Urpo Viinikka

Toivo Urpo Viinikka (6. maaliskuuta 1920 Helsinki – 25. elokuuta 1944) oli suomalainen lääketieteen kandidaatti ja sotilasvirkamies joka teloitettiin elokuun lopulla 1944. Viinikka oli ainoa päällystöön kuulunut jatkosodan aikana teloitettu suomalainen sotilas. Hän oli sotilasarvoltaan korpraali mutta ns. sodanaikaisena sotilasvirkamiehenä hänet rinnastettiin tehtäviensä vuoksi päällystöön.

Viinikan vanhemmat olivat johtaja Toivo Abraham Viinikka ja Ester Edit Snellman. Hän ehti olla kolme kuukautta naimisissa sarjakuvapiirtäjä Ola Fogelbergin tyttären Ruth (Toto) Fogelbergin kanssa.

Viinikka pääsi ylioppilaaksi Helsingin yhteiskoulusta ja realilukiosta 1938. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa, suoritti lääketieteen alkututkinnon 1939 ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1941. Viinikka suoritti varusmiespalveluksensa 1940 ja hänet ylennettiin korpraaliksi samana vuonna. Jatkosodan aikana Viinikka oli lääkärinä eri joukko-osastoissa ja viimeksi hän oli Erillinen pataljoona 22:n pataljoonalääkärinä.

"Kranaattikauhusta" kärsinyt Viinikka pakeni 10. heinäkuuta 1944 Suistamon Loimolassa joukkosidontapaikalta, jossa hän oli ollut yksin lääkärinä ja jonne oli juuri tuotu paljon taistelussa haavoittuneita. Metsässä täysin sekavana harhaillut Viinikka saatiin kiinni jo seuraavana päivänä ja hänet vietiin ensin armeijakunnan evakuointisairaalana toimineeseen 25. sotasairaalaan Pälksaareen ja sieltä edelleen 29. sotasairaalan psykiatriselle osastolle Seinäjoelle. Mielentilatutkimuksessa hänen katsottiin olleen teon tehdessään psykoosin alaisena, mutta hänet palautettiin siitä huolimatta Päämajan lääkintäosaston käskystä elokuun lopussa omaan joukko-osastoonsa syytettäväksi sotapelkuruudesta. Eräiden todistajanlausuntojen mukaan Viinikka kannatti liittoutuneita ja kuunteli Ruotsin radiota, millä perusteella hänen arveltiin vain teeskennelleen oireensa. Viinikka tuomittiin sotapelkuruudesta kuolemaan 7. divisioonan komentajan Selim Isaksonin asettamassa pikaoikeudessa 25. elokuuta 1944. Tuomio pantiin täytäntöön samana päivänä. Viinikka oli viimeisiä Suomessa teloitettuja suomalaisia.

Myös 11. divisioonan tiedustelu-upseerina toiminut majuri Max von Hellens tuomittiin kuolemaan vakoilusta vuodenvaihteessa 1942–1943. Hänen tuomiotaan ei kuitenkaan pantu täytäntöön Yhdysvaltain painostuksen takia ja presidentti Risto Ryti hylkäsi von Hellensin oman armonanomuksen mutta jätti von Hellensin vaimon tekemän armonanomuksen ratkaisematta koko sodan loppuajaksi. Välirauhan jälkeen syyskuussa 1944 von Hellens vapautettiin liittoutuneiden hyväksi toimineena.

Viinikan vaimo Toto Fogelberg-Kaila nosti tapauksesta sodan jälkeen kanteen ja sotaviskaali ryhtyi viemään juttua eteenpäin. Viinikan tuominnutta sotatuomaria ja divisioonan sekä pataljoonan komentajaa syytettiin virkavirheestä, sillä Viinikkaa koskeneita lausuntoja oli annettu ja tulkittu puolueellisesti eikä pikaoikeuden asettamiselle ollut laillisia perusteita, sillä menettely oli tarkoitettu vain tapauksiin, joissa rankaisemisen lykkääminen voisi vaarantaa turvallisuuden. Kaikki syytteet kuitenkin hylättiin sotaylioikeudessa ja lopulta myös korkeimmassa oikeudessa vuonna 1947.