Urho Lehtinen

Urho Valdemar Lehtinen (24. syyskuuta 1887 Tampere – 6. marraskuuta 1982) oli suomalainen taidemaalari. Hänen töitään oli ensi kerran julkisesti esillä Turussa vuonna 1907. Hänen tuotantoonsa kuuluu muun muassa muotokuvia, maisemamaalauksia sekä kirkkomaalauksia, joista tunnetuimpia ovat Jämsän, Kankaanpään ja Ylistaron kirkkojen suuret henkilösommitelmat.[1] Hänet tunnetaan erityisesti suomalaisen kansanelämän kuvaajana.

Lehtisen vanhemmat olivat puuseppä ja koristeveistäjä Juho Lehtinen ja Maria Amanda Lehtinen (s. Palmqvist). Lehtinen opiskeli Turun piirustuskoulussa Victor Westerholmin ja Elias Muukan johdolla vuosina 1903–1905 ja sen jälkeen Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä vuosina 1906–1909, opettajinaan muun muassa Albert Gebhard, Eero Järnefelt ja Väinö Blomstedt.

Taideopintojensa ohessa Lehtinen hankki myös ammattimaisen koristemaalarin taidot. Taiteilijanuransa alussa hän toimikin koristemaalarina mutta ryhtyi hyvän näyttelymenestyksensä myötä pian päätoimiseksi taiteilijaksi. Vuonna 1911 Lehtinen solmi avioliiton Hilja Lentzin (1886–1968) kanssa, ja pari muutti Helsingistä ensin vuonna 1917 Jämsään ja vuonna 1920 Jyväskylään, jossa Lehtinen osallistui aktiivisesti kaupungin taide-elämään.

Urho Lehtisen Elävän veden virta (1926; Kuopion tuomiokirkko, Kuopio).

Lehtisen maalaustuotanto on varsin laaja ja monipuolinen. Siihen sisältyy niin maisemia, henkilösommitelmia, muotokuvia kuin kukka-asetelmia, ja hän maalasi myös kirkkojen koristuksia ja kirkkomaalauksia. Varhaiset teokset olivat värimaailmaltaan impressionistisia mutta myöhemmin taiteilijan tyyli muuttui ekspressionismin suuntaan. Vaikka Lehtisen töissä näkyy vaikutteita monista eri taidesuunnista ja tyyleistä, hänen taiteensa lähtökohtana on pidetty suomalaista kansanomaisuutta. Maalausten ohella Lehtinen teki paljon piirustuksia, joihin hän ikuisti lukuisia lähiympäristönsä ihmisiä.[1]

Jyväskylään muuton jälkeen myös koristemaalaus palasi Lehtisen toiseksi ammatiksi, ja hänet tunnetaankin laajasti kirkkomaalarina. Hän työskenteli kaikkiaan 50 eri kirkossa, joihin hän maalasi alttaritauluja, uskonnollisaiheisia henkilösommitelmia, koristesommitelmia ja lasimaalauksia. Hän laati myös kirkkojen sisävärityssuunnitelmia ja teki niiden entisöinti- ja puhdistustöitä.

Lehtinen sai ensimmäisen puolisonsa kanssa kolme lasta. Leskeksi jäätyään hän avioitui Annelin Ikosen (s. 1928) kanssa.

Urho Lehtisestä on julkaistu Louna Lahden, Jyrki Markkasen ja Esa Sirosen kirjoittama monografia Sinappiaurinko.[2]