Urheiluvuosi 2016
Urheiluvuosi 2016 käsittelee vuoden 2016 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
| Urheiluvuodet |
|---|
| 2006 • 2007 • 2008 • 2009 • 2010 • 2011 • 2012 • 2013 • 2014 • 2015 – 2016 – 2017 • 2018 • 2019 • 2020 • 2021 • 2022 • 2023 • 2024 • 2025 • 2026 |
| Vuodet |
| 2013 • 2014 • 2015 – 2016 – 2017 • 2018 • 2019 |
Yleiskilpailut
- Kesäolympialaiset 5.–21.8. Rio de Janeirossa, Brasiliassa. Kisoihin osallistui 207 joukkuetta, joista yksi oli Syyriasta sekä kolmesta Afrikan maasta koottu pakolaisten joukkue. Yhdysvallat voitti 46 kultamitalia, Iso-Britannia 27 ja Kiina 26. Kisojen menestynein urheilija oli uimari Michael Phelps, joka voitti viisi kultamitalia ja yhden hopean. Koko uraltaan hänellä on 23 olympiavoittoa, mikä on olympiahistorian ylivoimainen ennätys.[1]
- Kesäparalympialaiset 7.–18.9. Rio de Janeirossa, Brasiliassa. Kisoihin osallistui 4 328 urheilijaa 159 maasta. Ohjelmaan kuului 22 urheilumuotoa ja mitalilajeja oli 528. Kiina voitti 239 mitalia, joista 107 oli kultaa.[2]
Alppihiihto
- Maailmancupkaudella 2015–2016 miesten kokonaiskilpailun voitti Itävallan Marcel Hirscher 497 pisteen erolla Norjan Henrik Kristofferseniin ja naisten kokonaiskilpailun Sveitsin Lara Gut 287 pisteen erolla Yhdysvaltain Lindsey Vonniin.[3]
Amerikkalainen jalkapallo
- 50. Super Bowl 7.2. Santa Clarassa. Denver Broncos voitti Carolina Panthersin pistein 24–10. Broncosin puolustuksen tukimies Von Miller valittiin Super Bowlin arvokkaimmaksi pelaajaksi.[4]
Ampumahiihto
- Maailmanmestaruuskilpailut 3.–13.3. Oslossa, Norjassa. Ranskan Martin Fourcade voitti neljä kultamitalia, joista kolme henkilökohtaisista lajeista, ja hänen maannaisensa Marie Dorin Habert kolme kultamitalia, joista kaksi henkilökohtaisista lajeista. Ranska oli kuudella kultamitalillaan mitalitilaston ykkönen ja Norja keräsi neljä kultamitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi kahdeksan maata.[5]
Autourheilu
- Rallin maailmanmestaruuskausi alkoi tammikuussa Monte Carlo -rallilla ja päättyi 18.–20.11. ajettuun Australian ralliin. Osakilpailuja oli kolmetoista, kun Kiinan ralli peruttiin tulvien vuoksi. Volkswagenilla ajanut ranskalainen Sébastien Ogier voitti kartanlukijansa Julien Ingrassian kanssa neljännen perättäisen maailmanmestaruutensa. Belgialainen Hyundai-kuljettaja Thierry Neuville hävisi hänelle 108 pistettä ja kolmanneksi sijoittui norjalainen Volkswagen-kuljettaja Andreas Mikkelsen kuusi pistettä Neuvillelle hävinneenä. Ogier voitti kauden aikana kuusi ja Mikkelsen sekä Ison-Britannian Kris Meeke kaksi osakilpailua. Tallimestaruuden voitti Volkswagen.[6]
- Formula 1:n maailmanmestaruuskausi alkoi maaliskuussa Australian GP:llä ja päättyi 27.11. ajettuun Abu Dhabin GP:hen. Osakilpailuja oli 21. Maailmanmestaruuden voitti saksalainen Mercedes-kuljettaja Nico Rosberg viiden pisteen erolla tallitoveriinsa britti Lewis Hamiltoniin. Kolmanneksi sijoittui Red Bullin australialaiskuljettaja Daniel Ricciardo. Hamilton voitti kauden aikana kymmenen osakilpailua ja Rosberg yhdeksän. Ricciardo ja hänen tallitoverinsa Max Verstappen voittivat kumpikin yhden osakilpailun. Tallimestaruuden voitti Mercedes lähes 300 pisteen erolla Red Bulliin. Viisi päivää kauden päättymisen jälkeen Rosberg ilmoitti lopettavansa Formula-uransa.[7]
