli Sumerille rinnakkaisen Elamin valtion keskus. Susa A-kaudella kerrostumissa 33–27 kaupungin ala oli 10–15, ehkä 25 hehtaaria. Kymmenen metrin korkuisella terassilla oli muutamia rakennuksia, sekä jonkin tyyppinen savenvalajan pyörä. Kerrostumissa 22–17 tasanne hävisi, jolloin alueella oli merkkejä läntisestä Sumerin vallasta. Susa kasvoi näihin aikoihin noin 3500 eaa. varmasti 25 hehtaarin kokoiseksi.

Sarjatuotanto kehittyi jo varhain Uruk-kaudella. Akaban lähellä Tel Hujayratissa oli noin 4000–3500 eaa. käsityöteollisuutta, joka valmisti sarjatyönä kupariesineitä.[12]

Mesopotamiassa kehittyivät noin 4500–4000 eaa. aikoihin dreija ja saviastioiden massatuotanto. Silloin alettiin tuottaa suureksi osaksi koristelematonta keramiikkaa. Noin 4000 eaa. tuotettiin Mesopotamiassa ja Khuzistanissa suuria määriä viistoreunaisia kulhoja. Näihin aikoihin Tepe Gawrassa oli rikkaiden ihmisten mutatiilistä tai kivestä tehtyjä hautoja.

Uruk-kauden ensimmäinen jakso 3900–3600 eaa. muistutti myöhäistä Ubaid-vaihetta. Kulttuuri kehittyi tällä kaudella asteittain ubaidilaisesta sumerilaiseksi. Keramiikaa alettiin tuottaa keskuspaikoissa, esimerkiksi Urukin keramiikkaa on löydetty Eridusta.[13]. Noin 3800–3600 kalenterivuotta sitten oli voimakasta kuivumista[14][15][16]. Sem saattoi aiheuttaa asutuksen keskittymisen.

Temppelit alkoivat kasvaa yhä suuremmiksi.[13] Tämä viittaa temppelin suureen mahtiin. Uruk-kulttuuri levisi Syyriaan ja Etelä-Turkkiin. Keskisellä Uruk-kaudella ilmestyivät viistoreunaiset maljakot, joita oli valmistettu massatuotantona. Nämä olivat uhriastioita.

Sylinterisinetti keksittiin keskisellä Uruk-kaudella. Sylinteri- ja leimasinettejä tehtiin paljon.

Sodat ja asutuksen laajeneminen

Uruk-kauden kulttuurin laajeneminen.

Tell Hamoukarista Habur-joen valuma-alueelta Pohjois-Syyriasta on löydetty taistelun merkkejä keskiseltä Uruk-kaudelta eli myöhäiseltä kalkoliittikaudelta noin vuonna 3500 eaa., hyökkääjänä olivat ehkä urukilaiset. Kaupungin pinta-ala oli tuolloin 32 hehtaaria. Samaan aikaan hyökättiin myös Tell Brakiin Pohjois-Mesopotamiassa. Keskisellä Uruk-kaudella Tell Brakissa oli 110 hehtaaria asuttua aluetta, satelliittikylät mukaan lukien.

Uruk IV-ajan savitaulu.

Noin 3500–3400 eaa. alkoi myöhäinen Uruk-kausi, jota vastaavat Urukin kerrostumat IV–VI. Toisen laskutavan mukaan myöhäinen Uruk-kausi alkoi jo kerrostumasta VIII, mutta suurin edistys tapahtui kerrostumissa V ja IV. Pronssi keksittiin kauden alussa, ja niinpä tämä kausi on sama kuin varhaispronssikausi I. Uruk oli ajan suurin keskus Kaksoisvirranmaassa. Tässä vaiheessa Sumerin kulttuurin peruspiirteet olivat jo muotoutuneet.

Pyörillä kulkevia vaunuja oli ainakin jo 3500 eaa. Pyörä on saatettu keksiä paljon aikaisemminkin Ubaid-kaudella, kuten dreija.

Varhaisin kuvakirjoitus on Uruk IVb-kaudelta[18] noin 3200 eaa.

Eridussa oli noin vuonna 3500 eaa. 2 000 asukasta, ja sen pinta-ala oli noin 10 hehtaaria. Ilmaston kuivuminen noin 3500–3200 eaa.[14] on saattanut ajaa väkeä kaupunkeihin. Maaseudun tyhjentyessä kaupungit kasvoivat valtaviksi, väestön määrä räjähti nousuun ja syntyi köyhälistö.

Varhaista kuvakirjoitusta Kišistä.

