Urheiluvuosi 1985
Urheiluvuosi 1985 käsittelee vuoden 1985 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1975 • 1976 • 1977 • 1978 • 1979 • 1980 • 1981 • 1982 • 1983 • 1984 – 1985 – 1986 • 1987 • 1988 • 1989 • 1990 • 1991 • 1992 • 1993 • 1994 • 1995 |
| Vuodet |
| 1982 • 1983 • 1984 – 1985 – 1986 • 1987 • 1988 |
Alppihiihto
- Maailmanmestaruuskilpailut 30.1.–10.2. Bormiossa, Italiassa. Kisaohjelmaan kuului neljä miesten ja neljä naisten lajia. Sveitsi voitti neljä kultamitalia. Sveitsin Pirmin Zurbriggen voitti kultaa syöksylaskussa ja alppiyhdistetyssä. Mitaleille pääsi kaikkiaan kahdeksan maata.[1]
- Maailmancupkaudella 1984–1985 miesten kokonaiskilpailun voitti Luxemburgin Marc Girardelli 18 pisteen erolla Sveitsin Pirmin Zurbriggeniin ja naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli Sveitsin Michela Figini 41 pistettä maannaistaan Brigitte Oertlia enemmän keränneenä.[2]
Amerikkalainen jalkapallo
- Super Bowlin voitti San Francisco 49ers.[3]
Ammunta
Ampumahiihto
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 14.–17.2. Ruhpoldingissa, Länsi-Saksassa. Neuvostoliiton Juri Kaškarov voitti kultaa 20 kilometrillä ja kuului myös viestin kultamitalijoukkueeseen. Itä-Saksan Frank-Peter Roetsch voitti kultaa 10 kilometrillä.[6]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 18.–24.2. Egg am Etzelissä, Sveitsissä. Neuvostoliiton Kaija Parve voitti kultaa 10 kilometrillä ja kuului myös viestin kultamitalijoukkueeseen. Norjan Sanna Grønlid voitti kultaa 5 kilometrillä.[7]
- Maailmancupissa 1984–1985 kokonaiskilpailun voitti toisen peräkkäisen kerran Itä-Saksan Frank-Peter Roetsch 31 pisteen erolla Neuvostoliiton Juri Kaškaroviin.[8]
Autourheilu
- Formula 1:n maailmanmestaruuden voitti ranskalainen Alain Prost.[9]
- Rallin maailmanmestaruuden voitti Peugeotilla ajanut suomalainen Timo Salonen.[10]
Golf
- Masters-turnauksen voitti länsisaksalainen Bernhard Langer.[11]
- Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti yhdysvaltalainen Andy North.[11]
- Britannian avoimen turnauksen voitti britti Sandy Lyle.[11]
- PGA-mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Hubert Green.[12]
- Ryder Cupin voitti Eurooppa.[12]
Jalkapallo
- Euroopan mestarijoukkueiden cupin 1984–1985 loppuottelu 29.5. Brysselissä, Belgiassa. Italialainen Juventus voitti englantilaisen Liverpoolin 1–0.[13] Ennen ottelun alkua tapahtuneiden katsomomellakoiden seurauksena kuoli lähes 40 ihmistä.[14]
Jääkiekko
- Maailmanmestaruuskilpailut 17.4.–3.5. Prahassa, Tšekissä.[15]
- Edmonton Oilers voitti Stanley Cupin loppuotteluissa Philadelphia Flyersin. Edmontonin Jari Kurri oli pudotuspelien paras maalintekijä ja sivusi Reggie Leachin 19 maalin kausiennätystä.[16]
Jääpallo
- Maailmanmestaruuskilpailut 3.–10.2. Norjassa.[17]
Keilailu
- Euroopan-mestaruuskilpailut 5.–13.7. Wienissä, Itävallassa.[18]
Nyrkkeily
- Ammattinyrkkeilyn raskaassa sarjassa Michael Spinks voitti 21.9. Las Vegasissa IBF-liiton maailmanmestaruuden ottamalla pistevoiton vuodesta 1978 maailmanmestarina olleesta Larry Holmesista. Vähemmän arvostetuista mestaruuksista Tony Tubbs voitti 29.4. Buffalossa WBA-liiton maailmanmestaruuden pistevoitolla Greg Pagesta ja Pinklon Thomas puolusti menestyksekkäästi vuonna 1984 voittamaansa WBC-liiton maailmanmestaruutta.[19][20]
- Amatöörinyrkkeilyn Euroopan-mestaruuskilpailut 25.5.–2.6. Budapestissa.[21]
Paini
- Vapaapainin maailmanmestaruuskilpailut 10.–13.3. Budapestissa, Unkarissa.[22]
- Kreikkalais-roomalaisen painin maailmanmestaruuskilpailut 8.–12.8. Kolbotnissa, Norjassa.[23]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 23.–28.4. Leipzigissa, Itä-Saksassa.[24]
Pohjoismaiset hiihtolajit
- Maailmanmestaruuskilpailut 17.–27.1. Seefeldissä, Itävallassa.[25]
- Lentomäen maailmanmestaruuskilpailut 15.–17.3. Planicassa, Jugoslaviassa. Suomalainen Matti Nykänen voitti kultaa. Hän teki virallisissa harjoituksissa kaikkien aikojen pisimmät hypyt 187 ja 191 metriä ja ylsi vielä ensimmäisellä kilpailuhypylläänkin 190 metriin.[26]
- Keski-Euroopan mäkiviikon 1984–1985 kokonaiskilpailun voitti saksalainen Jens Weißflog.[27]
- Mäkihypyn maailmancupin 1984–1985 kokonaiskilpailun voitti Matti Nykänen.[28]