- Heikki Kovalainen ja Kōhei Hirate voittivat Super GT -sarjan GT500-luokan mestaruuden kaudella 2016.[8]
Golf
- Masters-turnaus 7.–10.4. Augustassa. Englannin Danny Willett voitti kolmen lyönnin erolla Yhdysvaltain Jordan Spiethiin ja maanmieheensä Lee Westwoodiin.[9]
- Yhdysvaltain avoin turnaus 16.–19.6. Plumissa, Pennsylvaniassa. Yhdysvaltain Dustin Johnson voitti kolmen lyönnin erolla maanmiehiinsä Jim Furykiin ja Scott Piercyyn sekä Irlannin Shane Lowryyn.[9]
- Britannian avoin turnaus 14.–17.7. Royal Troonissa, Skotlannissa. Ruotsin Henrik Stensonista tuli kaikkien aikojen ensimmäinen ruotsalainen major-voittaja, kun hän voitti kilpailun kolmen lyönnin erolla Yhdysvaltain Phil Mickelsoniin.[10]
- PGA Championship 28.–31.7. Springfieldissä, New Jerseyssä. Yhdysvaltain Jimmy Walker voitti yhden lyönnin erolla Australian Jason Dayhin.[9]
- Rio de Janeiron olympialaisissa golf oli mukana olympiaohjelmassa ensimmäistä kertaa 112 vuoteen. Miesten kilpailun voitti britti Justin Rose ja naisten eteläkorealainen Inbee Park.[11]
Jalkapallo
- Eurooppa-liigan loppuottelu 18.5. Baselissa, Sveitsissä. Espanjalainen Sevilla voitti englantilaisen Liverpoolin 3–1. Mestaruus oli Sevillan kolmas perättäinen.[12]
- Mestarien liigan loppuottelu 28.5. Milanossa, Italiassa. Espanjalaisjoukkueiden kohtaamisessa Real Madrid voitti Atlético Madridin rangaistuspotkukilpailun jälkeen 1–1, 5–3. Mestaruus oli ennätyksellisesti Realin yhdestoista.[13]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 10.6.–10.7. Ranskassa. Euroopan-mestaruuden voitti Portugali, hopealle sijoittui loppuottelun jatkoajalla 1–0 hävinnyt isäntämaa Ranska ja kolmannen sijan jakoivat välierien häviäjäjoukkueet Wales ja Saksa. Kisojen parhaana pelaajana palkittiin Ranskan Antoine Griezmann, joka oli kuudella maalillaan myös kisojen paras maalintekijä.[14]
- Rio de Janeiron olympialaisten miesten kultaa voitti ensimmäisen kerran Brasilia, joka voitti loppuottelussa Saksan rangaistuspotkukilpailun jälkeen 1–1, 5–4. Brasilian joukkueen kapteeni oli maan tähtipelaaja Neymar. Pronssille sijoittui Nigeria. Naisten loppuottelussa Saksa voitti Ruotsin 2–1. Pronssia sai Kanada.[15]
Jousiammunta
- Rio de Janeiron olympialaisissa henkilökohtaisen kultamitalin voittivat eteläkorealaiset Ku Bon-chan ja Chang Hye-jin. Etelä-Korea voitti myös molemmat joukkuekilpailut.[16]
Jääkiekko
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 28.3.–4.4. Kamloopsissa, Kanadassa. Yhdysvallat voitti loppuottelussa Kanadan jatkoajalla 1–0. Pronssiottelussa Venäjä voitti Suomen voittolaukauskilpailun jälkeen 1–0.[17]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 6.–22.5. Moskovassa ja Pietarissa, Venäjällä. Mukana oli 16 joukkuetta. Kanada voitti Moskovassa pelatussa loppuottelussa Suomen 2–0. Pronssiottelussa Venäjä voitti Yhdysvallat 7–2.[18]
- NHL:n mestaruuden voitti Pittsburgh Penguins, joka oli Stanley Cupin loppuotteluissa San Jose Sharksia parempi otteluvoitoin 4–2. Pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Pittsburghin Sidney Crosby ja runkosarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi pistepörssin voittanut Chicago Blackhawksin Patrick Kane.[19]
