Urheiluvuosi 1987
Urheiluvuosi 1987 käsittelee vuoden 1987 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1977 • 1978 • 1979 • 1980 • 1981 • 1982 • 1983 • 1984 • 1985 • 1986 – 1987 – 1988 • 1989 • 1990 • 1991 • 1992 • 1993 • 1994 • 1995 • 1996 • 1997 |
| Vuodet |
| 1984 • 1985 • 1986 – 1987 – 1988 • 1989 • 1990 |
Alppihiihto
- Maailmanmestaruuskilpailut 27.1.–8.2. Crans-Montanassa, Sveitsissä. Kisaohjelmaan kuului viisi miesten ja viisi naisten lajia. Sveitsi voitti kahdeksan kultamitalia ja saavutti yhteensä 14 mitalia. Kaksinkertaisia maailmanmestareita olivat Pirmin Zurbriggen, Maria Walliser ja Erika Hess. Mitaleille pääsi kaikkiaan seitsemän maata.[1]
- Maailmancupkaudella 1986–1987 miesten kokonaiskilpailun voitti ylivoimaisesti Sveitsin Pirmin Zurbriggen ja naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli Sveitsin Maria Walliser maannaistaan Vreni Schneideria seitsemän pistettä enemmän keränneenä. Naisten kokonaiskilpailun viisi parasta olivat sveitsiläisiä.[2]
Amerikkalainen jalkapallo
- Super Bowl 26.1. Pasadenassa. New York Giants voitti Denver Broncosin 39–20.[3]
Ampumahiihto
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 10.–15.2. Lake Placidissa, Yhdysvalloissa. Itä-Saksan Frank-Peter Roetsch voitti kultaa kaikilla kolmella matkalla.[4]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 25.–28.2. Lahdessa, Suomessa. Neuvostoliiton Jelena Golovina voitti kultaa 5 kilometrillä ja kuului viestin voittajajoukkueeseen. Norjan Sanna Grønlid voitti kultaa 10 kilometrillä[5]
- Maailmancupissa 1986–1987 kokonaiskilpailun voitti kolmannen peräkkäisen kerran Itä-Saksan Frank-Peter Roetsch viiden pisteen erolla Länsi-Saksan Fritz Fischeriin.[6]
Autourheilu
- Formula 1:n maailmanmestaruuden voitti Williamsilla ajanut brasilialainen Nelson Piquet kolmannen kerran urallaan.[7]
- Rallin maailmanmestaruuden voitti Lancialla ajanut Juha Kankkunen toisen peräkkäisen kerran.[8]
Golf
- Masters-turnauksen voitti yhdysvaltalainen Larry Mize.[9]
- Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti yhdysvaltalainen Scott Simpson.[10]
- Britannian avoimen turnauksen voitti britti Nick Faldo.[10]
- PGA-mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Larry Nelson.[9]
Jalkapallo
- Euroopan mestarijoukkueiden cupin 1986–1987 loppuottelu 27.5. Wienissä, Itävallassa. Portugalilainen FC Porto voitti saksalaisen Bayern Münchenin 2–1.[11]
Keilailu
- Maailmanmestaruuskilpailut 3.–13.6. Helsingissä, Suomessa. Sekä miehet että naiset kilpailivat kuudessa lajissa. Yhdysvallat voitti kuusi kultaa ja yhteensä 11 mitalia.[12]
Koripallo
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 3.–14.6. Ateenassa, Kreikassa. Loppuottelussa Kreikka voitti Neuvostoliiton jatkoajalla 103–101, ja pronssia sai Jugoslavia.[13]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 4.–11.9. Espanjassa. Loppuottelussa Neuvostoliitto voitti Jugoslavian 83–73, ja pronssia sai Unkari. Mestaruus oli Neuvostoliitolle 15. peräkkäinen.[14]
- NBA:n mestaruuden voitti Los Angeles Lakers, joka oli loppuotteluissa Boston Celticsiä parempi otteluvoitoin 4–2.[15]
Lentopallo
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 25.9.–3.10. Belgiassa. Kultaa voitti Neuvostoliitto, hopeaa sai Ranska ja pronssille sijoittui Kreikka.[16][17]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 25.9.–3.10. Belgiassa. Kultaa voitti Itä-Saksa, hopeaa sai Neuvostoliitto ja pronssille sijoittui Tšekkoslovakia.[16][18]
Nyrkkeily
- Mike Tyson nousi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan kiistattomaksi mestariksi, kun hän aiemman WBC-liiton maailmanmestaruutensa jatkoksi voitti WBA-liiton mestaruuden 7. maaliskuuta pistevoitolla James Smithistä ja IBF-liiton mestaruuden 1. elokuuta pistevoitolla Tony Tuckerista.[19]