Pyöräily
- Italian ympäriajon voitti kolmannen kerran urallaan ranskalainen Bernard Hinault.[29]
- Ranskan ympäriajon voitti viidennen kerran urallaan Bernard Hinault.[29]
Soutu
- Maailmanmestaruuskilpailut 26.8.–1.9. Hazewinkelissä, Belgiassa.[30]
Suunnistus
- Maailmanmestaruuskilpailut 2.–6.9. Bendigossa, Australiassa.[31]
Tennis
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti ruotsalainen Mats Wilander ja naisten yhdysvaltalainen Chris Evert-Lloyd.[32]
- Wimbledonissa miesten kaksinpelin mestaruuden voitti 17-vuotias länsisaksalainen Boris Becker kaikkien aikojen nuorimpana ja ensimmäisenä sijoittamattomana miespelaajana. Naisten kaksinpelin mestaruuden voitti jo kuudennen kerran yhdysvaltalainen Martina Navrátilová.[33][34]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti tšekkoslovakialainen Ivan Lendl ja naisten saman maan Hana Mandlíková.[35]
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti ruotsalainen Stefan Edberg ja naisten Martina Navrátilová.[36]
- Davis Cupin voitti Ruotsi ja Federation Cupin Tšekkoslovakia.[37]
Yleisurheilu
- Ensimmäiset sisäratojen maailmanmestaruuskilpailut 18.–19.1. Pariisissa, Ranskassa. Mitalitilaston kärjessä olivat neljä kultaa voittanut Itä-Saksa ja kolmen kullan Neuvostoliitto. Itä-Saksan Thomas Schönlebe teki 400 metrin juoksussa sisäratojen maailmanennätyksen 45,60.[38]
- Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 24.3. Lissabonissa, Portugalissa. Miesten mestaruuden voitti 38-vuotias portugalilainen Carlos Lopes ja naisten nopein oli Isoa-Britanniaa edustanut 18-vuotias Zola Budd. Miesten joukkuemestaruuden voitti Etiopia ja naisten Yhdysvallat.[39]
- Naisten maantiejuoksun maailmanmestaruuskilpailu 3.11. Gatesheadissa, Isossa-Britanniassa. Mestaruuden voitti portugalilainen Aurora Cunha, ja joukkuekilpailun ykkönen oli Iso-Britannia.[40]
- Maailmancupin finaali 4.–6.10. Canberrassa, Australiassa. Miesten kilpailun voitti Yhdysvallat ennen Neuvostoliittoa ja Itä-Saksaa, ja naisten kärkikolmikko oli Itä-Saksa, Neuvostoliitto ja Eurooppa. Maailmanennätyksiä paransivat itäsaksalainen Marita Koch 400 metrin juoksussa aikaan 47,60 ja Itä-Saksan naisten joukkue 4 × 100 metrin viestijuoksussa aikaan 41,37. Muita huipputuloksia olivat itäsaksalaisen Uwe Hohnin 96,96 keihäänheitossa ja yhdysvaltalaisen Willie Banksin 17,58 kolmiloikassa.[41]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut 2.–3.3. Ateenassa, Kreikassa. Mitalitilaston kärjessä olivat kolme kultaa voittaneet Itä-Saksa ja Iso-Britannia. Britti Todd Bennett juoksi 400 metrillä sisäratojen maailmanennätyksen 45,56.[42]
Katso myös
Lähteet
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 7. Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2759-3.
Viitteet
- Siukonen & Ahola, s. 43, 46–48, 173
- Siukonen & Ahola, s. 173
- Pihlaja, s. 40
- Siukonen & Ahola, s. 177
- Siukonen & Ahola, s. 177–178
- Siukonen & Ahola, s. 49–51, 175
- Siukonen & Ahola, s. 52, 175
- Siukonen & Ahola, s. 59, 175
- Pihlaja, s. 123
- Pihlaja, s. 124
- Pihlaja, s. 151
- Pihlaja, s. 152
- Ross, James M.: European Competitions 1984-85 4.6.2015. RSSSF. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
- Siukonen & Ahola, s. 93
- Siukonen & Ahola, s. 195–196
- Siukonen & Ahola, s. 10, 93
- Siukonen & Ahola, s. 199
- Siukonen & Ahola, s. 204
- Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 699. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- Siukonen & Ahola, s. 138–141
- Siukonen & Ahola, s. 224–225
- Siukonen & Ahola 1986, s. 226
- Siukonen & Ahola 1986, s. 225–226
- Siukonen & Ahola 1986, s. 226–227
- Siukonen & Ahola, s. 182–183, 222, 267
- Siukonen & Ahola, s. 63–65, 222
- Siukonen & Ahola, s. 36, 222
- Siukonen & Ahola, s. 222
- Pihlaja, s. 605
- Siukonen & Ahola, s. 246
- Siukonen & Ahola, s. 250–251
- Pihlaja, s. 739
- Pihlaja, s. 736–737
- Siukonen & Ahola, s. 110
- Pihlaja, s. 738
- Pihlaja, s. 739–740
- Pihlaja, s. 740
- Siukonen & Ahola, s. 39, 268–269
- Siukonen & Ahola, s. 67, 271
- Siukonen & Ahola, s. 271
- Siukonen & Ahola, s. 145–146, 273–274
- Siukonen & Ahola, s. 55–56, 269–270
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.