Koripallo
- Rio de Janeiron olympialaisten miesten turnauksessa kultaa voitti Yhdysvallat, joka kukisti loppuottelussa Serbian 96–66. Espanja sijoittui pronssille. Naisten turnauksessa Yhdysvallat voitti loppuottelussa Espanjan 101–72 ja pronssia sai Serbia.[16]
- NBA:n loppuotteluissa Cleveland Cavaliers voitti Golden State Warriorsin otteluvoitoin 4–3 ja saavutti seurahistoriansa ensimmäisen mestaruuden. Kauden parhaana pelaajana palkittiin Golden Staten Stephen Curry ja loppuotteluiden parhaana Clevelandin LeBron James.[20]
Käsipallo
- Rio de Janeiron olympialaisissa miesten kultaa voitti Tanska, jolle Ranska hävisi loppuottelussa 28–26. Pronssia sai Saksa. Naisten turnauksessa Venäjä voitti kultaa, loppuottelun maalein 22–19 hävinnut Ranska sai hopeaa ja Norja sijoittui pronssille.[21]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 15.–31.1. Puolassa. Saksa voitti loppuottelussa Espanjan 24–17. Pronssiottelussa Kroatia voitti Norjan 31–24.[22]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 4.–18.12. Ruotsissa. Norja voitti loppuottelussa Alankomaat 30–29 ja vei mestaruuden seitsemännen kerran. Pronssiottelussa Ranska voitti Tanskan 25–22.[23]
Lentopallo
- Rio de Janeiron olympialaisten miesten loppuottelussa Brasilia voitti Italian 3–0. Pronssia sai Yhdysvallat. Naisten turnauksessa Kiina voitti kultaa, loppuottelun erin 3–1 hävinnyt Serbia sai hopeaa ja Yhdysvallat sijoittui pronssille.[24]
Maahockey
- Rio de Janeiron olympialaisten miesten loppuottelussa Argentiina voitti Belgian 4–2. Pronssia sai Saksa. Naisten loppuottelussa Iso-Britannia voitti Alankomaat rangaistuslaukauskilpailussa 3–3, 2–0 ja pronssille sijoittui Saksa.[24]
Melonta
- Rio de Janeiron olympialaisissa miesten ohjelmaan kuului kahdeksan ja naisten ohjelmaan neljä ratamelontalajia. Koskimelonnassa miehillä oli kolme lajia ja naisilla yksi. Saksa oli menestynein maa neljällä kultamitalilla. Espanja ja Unkari voittivat kolme kultamitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi 20 maata. Unkarin jokaista kolmea kultaa oli voittamassa Danuta Kozák. Kahteen kultamitaliin ylsivät Unkarin Gabriella Szabó sekä saksalaiset Sebastian Brendel, Max Rendschmidt ja Marcus Gross.[25]
Miekkailu
- Rio de Janeiron olympialaisissa kilpailtiin kuudessa henkilökohtaisessa ja neljässä joukkuelajissa. Venäjä voitti neljä kultamitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi kymmenen maata. Floretin henkilökohtaiset kultamitalistit olivat italialainen Daniele Garozzo ja venäläinen Inna Deriglazova, kalvalla kultaa voittivat eteläkorealainen Park Sang-young ja unkarilainen Emese Szász, ja säilän parhaat olivat unkarilainen Áron Szilágyi sekä venäläinen Jana Jegorjan, joka voitti kultaa myös joukkuekilpailussa.[26]
Moottoripyöräily
- RR-ajon maailmanmestaruuden voittivat Espanjan Marc Márquez (MotoGP), Ranskan Johann Zarco (Moto2) ja Etelä-Afrikan Brad Binder (Moto3).[27]
- Pekka Päivärinta ja Kirsi Kainulainen voittivat ratamoottoripyöräilyn sivuvaunuluokan maailmanmestaruuden.[28]
