Urpalanjoki

Urpalanjoki ei ole yhtenäinen virtavesiuoma, sillä se laskee usean järven kautta. Joen alkukohdan ja joensuun vesireitti on 89,9 kilometriä pitkä, mutta keskijuoksulla siitä on järviosuuksia 16,9 kilometriä. Jokiosuuksien yhteenlaskettu pituus on siten 72,9 eli 73 kilometriä.[lower-alpha 1] Joki alkaa Luumäellä sijaitsevasta Urpalonjärvestä, joka sijaitsee 60,2 metriä mpy. Sen luusua sijaitsee pohjoisrannassa ja se virtaa aluksi 14 kilometriä peltovoittoista maisemaa länteen päin, missä siihen yhtyy Haimilan ja Husulan välisellä seudulla idästä tuleva Kirkkojoki. Samalla Urpalanjoki kääntyy kohti etelää, minne se suuntaa peltomaisemissa laajasti kaarteilleen. Joki virtaa melko tasaisena seuraavat 26 kilometriä [6]. Salajärven kohdalla joki kääntyy hetkeksi lounaiseen suunta, mutta kääntyy sitten takaisin eteläiselle ja metsäiselle reitille. Tämä tapahtuu Karhunkylän kohdalla, kun samalla luoteesta tuleva Saarenoja yhtyy siihen oikealta. Joki ylittää kuntarajan Lappeenrannan puolelle ja kääntyy virtaamaan kymmeneksi kilometriksi kaakon suuntaan. Tällä osuudella alkaa Perä-Kasarista joen koskisin osuus, joka jatkuu Kaitainin kylään asti ja jossa joki putoaa noin 25 metriä.[6] Joki käy nopeasti Kasarinjärven rannassa kääntymässä ja toimii sen jälkeen kahdeksan kilometriä Miehikkälän ja Lappeenrannan välisenä kuntarajana. Tällä jokiosuudella siihen yhtyy pohjoisesta tuleva Ihakselanjoki vasemmalta puolelta. Urpalanjoki kääntyy nyt virtaamaan etelään, jossa se ennen Kaitaita virtaa Lastenlammen läpi ja laskee Pitkäjärveen ja Suurijärveen. Vesireitti tulee Lastenlammessa väliaikaisesti takaisin Miehikkälän puolelle, mutta palaa Suurjärvellä takaisin Lappeenrantaan. Pääuoma tekee järvissä kahdeksan kilometrin vesireittiosuuden ja laskee Joutsenkosken vesivoimalan läpi. Voimalasta on puoli kilometriä Väkevänjärveen ja Salajärveen, joissa vesireitti kulkee noin viisi kilometriä. Salajärvessä siirrytään kuntarajasta Miehikkälän puolelle ja joki kääntyy ennen Venäjän rajaa läntiseen suuntaan. Joki levenee Kuokkajärveksi ja päätyy Kavalansalmen jälkeen Muurikkalassa Kavalanjärveen. Muurikkalassa on Myllykoskessa pato. Urpalanjokeen yhtyy vielä Ravinsaara sekä valtionrajan tuntumassa Venäjän puolelta tuleva Kanaoja ja Suomen puolelta tuleva Tourusoja. Joella on Venäjällä vielä matkaa 13,9 kilometriä matkaa Suomenlahteen (joskus ilmoitetaan 15 km [7]). Pian rajan jälkeen se virtaa Ylä-Urpalan kylän läpi. Kylässä se alittaa valtatien E18 (A-181) ja jatkaa sitten etelään päin. Joki laskee mereen entisessä Ala-Urpalan kylässä (ven. Чистополье, Tšistopolje). Kylä sijaitsi lahden (ven. Чистопольская, Tšistopolskaja) pohjukassa.[4][5][lower-alpha 2]

Urpalanjoen mittauspiste sijaitsee Muurikkalassa. Siellä on mitattu joen keskivirtaamaksi (MQ) 3,6 kuutiometriä sekunnissa.[1] Urpalanjoella on Venäjän Federaation vesistörekisterissä tunnusnumero 01040300512102000007969.[8]