- Ammattinyrkkeilyn keskisarjassa Sugar Ray Leonard palasi ottelemaan kolmen vuoden tauon jälkeen ja voitti 6. huhtikuuta WBC-liiton maailmanmestaruuden pistevoitolla Marvin "Marvelous" Haglerista.[20] Leonardin luovuttua tittelistä sen voitti 29. lokakuuta Thomas Hearns kukistamalla argentiinalaisen Juan Domingo Roldánin, ja näin Hearnsista tuli ensimmäinen nyrkkeilijä, joka on voittanut maailmanmestaruuden neljässä eri painoluokassa.[21]
Pikaluistelu
- Yleisluistelun naisten maailmanmestaruuskilpailut 7.–8.2. West Allisissa, Yhdysvalloissa. Mestaruuden voitti Itä-Saksan Karin Kania ennen maannaistaan Andrea Ehrigiä. Kania oli nopein kahdella lyhimmällä ja Ehrig kahdella pisimmällä matkalla.[22]
- Yleisluistelun miesten maailmanmestaruuskilpailut 14.–15.2. Heerenveenissä, Alankomaissa. Mestaruuden voitti neuvostoliittolainen Nikolai Guljajev maailmanennätyspistein 159,356. Guljajev luisteli 1 500 metrillä maailmanennätyksen 1.52,70, ja maailmanennätyksiä kohentelivat myös alankomaalainen Leo Visser 5 000 metrillä ajallaan 6.47,01 ja norjalainen Geir Karlstad 10 000 metrillä ajallaan 14.03,92.[23]
- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailut 31.1.–1.2. Sainte Foyssa, Kanadassa. Miesten mestaruuden voitti Japanin Akira Kuroiwa ja naisten mestaruuden Itä-Saksan Karin Kania.[24]
Pohjoismaiset hiihtolajit
- Maailmanmestaruuskilpailut 11.–21.2. Oberstdorfissa, Saksassa. Ohjelmassa oli neljä miesten ja neljä naisten maastohiihtolajia sekä kolme mäkihypyn ja kaksi yhdistetyn kilpailua. Mitalitilaston ykkönen oli kolme kultaa voittanut Ruotsi. Eniten mitaleja sai Norja, kymmenen kappaletta. Kaikkiaan mitaleille pääsi kymmenen maata. Ainoa kaksinkertainen kultamitalisti oli Ruotsin Thomas Wassberg, jonka toinen kulta tuli viestistä.[25]
- Maastohiihdon maailmancupin 1986–1987 miesten kokonaiskilpailun voitti Ruotsin Torgny Mogren 17 pisteen erolla maanmieheensä Thomas Wassbergiin ja naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli toisen peräkkäisen kerran Suomen Marjo Matikainen 30 pistettä Neuvostoliiton Anfisa Reztsovaa edellä.[26]
- Mäkihypyn maailmancupin 1986–1987 kokonaiskilpailun voitti Norjan Vegard Opaas 26 pisteen erolla Itävallan Ernst Vettoriin.[27]
- Yhdistetyn maailmancupin 1986–1987 kokonaiskilpailun voitti Norjan Torbjørn Løkken 46 pisteen erolla Länsi-Saksan Hermann Weinbuchiin.[28]
Pyöräily
- Ratapyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut 25.–31.8. Wienissä, Itävallassa.[29]
- Maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut 1.–6.9. Villachissa, Itävallassa.[30]
- Italian ympäriajon voitti irlantilainen Stephen Roche.[31]
- Ranskan ympäriajon voitti Stephen Roche.[31]
Suunnistus
- Maailmanmestaruuskilpailut 1.–5.9. Gérardmerissa, Ranskassa. Ruotsin Kent Olsson ja Arja Hannus voittivat henkilökohtaiset mestaruudet. Norja voitti molemmat viestit.[32]
- Tiomila-viesti 2.–3.5. Gimossa, Ruotsissa. Ruotsalaisseura Pan-Önos voitti miesten viestin, ja norjalainen NTHI oli paras naisten viestissä.[33]
- Jukolan viesti 13.–14.6. Hollolassa, Suomessa. Suomalainen Hiidenkiertäjät voitti miesten Jukolan ja ruotsalainen OK Hedströmmen Venlojen viestin.[34]
Taitoluistelu
- Maailmanmestaruuskilpailut 9.–14.3. Cincinnatissa, Yhdysvalloissa. Maailmanmestaruuden voittivat Kanadan Brian Orser, Itä-Saksan Katarina Witt kolmannen kerran urallaan, pariluistelussa Neuvostoliiton Jekaterina Gordejeva / Sergei Grinkov toisen peräkkäisen kerran sekä jäätanssissa Neuvostoliiton Natalija Bestemjanova / Andrei Bukin kolmannen peräkkäisen kerran.[35][36]
Tennis
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti ruotsalainen Stefan Edberg ja naisten tšekkoslovakialainen Hana Mandlíková.[37]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti tšekkoslovakialainen Ivan Lendl ja naisten länsisaksalainen Steffi Graf.[38]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti australialainen Pat Cash ja naisten jo kahdeksannen kerran yhdysvaltalainen Martina Navrátilová.[39]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Ivan Lendl ja naisten Martina Navrátilová.[40]