- Motocrossin maailmanmestareiksi ajoivat Slovenian Tim Gajser (MXGP), Alankomaiden Jeffrey Herlings (MX2) ja Ranskan Livia Lancelot (naiset).[27]
- Trialin maailmanmestaruuden voitti Espanjan Toni Bou.[29]
- Enduron maailmanmestarit olivat Suomen Eero Remes (Enduro 1), Australian Matthew Phillips (Enduro 2) ja Ison-Britannian Steve Holcombe (Enduro 3). Kuuden päivän ajon eli joukkuemaailmanmestaruuden voitti Yhdysvallat.[29]
- Speedwayn maailmanmestaruuden voitti Yhdysvaltain Greg Hancock, jääspeedwayn maailmanmestaruuden Venäjän Dmitri Homitsevitš ja maaradan maailmanmestaruuden Saksan Erik Riss.[29]
Nyrkkeily
- Rio de Janeiron olympialaisten nyrkkeilykilpailuissa miehet ottelivat kymmenessä painoluokassa ja naiset kolmessa. Kuuba ja Uzbekistan veivät kumpikin kolme kultamitalia. Yhteensä mitalimaita oli 19. Raskaimmissa sarjoissa kultaa voittivat ranskalainen Tony Yoka (miesten yli 91 kg) ja yhdysvaltalainen Claressa Shields (naisten alle 75 kg).[30]
Pikaluistelu
- Matkakohtaiset maailmanmestaruuskilpailut 11.–14.2. Kolomnassa, Venäjällä. Kahteen mestaruuteen ylsivät Venäjän Pavel Kuližnikov, Alankomaiden Sven Kramer ja Jorien ter Mors sekä Tšekin Martina Sáblíková.[31]
- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailut 27.–28.2. Soulissa, Etelä-Koreassa. Miesten mestaruuden voitti Venäjän Pavel Kuližnikov ja naisten paras oli Yhdysvaltain Brittany Bowe.[32]
- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut 5.–6.3. Berliinissä, Saksassa. Miesten mestaruuden voitti kahdeksannen kerran Alankomaiden Sven Kramer ja naisten ykkönen oli neljännen kerran Tšekin Martina Sáblíková.[33]
- Yleisluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 9.–10.1. Minskissä, Valko-Venäjällä. Miesten mestariksi luisteli Sven Kramer ja naisten mestariksi Martina Sáblíková.[34]
Salibandy
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 3.–11.12. Riiassa, Latviassa. Loppuottelussa Suomi voitti Ruotsin rangaistuslaukauskilpailun jälkeen 4–3. Pronssiottelussa Sveitsi voitti Tšekin 8–5. Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Suomen Peter Kotilainen.[35]
Soutu
- Rio de Janeiron olympialaisissa miehet kilpailivat kahdeksassa ja naiset kuudessa lajissa. Iso-Britannia voitti kolme kultamitalia, Saksa ja Uusi-Seelanti kaksi. Kaikkiaan mitaleille ylsi 21 maata. Yksikköjen voittajat olivat Uuden-Seelannin Mahé Drysdale ja Australian Kimberley Brennan.[36]
Suunnistus
- Maailmanmestaruuskilpailut 20.–28.8. Strömstadissa ja Tanumissa, Ruotsissa. Kaksinkertaisia maailmanmestareita olivat Ruotsin Tove Alexandersson ja Norjan Olav Lundanes, joista jälkimmäinen voitti mestaruuksistaan toisen viestissä.[37]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 21.–28.5. Jeseníkissa, Tšekissä. Kaksinkertaisia Euroopan-mestareita olivat Sveitsin Matthias Kyburz ja Daniel Hubmann sekä Ruotsin Tove Alexandersson, joista Hubmann voitti mestaruuksistaan toisen viestissä. Sveitsi voitti yhdeksässä lajissa viisi kultamitalia.[38]
- Maailmancupin kokonaiskilpailun voittivat Matthias Kyburz ja Tove Alexandersson.[39]
- Tiomila-viesti 14.–15.5. Falunissa, Ruotsissa. Ruotsalainen Södertälje-Nykvarn OF voitti miesten ja tanskalainen OK Pan Århus naisten viestin.[40]