Urpalanjoen vedenlaatua tarkkaillaan Suomessa säännöllisesti. Vesi on ravinteikasta, sameaa, humuspitoista ja rautapitoista. Vedenväri on melko tummaa. Joen ekologinen tila on vuonna 2004 luokiteltu välttäväksi. Jokea kuormittaa eniten haja-asutus, turvetuotanto ja maa- ja metsätalouden toimet. Lisäksi Taavetin jätevedenpuhdistamo laskee vetensä Kirkkojokeen, josta ne päätyvät Urpalanjokeen. Joen yläjuoksulla vesi on likaisempaa kuin alajuoksulla lähellä Venäjän rajaa [9]. Toisaalta vuonna 2009 annettiin joensuussa joen tilaksi ”saastunut”. Joen happamuustasot olivat laskeneet alle pH 6,5. Ravinnepitoisuudet olivat typen osalta 660–1 900 mikrogrammaa litrassa vettä ja fosforin osalta 33–123 mikrogrammaa litrassa. Nämä ovat rehevöityneen vesistön arvoja [7].[10]

Joutsenkosken vesivoimalaitos, joka toimii Suurjärven luusuassa, katkaisee vaelluskalojen nousun yläjuoksulle kokonaan. Urpalanjokea on vuosina 1986–1993 perattu voimalalta yläjuoksulle päin 45 kilometrin matkalta. Urpalonjärven säännöstelypadon lisäksi rakennettiin 11 pohjapatoa. Joen perkaus on monin paikoin lisännyt veden virtausta ja aiheuttanut yläjuoksulla vedenvähyyttä.[10][1][7]

Urpalanjoki on ollut hyvä meritaimenjoki, mutta joen nousuesteet, perkaukset ja vedenlaadun heikkeneminen ovat hävittäneet meritaimenet Suomen puolelta. Venäjän puolelta nousee vielä saunnaisesti meritaimenia, mutta Suomessa ne voivat edetä enää Joutsenkoskelle asti. Joessa on viihtynyt aikaisemmin myös merilohi. Yläjuoksulla Kirkkojoessa elää vielä Luutajoelta 1990-luvulla tuotu taimenkanta. Joesta tavataan myös nahkiaisia sekä ankeriasta ja harjusta, joista viimeksi mainitut ovat istutuksen tuottamia kalakantoja.[10]

Joen vedenlaadusta on tehty yhteenveto 2000-luvun kahdelta ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Yhteenvedon mukaan vedenlaatu on Kirkkojoessa heikkoa ja se vaikuttaa selvästi Urpalanjokeen. Yläjuoksun vaikutukset alajuoksun vedenlaatuun kuitenkin heikkenevät etäisyyden kasvaessa. Tilanne on ollut kaksi vuosikymmentä lähes samanlainen.[9]

Joen Urpalanjoen nimi esiintyy ensimmäisen kerran Karjalan ja Inkerinmaan kartassa vuosilta 1741–1743. Venäläiset kutsuivat jokea Urpalaksi (река Урпала), mutta vuonna 1948 suoritettiin Leningradin alueella laajempi paikannimien venäläistäminen. Joki nimettiin silloin Sergaksi.[lower-alpha 2]

Pääartikkeli: Urpalanjoen vesistö

Urpalanjoen vesistön valuma-alueen pinta-ala on 557,34 neliökilometriä, josta 467,18 neliökilometriä kuuluu Suomelle ja 90,16 neliökilometriä Venäjälle. Suomenpuolisen valuma-alueen järvisyys on 5,32 %. Vesistön valuma-alue on noin 50 kilometriä pitkä ja suurimmillaan 30 kilometriä leveä. Valuma-alueen alajuoksun leveydet ovat kuitenkin alle 15 kilometriä [3]. Valuma-alue ulottuu sekä Etelä-Karjalan että Kymenlaakson maakunnissa Miehikkälän, Lappeenranna ja Luumäen kuntiin.[1][2][7][11]

• Vesistöennusteet: Urpalanjoen vesistö, vesi.fi
• VIPSU-hanke, Saimaan vesiensuojeluyhdistys