- Davis Cupin voitti Ruotsi ja Federation Cupin Länsi-Saksa.[41]
Uinti
- Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–23.8. Strasbourgissa, Ranskassa. Itä-Saksa voitti 18 kultamitalia, joista neljätoista naisten ratauintimatkoilta. Itäsaksalainen Kristin Otto voitti henkilökohtaisilla matkoilla kolme kultamitalia.[42]
Voimistelu
- Telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 18.–25.10. Rotterdamissa, Alankomaissa. Neuvostoliitto oli mitalitilaston ykkönen kahdeksalla kultamitalilla. Neuvostoliiton Dmitri Bilozertšev voitti kultaa 12-ottelussa, hevosella, rekillä ja joukkuekilpailussa sekä saavutti kaksi hopeamitalia. Naisista Romanian Aurelia Dobre voitti kultaa 8-ottelussa, puomilla ja joukkuekilpailussa sekä saavutti kaksi pronssimitalia.[43]
Yleisurheilu
- Sisäratojen maailmanmestaruuskilpailut 6.–8.3. Indianapolisissa, Yhdysvalloissa.[44]
- Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 22.3. Varsovassa, Puolassa. Miesten mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran kenialainen John Ngugi ja naisten nopein oli ranskalainen Annette Sergent. Miesten joukkuemestaruuden voitti Kenia ja naisten Yhdysvallat.[45][46]
- Maailmanmestaruuskilpailut 29.8.–6.9. Roomassa, Italiassa.[47]
- Naisten maantiejuoksun maailmanmestaruuskilpailu 21.11. Monacossa. Mestaruuden voitti norjalainen Ingrid Kristiansen, ja joukkuekilpailun ykkönen oli Portugali.[48]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut 21.–22.2. Liévinissä, Ranskassa.[49]
Katso myös
Lähteet
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 9. Sporttikustannus Oy, 1988. ISBN 951-8920-00-1.
Viitteet
- Siukonen & Ahola, s. 28–31
- Siukonen & Ahola, s. 191
- Siukonen & Ahola, s. 301
- Siukonen & Ahola, s. 101–102, 192
- Siukonen & Ahola, s. 101–102, 193
- Siukonen & Ahola, s. 107, 193
- Siukonen & Ahola, s. 154, 230
- Siukonen & Ahola, s. 158, 230
- Pihlaja, s. 152
- Pihlaja, s. 151
- Ross, James M.: European Competitions 1986-87 4.6.2015. RSSSF. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
- Siukonen & Ahola, s. 54, 60–61
- Siukonen & Ahola, s. 122, 219
- Siukonen & Ahola, s. 142–143, 219
- Siukonen & Ahola, s. 221
- Siukonen & Ahola s. 224
- Krastev, Todor: Men Volleyball XV European Championship 1987 Gent (BEL) - 25.09-03.10 Winner Soviet Union todor66.com. 8.1.2020. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
- Krastev, Todor: Women Volleyball XV European Championship 1987 Gent (BEL) - 25.09-03.10 Winner East Germany todor66.com. 8.1.2020. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
- Siukonen & Ahola, s. 106, 131
- Siukonen & Ahola, s. 110
- Siukonen & Ahola, s. 152–153
- Siukonen & Ahola, s. 100, 246
- Siukonen & Ahola, s. 101–102, 245–246
- Siukonen & Ahola, s. 98, 246
- Siukonen & Ahola, s. 32, 50–51, 53
- Siukonen & Ahola, s. 107, 200
- Siukonen & Ahola, s. 108, 235
- Siukonen & Ahola, s. 282
- Siukonen & Ahola, s. 252
- Siukonen & Ahola, s. 140–141, 252
- Pihlaja, s. 605
- Siukonen & Ahola, s. 140–141, 264
- Siukonen & Ahola, s. 114, 266
- Siukonen & Ahola, s. 122, 265–266
- Siukonen & Ahola, s. 107, 266
- Pihlaja, s. 706–709
- Pihlaja, s. 739–740
- Pihlaja, s. 739
- Pihlaja, s. 736–737
- Pihlaja, s. 738
- Pihlaja, s. 740
- Siukonen & Ahola, s. 268–269, 273–274
- Siukonen & Ahola, s. 152, 279–280
- Siukonen & Ahola, s. 105–106, 283
- Siukonen & Ahola, s. 108, 286
- Pihlaja, s. 902
- Siukonen & Ahola, s. 63, 86–90
- Siukonen & Ahola, s. 157, 286
- Siukonen & Ahola, s. 102, 104, 283–284
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.