- Jukolan viesti 18.–19.6. Lappeenrannassa, Suomessa. Suomalainen Koovee voitti miesten Jukolan ja norjalainen Halden SK Venlojen viestin.[41]
Taitoluistelu
- Taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailut 28.3.–3.4. Bostonissa, Yhdysvalloissa.[42]
- Taitoluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 25.–31.1. Bratislavassa, Slovakiassa.[43]
- Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailut 6.–9.4. Budapestissa, Unkarissa. Kultaa voitti venäläinen Team Paradise, hopealle sijoittui suomalainen Rockettes ja pronssia sai yhdysvaltalainen Haydenettes.[44]
Tennis
- Australian avoin turnaus 18.–31.1. Melbournessa. Miesten kaksinpelin loppuottelussa serbialainen Novak Đoković voitti britti Andy Murrayn 3–0 ja otti kuudennen mestaruutensa. Naisten kaksinpelin loppuottelussa saksalainen Angelique Kerber voitti yhdysvaltalaisen Serena Williamsin 2–1.[45]
- Ranskan avoin turnaus 22.5.–5.6. Pariisissa. Miesten kaksinpelin loppuottelussa Novak Đoković voitti Andy Murrayn 3–1 ja saavutti ensimmäisen mestaruutensa; muut Grand Slam -turnaukset hän oli voittanut jo aiemmin. Naisten kaksinpelin loppuottelussa Espanjan Garbiñe Muguruza voitti Serena Williamsin 2–0.[46]
- Wimbledonin turnaus 27.6.–10.7. Lontoossa. Andy Murray voitti miesten kaksinpelin loppuottelussa kanadalaisen Milos Raonicin 3–0. Naisten kaksinpelin loppuottelussa Serena Williams voitti Angelique Kerberin 2–0 ja saavutti kaksinpelissä seitsemännen mestaruutensa sekä kaikkiaan 22. Grand Slam -mestaruutensa.[47]
- Yhdysvaltain avoin turnaus 29.8.–11.9. New Yorkissa. Miesten kaksinpelin loppuottelussa Sveitsin Stanislas Wawrinka voitti Novak Đokovićin 3–1. Naisten kaksinpelin loppuottelussa Angelique Kerber voitti tšekkiläisen Karolína Plíškován 2–1.[48]
- Fed Cupin loppuottelu 12.–13.11. Strasbourgissa, Ranskassa. Tšekki voitti Ranskan 3–2.[49]
- Davis Cupin loppuottelu 25.–27.11. Zagrebissa, Kroatiassa. Argentiina voitti Kroatian 3–2.[50]
- Rio de Janeiron olympialaisissa Andy Murray voitti miesten kaksinpelin loppuottelussa Argentiinan Juan Martín del Potron 3–1 ja Puerto Ricon Mónica Puig naisten kaksinpelin loppuottelussa Angelique Kerberin 2–1. Kaksinpelaajana paremmin menestynyt Espanjan Rafael Nadal voitti Marc Lópezin kanssa miesten nelinpelin.[51]
Uinti
- Rio de Janeiron olympialaisissa yhdysvaltalainen Michael Phelps voitti viisi kultaa, joista kolme viesteissä. Neljään kultamitaliin ylsi yhdysvaltalainen vapaauimari Katie Ledecky, ja kolmen kultamitalin voittajia olivat unkarilainen Katinka Hosszú, jonka kaikki voitot olivat henkilökohtaisilta matkoilta, ja yhdysvaltalainen selkäuimari Ryan Murphy. Yhdysvallat voitti ratauintilajeissa 16 kultamitalia. Uimahypyissä Kiina voitti seitsemän kultaa kahdeksasta, taitouinnin molemmat kultamitalit päätyivät Venäjälle ja avovesiuinnin molemmat kultamitalistit olivat Alankomaista. Maailmanennätystä parannettiin seitsemässä ratauintilajissa: britti Adam Peaty 100 metrin rintauinnissa (alkuerissä 57,55 ja loppukilpailussa 57,13), Ryan Murphy 100 metrin selkäuinnin maailmanennätys 4 × 100 metrin sekauintiviestin avausosuudella (51,85), Katie Ledecky 400 ja 800 metrin vapaauinnissa (3.56,46 ja 8.04,79), ruotsalainen Sarah Sjöström 100 metrin perhosuinnissa (55,48), Katinka Hosszú 400 metrin sekauinnissa (4.26,36) sekä Australian joukkue 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä (3.30,65).[52]
- Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailut 6.–11.12. Windsorissa, Kanadassa.[53]
- Pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailut 9.–22.5. Lontoossa, Isossa-Britanniassa.[54]
Yleisurheilu
- Rio de Janeiron olympialaisissa Yhdysvaltain urheilijat voittivat 13 kultamitalia. Jamaikalainen pikajuoksija Usain Bolt voitti kolme kultamitalia, joista yhden viestissä. Kaksinkertaisia voittajia olivat 5 000 ja 10 000 metrin juoksun voittanut britti Mohamed Farah, 100 ja 200 metrin juoksun voittanut jamaikalainen Elaine Thompson, pituushypyssä ja 4 × 100 metrillä kultaa voittanut yhdysvaltalainen Tianna Bartoletta sekä kaksi viestikultaa voittanut yhdysvaltalainen Allyson Felix. Maailmanennätystä kohensivat miesten 400 metrin juoksussa eteläafrikkalainen Wayde van Niekerk (43,03), naisten 10 000 metrin juoksussa etiopialainen Almaz Ayana (29.17,45) ja naisten moukarinheitossa Anita Włodarczyk (82,29).[55]
Katso myös
Lähteet
- Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 38. Urheilumuseo, 2017. ISBN 978-952-6644-11-0.
Viitteet
- Tikander 2017, s. 31, 39, 52
- Tikander 2017, s. 53
- Tikander 2017, s. 86, 209–210
- Tikander 2017, s. 68, 210
- Tikander 2017, s. 217
- Tikander 2017, s. 187, 266–267
- Tikander 2017, s. 200–201, 266
- Heikki Kovalainen juhli Japanin Super GT -sarjan mestaruutta – entisen F1-ajajan ensi kauden suunnitelmat vielä auki Helsingin Sanomat. Viitattu 30.5.2017.
- Tikander 2017, s. 225
- Tikander 2017, s. 140, 225
- Tikander 2017, s. 31, 40
- Tikander 2017, s. 111–112, 236
- Tikander 2017, s. 116–117, 235–236
- Tikander 2017, s. 137, 235
- Tikander 2017, s. 40, 166–167
- Tikander 2017, s. 41
- Tikander 2017, s. 246
- Tikander 2017, s. 242–243
- Tikander 2017, s. 95, 122, 244
- Tikander 2017, s. 125, 254
- Tikander 2017, s. 41–42
- Tikander 2017, s. 65, 256
- Tikander 2017, s. 207, 256
- Tikander 2017, s. 42
- Tikander 2017, s. 42–43
- Tikander 2017, s. 43
- Tikander 2017, s. 268
- Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruus Suomeen 17.9.2016. Yle Uutiset. Viitattu 24.10.2017.
- Tikander 2017, s. 269
- Tikander 2017, s. 43–44
- Tikander 2017, s. 69–70, 279–280
- Tikander 2017, s. 75, 280
- Tikander 2017, s. 79, 280
- Tikander 2017, s. 58, 280
- Tikander 2017, s. 204, 294
- Tikander 2017, s. 46–47
- Tikander 2017, s. 301
- Tikander 2017, s. 301–302
- Tikander 2017, s. 110, 302
- Tikander 2017, s. 302
- Tikander 2017, s. 125, 302–303
- Tikander 2017, s. 89–91, 306
- Tikander 2017, s. 64–65, 306
- Tikander 2017, s. 93, 307
- Tikander 2017, s. 65, 309
- Tikander 2017, s. 120–121, 309
- Tikander 2017, s. 137–138, 309
- Tikander 2017, s. 175–176, 309
- Tikander 2017, s. 194–195, 310
- Tikander 2017, s. 200, 310
- Tikander 2017, s. 47, 154, 156–157
- Tikander 2017, s. 31, 48–49, 148, 155
- Tikander 2017, s. 314–315
- Tikander 2017, s. 313–314
- Tikander 2017, s. 31, 50–51
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.