Ilmasto kuivui entisestään vuodesta 3500 eaa. alkaen[19], ja oli paha varsinkin 3200–3000 eaa.[20]. Tämä vaikutti kaupungistumiseen. Noin 3200 eaa. Urukin pohjois-Mesopotamian siirtokunnat luhistuivat kärsittyään kuivuudesta[20].

Kirjoitustaito tuli käyttöön viimeistään noin 3100 eaa. Uruk IV -kaudella. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, millä Uruk IV -kauden alajaksolla savitaulut kehittyivät, mutta kirjoituksen kehityksen jatkuvuudesta on päätelty niiden tulleen seuraavaa kautta juuri edeltävällä IVa- tai joidenkin mukaan hieman vanhemmalla IVb-kaudella.[21][22]

Tältä ajalta on löydetty yleensä ensimmäisinä pidetyt kirjoitetut savi- ja kivitaulut vuodelta 3200 eaa. Tell Brakista, Kišistä ja hieman myöhemmin Urukista vuosina 3200–3100 eaa.[23] Uruk IV -kauden savitaulut säilyivät, koska niitä käytettiin romuna kuoppien tasoittamiseen seuraavan Uruk III -kauden rakennustöissä.[21]

Sitä ennen oli merkitty numeroita Uruk V -kaudella noin 3400 eaa.[23] ja kuvakirjoitusta edeltäviä merkkejä jo Uruk VI -kaudella.[23] Oli yksinkertaisia savitauluja, joissa oli sylinterisinetin painalluksia ja numeroita.[21]

Varhaisella Uruk IV -kaudella oli "lappuja", joissa oli henkilön tai tuotteen nimi. Toisissa oli lisäksi numeroita. Kolmannen tyyppisissä oli useita osioita, joissa numeroita ja tuotteita tai henkilöitä.

Uruk-kauden kuvakirjoituksessa oli tähkien, astioiden, laivojen, kaksi- ja nelipyöräisen sotavaunun, puusepän, aasin ja sellaisten kuvia, yhteensä 1500 merkkiä. Myöhemmästä nuolenpääkirjoituksesta on päätelty joidenkin merkkien merkitystä. Uruk IV -kauden merkkejä olivat unken, neuvosto, en, ruhtinas, sanga, temppelin päällikkö. Mutta merkkejä "kuningas" ja "palatsi" ei näy.

60-järjestelmää osataan tulkita vain numeroiden osalta. Se on saattanut kehittyä savisten laskurahojen painalluksista, joita tehtiin laskurahoja sisältäneeseen savikuoreen. Tähän viittaa muutaman ajalta 3400–3300 eaa. löydetyn taulun pallomainen ja kuutiomainen muoto. Se on maailman vanhinta tunnettua kirjoitusta.

Varhaista kirjoitusta Uruk IV- ja Jemdet Nasr -kausilla on käytetty luultavasti temppeliverotuksessa verokuittien laatimiseen ja kirjanpitoon.

Kirjoitus on saattanut olla alussa melko harvinaista tai kirjoitusmateriaalina on käytetty muuta kuin savea. Samoihin aikoihin kehittyi esittävä taide, jossa kuvattiin muun muassa papin tai kuninkaan kaltaisia hahmoja.

Eniten kirjoitusta on löytynyt tältä ajalta vuosilta 3200–3100. Kirjoitus viittaa varhaiseen seemiläisen ja sumerilaisen aineksen sekoittumiseen. Ei tiedetä, synnyttikö sumerilainen kuvakirjoitus Egyptin hieroglyfit vai päinvastoin. Joidenkin mukaan kirjoitus olisi tullut Sumeriin Egyptistä, jossa sitä on saattanut olla Skorpionikuninkaan haudassa jo 3400–3300 eaa.

Varhaisella ja Keskisellä Uruk-kaudella suuria keskuksia oli vain muutamia. Asutuskeskuksista 60 prosenttia oli pohjoisessa Nippurin ympärillä. Kauden asutuskeskusten kokojakaumaa voidaan yrittää hahmottaa, vaikkei sitä tunneta tarkasti. Suurin keskus Uruk kattoi 70 hehtaaria ja pohjoisessa oli kaksi noin 50 hehtaarin kokoista keskusta, Tell Dlabim ja Tell al-Hayad. Lisäksi oli kaksi 30 hehtaarin kokoista keskusta[24], joista toinen oli kumpu 1172. Pienempiä 4–20 hehtaarin paikkoja oli useita, muun muassa Umma, Umm-al Agarib, 202, 1194, 1196, Nippur, Abu Salabikh, 678. Näitä keskikokoisia keskuksia oli yhteensä 29 leveysasteen 32 20 eteläpuolella. Pohjoisin paikka oli 678.[25]. Asutuksen painopiste 32 oli leveysasteen pohjoispuolella. Yhtenäisemmin löytöjä on tehty leveysasteiden 32 ja 32 20 välillä, missä oli kaksi suurta 50 hehtaarin kokoista keskusta. Dlebim ja al-Ahayyad johtivat asutuskeskusjakaumaa. Lisäksi oli yksi 30 hehtaarin kokoinen keskus 1132. 4–20 hehtaarin laajuisia keskuksia oli 19 ja pieniä 0,1–4 hehtaarin kyliä noin 70.

