Urpalonjärvi

Järven pinta-ala on 351 hehtaaria eli 3,5 neliökilometriä. Se on 4,4 kilometriä pitkä ja 1,7 kilometriä leveä. Se sijaitsee 2,4 kilometriä Salpausselältä etelään aivan Kirvijärven kohdalla. Seutu on Salapauselän eteläpuolista savikkomaastoa, joka on monin paikoin raivattu peltomaaksi. Järven ympäristö on alavaa maata, mutta järvelle näkyy muutama mäki. Sellaisia ovat etelään Lahdenvuori ja Holmanniemi, kaakkoisrannan Kivisillanmäki, sekä Teerivuori, jonka edustalta aukeaa järvelle jyrkänne. Järvi on melko selväpiirteinen, vaikka saaret rikkovat sen järvenselän osin. Lisäksi järven keskellä Siiriänniemi ja Kaponiemi kaventavat järveä vastakkaisina nieminä. Eteläpää jää Tuulenpesänniemen taakse omaksi lahdekseen.[2][1]

Järvessä on laskettu olevan 9 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 12 hehtaaria, mikä on noin 3,4 % järven kokonaispinta-alasta. Saarista neljä eli Räätälinsaari, Kielosaari, Juntonsaari ja Lamposaari ovat yli hehtaarin suuruisia, seuraavat neljä eli Kaijatsaari, Kalliosaari, Pienisaari ja pohjoisempi Pienisaari ovat yli aarin ja yksi luoto on alle aarin kokoinen. Suurin saarista on 320 metriä pitkä ja 170 metriä leveä. Sen pinta-ala on yli 3,5 hehtaaria ja se on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi.[2][1]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 5,1 miljoonaa kuutiometriä eli 0,0051 kuutiokilometriä. Järven keskisyvyys on 1,5 metriä ja suurin syvyys on 3,4 metriä. Syvin kohta sijaitsee Kaijatsaaren pohjoiskärjen luonna olevassa pienessä syvänteessä.[2][1]

Järven rantaviivan pituus on 22 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on neljä kilometriä. Sen rannat ovat metsämaata lukuun ottamatta Lensulan kylässä, missä pellot ulottuvat rannoille asti. Muita kyliä ja kulmakuntia ovat eteläpäässä Orkola, Lensulaa vastapäätä Haudankylä, ja järven pohjoispäässä Junttola. Alueen asutus on lähinnä kylien haja-asutusta, mutta rannoille on rakennettu niiden lisäksi yli 50 vapaa-ajan asuntoa. Niille tulee tiet valtatieltä 6, yhdysteiltä 3842 ja 14766, sekä niistä haarautuvilta kyläteiltä. Järven ylittää korkeajännitelinja, jolla on pylväs molemmilla rannoilla ja Kielosaaressa ja joka ylittää suojellun Juntonsaaren.[2][1][3]

Vedenlaatua on seurattu vuodesta 1960-luvun puolivälistä asti. Vedenväri on lievästi ruskeaa ja humuspitoista. Sen ravinnepitoisuudet ovat luontaisia arvoja hieman korkeammat ja se luokitellaan lievästi rehevöityneeksi. Vedenlaadun luokitus vaihtelee välttävän ja tyydyttävän välillä. Myös järven kalavesiluokitus on tyydyttävä. Järven luontaisia kalalajeja ovat ahven, särki, hauki, lahna, made ja sorva. Sinne on istutettu myös kuhaa ja harjusta.[4]

Kielosaaren nimi oli vielä 1700-luvulla Ruumissaari, sillä siihen kätkettiin talvella vainajia odottamaan kevättä ja roudan sulamista. Silloin vainaja kuljetettiin kirkolle ja haudattiin kirkkomaahan.[4]

Järvi sijaitsee Urpalanjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 09) Suuri-Urpalon valuma-alueella (09.006). Järven vedenpinnan korkeus on 60,2 metriä mpy. Järven vedenpinnan korkeudet (N43) olivat havaintojaksolla 1981–2008 keskimäärin 60,30 metriä (MW). Korkeuksien hajonta nähdään mittauksista: 60,81 (HW), 60,54 (MHW), 60,10 (MNW) ja 59,90 (NW).[1][4][5]

Järvi sijaitsee vesitöalueensa pohjoisosassa ja se saa pääosan vedestään omalta lähialueeltaan sekä Suuri-Urpalon valuma-alueen itäosista. Sieltä laskee järveen Kytöjoki Pien-Urpalosta. Pien-Urpalo kokoaa vesistöalueen latvajärvien vedet itseensä ja laskee ne Urpalojärveen. Suurin järvi Kytöjoen valuma-alueella on Latvanen. Urpalonjärveen laskevat suoraan tai välillisesti esimerkiksi Riihijärvi, Pieni Riihijärvi ja Venksenjärvi. Siihen laskee myös Säkkisuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet.[4]

Järvellä on kaksi lasku-uomaa eli se on bifurkaatiojärvi. Järven pohjoisosa laskee Urapalanjokeen ja eteläosa Kaivinojaan, jonka yläjuoksua kutsutaan Kivisillanojaksi. Viimeksi mainittu kuuluu eri vesistöalueeseen Vilajoen vesistöön (vesistöaluetunnus 08). Tästä huolimatta järvi luokitellaan Urpalanjoen vesistöön pääasiassa siksi, että sen laskujoki siellä on vesistöalueen pääuoma. Joki mutkittelee laskiessaan kohti Venäjän rajaa kulkien Suurijärven, Väkevänjärven ja Kavalanjärven läpi. Tämän jälkeen se kääntyy kohti etelää, missä se ylittää Venäjän rajan Laisniemen kohdalla. Venäjällä se virtaa vielä etelään Ylä-Urpalan kautta (ven. Торфяновка, Torfjanovka) ja laskee Itämeren Suomenlahteen.[1][4]