Urheiluvuosi 1961
Urheiluvuosi 1961 käsittelee vuoden 1961 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1951 • 1952 • 1953 • 1954 • 1955 • 1956 • 1957 • 1958 • 1959 • 1960 – 1961 – 1962 • 1963 • 1964 • 1965 • 1966 • 1967 • 1968 • 1969 • 1970 • 1971 |
| Vuodet |
| 1958 • 1959 • 1960 – 1961 – 1962 • 1963 • 1964 |
Autourheilu
- Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden voitti yhdysvaltalainen Phil Hill.[1]
Golf
- Masters-turnauksen voitti eteläafrikkalainen Gary Player.[2]
- Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti yhdysvaltalainen Gene Littler.[2]
- Britannian avoimen turnauksen voitti yhdysvaltalainen Arnold Palmer.[2]
- PGA-mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Jerry Barber.[3]
- Ryder Cupin voitti Yhdysvallat.[3]
Jääkiekko
- Maailmanmestaruuskilpailut Genevessä ja Lausannessa, Sveitsissä. Mestaruuden voitti Kanada, jota edusti palokuntalaisten joukkue Trail Smoke Eaters. Hopeaa sai Tšekkoslovakia ja pronssille sijoittui Neuvostoliitto.[4]
- Stanley Cupin voitti Chicago Black Hawks.[5]
Pikaluistelu
- Yleisluistelun miesten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti alankomaalainen Henk van der Grift.[6]
- Yleisluistelun naisten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti toisena peräkkäisenä vuonna neuvostoliittolainen Valentina Stenina.[7]
Pohjoismaiset hiihtolajit
- Keski-Euroopan mäkiviikon 1960–1961 voitti itäsaksalainen Helmut Recknagel kolmannen kerran urallaan.[8]
Pyöräily
- Italian ympäriajon voitti isäntämaan Arnaldo Pambianco.[9]
- Ranskan ympäriajon voitti toisen kerran urallaan isäntämaan Jacques Anquetil.[10]
Tennis
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Roy Emerson ja naisten toisen peräkkäisen kerran saman maan Margaret Smith.[11]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti espanjalainen Manuel Santana ja naisten britti Ann Haydon.[12]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti australialainen Rod Laver ja naisten järjestäjämaan Angela Mortimer.[13]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Roy Emerson ja naisten toisen peräkkäisen kerran järjestäjämaan Darlene Hard.[14]
- Davis Cupin voitti kolmannen peräkkäisen kerran Australia.[15]
Katso myös
Lähteet
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet
- Pihlaja, s. 123
- Pihlaja, s. 151
- Pihlaja, s. 152
- Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 53–55. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8.
- Pihlaja, s. 262
- Pihlaja, s. 550
- Pihlaja, s. 551
- Pihlaja, s. 444
- Pihlaja, s. 605
- Pihlaja, s. 604
- Pihlaja, s. 739
- Pihlaja, s. 738–739
- Pihlaja, s. 736–737
- Pihlaja, s. 737–738
- Pihlaja, s. 740
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.