Myöhäisellä Uruk-jaksolla noin vuosina 3500–3100 eaa. asuttu kokonaisala oli kasvanut vain hieman verrattuna aikaisempaan. Asutus oli siirtynyt Nippurin ympäriltä Urukin ympärille, missä oli 60 prosenttia keskuksista. Uruk tuli kaksi kertaa suuremmaksi kuin toiseksi suurin keskus ja kattoi 100 hehtaaria. Asutuksen painopiste oli 32 leveysasteen eteläpuolella. Pohjoisempana oli lähekkäin monia suurehkoja keskuksia, muun muassa kummut 125 ja 201[26]. Asutuskeskusten jakauma oli seuraava: yli 40 hehtaarin keskuksia olivat Uruk ja pohjoisen Tell Al-Hayyad. 20–40 hehtaarin keskuksia oli kaksi, kumpu 125 ja kumpu 1172. 4–20 hehtaarin keskuksia oli 35, muun muassa Tell Mismar, kumpu 260, 201, Umma, Umm-al Aqarib, Tell Shmid, 1194, Nippur ja Abi Salabakh. Keskukset jakautuivat siis siten, että keskikokoisia keskuksia oli melko tiheässä. Pieniä asutuskeskuksia oli noin 90[10].

Noin 3100–3000 eaa. vallitsi kuivuus Lähi-idässä. Urukin vaikutusalue kutistui. Keski-Eufratin Uruk-siirtokunnat hävisivät noin 3100 eaa.[16] Noin 3200–3000 eaa. lämpötila nousi ja ilmasto kuivui Tell Brakin alueella. Niinpä kasteluviljely vaikeutui.[27]

Uruk kasvoi edelleen. Uruk-kaudella Uruk tarvitsi laskujen mukaan säteeltään kuuden kilometrin laajuisen peltoalan, mutta Jemdet Nasr-kaudella 16 kilometrin säteisen alueen. Lopulta Uruk laajeni varhaisdynastisella kaudella kattamaan I kaudella 400, myöhemmin jopa 850 hehtaaria. Jemdet Nasr- ja varhaisdynastisella kaudelle pienien kylien määrä putosi rajusti. Kaupungin muuri oli 9,5 kilometriä pitkä[28].

Jemdet Nasr-kaudella noin 3100–2900 eaa. olivat isoja asutuskeskuksia muun muassa Uruk, kumpu 230, kumpu 242 ja Tell Dlehim. Eteläisillä alueella suurimpia keskuksia oli kolme: Uruk, kumpu 242 ja kumpu 230. Asutuksen painopiste oli etelässä, 31 45 leveysasteen eteläpuolella. Niiden koot olivat yli 40 hehtaaria. Nippurin koko oli 20–40 hehtaaria. 4–20 hehtaarin laajuisia keskuksia oli 25. Eteläisellä alueella niitä oli 21. Pieniä 0,1–40 hehtaarin keskuksia oli 31.45 leveysasteen eteläpuolella 65, ja yhteensä 91[29].[10]

Uruk-kausi jaetaan varhaiseen, keskimmäiseen ja myöhäiseen.

Vaihtoehtoinen kronologia:

Urukin kerrostumat:

• Mesopotamia
• Sumerilaiset
• Ubaid-kausi
• Jamdet Nasr-kausi
• Naqada-kausi

• Fagan, Brian: Pitkä kesä. Suomentanut Osmo Saarinen. Ajatus, 2008. ISBN 9789512075959.
• Roaf, Michael: Cultural atlas of Mesopotamia and the ancient Near East. Facts on File, 1990. ISBN 9780816022182.
• Salonen, Armas: Kaksoisvirranmaa eli kuvauksia ja kuvia Babylonian ja Assyrian kulttuurista nuolenpäätekstien ja kaivaustulosten perusteella. WSOY, 1945.
• Salonen, Armas: Sumeri ja sen henkinen perintö. Jokamiehen korkeakoulu, 1962.

• The Relative Chronology of the Naqada Culture: a view from Buto, Ma’adi Harageh and Gerzeh
• Climate, Culture, and Catastrophe in the Ancient World
• Mesopotamia: More on Uruk, Jemdet Nasr, and the origins of writing