Urheiluvuosi 1958
Urheiluvuosi 1958 käsittelee vuoden 1958 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1948 • 1949 • 1950 • 1951 • 1952 • 1953 • 1954 • 1955 • 1956 • 1957 – 1958 – 1959 • 1960 • 1961 • 1962 • 1963 • 1964 • 1965 • 1966 • 1967 • 1968 |
| Vuodet |
| 1955 • 1956 • 1957 – 1958 – 1959 • 1960 • 1961 |
Alppihiihto
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Itävallan Toni Sailer voitti kolme kultaa ja yhden hopean. Naisten lajeissa Kanadan Lucile Wheeler voitti kaksi kultaa ja yhden hopean.[1]
Ampumahiihto
- Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut Saalfeldenissä, Itävallassa. Ruotsin Adolf Wiklund voitti kultaa 20 kilometrillä ja Ruotsi joukkuekilpailussa.[2]
Autourheilu
- Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden voitti Ison-Britannian Mike Hawthorn.[3]
Golf
- Masters-turnauksen voitti yhdysvaltalainen Arnold Palmer.[4]
- Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti yhdysvaltalainen Tommy Bolt.[4]
- Britannian avoimen turnauksen voitti neljännen kerran urallaan australialainen Peter Thomson.[4]
- PGA-mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Dow Finsterwald.[5]
Jalkapallo
- Maailmanmestaruuskilpailut Ruotsissa. Maailmanmestaruuden vei Brasilia, joka voitti Tukholmassa 29.6. pelatussa loppuottelussa isäntämaa Ruotsin maalein 5–2. Vavá ja Pelé tekivät ottelussa kumpikin kaksi maalia. Ranska voitti pronssiottelussa Länsi-Saksan 6–3.[6] Kisojen maalikuninkuuden voitti ennätykselliset 13 maalia tehnyt ranskalainen Just Fontaine.[7]
Jääkiekko
- Maailmanmestaruuskilpailut Oslossa, Norjassa. Mestaruuden voitti Kanada, hopeaa sai Neuvostoliitto ja pronssille sijoittui Ruotsi. Kanadan maaliero seitsemässä ottelussa oli 82–6. Suomi hävisi Kanadalle 0–24.[8]
Nyrkkeily
- Ray Robinson voitti puolen vuoden tauon jälkeen uudelleen ammattinyrkkeilyn keskisarjan maailmanmestaruuden pistevoitolla Carmen Basiliosta 25.3. Chicagossa.[9]
- Virgil Akins voitti ammattinyrkkeilyn avoimeksi jääneen välisarjan maailmanmestaruuden teknillisellä tyrmäyksellä 4. erässä ottelussa Vince Martinezia vastaan 6.6. St. Louisissa mutta menetti tittelin häviämällä pisteillä Don Jordanille 5.12. Los Angelesissa.[10]
- Floyd Patterson puolusti ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan mestaruuttaan ottamalla Roy Harrisistä teknillisen tyrmäysvoiton 12. erässä 18.8. Los Angelesissa.[11]
Pikaluistelu
- Yleisluistelun miesten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti kolmannen kerran urallaan neuvostoliittolainen Oleg Gontšarenko.[12]
- Yleisluistelun naisten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti toisena vuonna peräkkäin neuvostoliittolainen Inga Artamonova.[13]
Pohjoismaiset hiihtolajit
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Suomi oli mitalitilaston ykkönen neljällä kultamitalilla: Veikko Hakulinen voitti 15 kilometrin hiihdon, Kalevi Hämäläinen 30 kilometriä, Juhani Kärkinen mäkihypyn ja Paavo Korhonen yhdistetyn.[14]
Pyöräily
- Italian ympäriajon voitti isäntämaan Ercole Baldini.[15]
- Ranskan ympäriajon voitti luxemburgilainen Charly Gaul.[16]
Taitoluistelu
- Maailmanmestaruuskilpailuissa mestaruuden voittivat Yhdysvaltain David Jenkins toisen peräkkäisen kerran, Yhdysvaltain Carol Heiss kolmannen peräkkäisen kerran, pariluistelussa Kanadan Barbara Wagner / Robert Paul toisen peräkkäisen kerran sekä jäätanssissa Ison-Britannian June Markham / Courtney Jones toisena vuonna peräkkäin.[17]
Tennis
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Ashley Cooper ja naisten britti Angela Mortimer.[18]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden australialainen Mervyn Rose ja naisten unkarilainen Zsuzsa Körmöczy.[19]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Ashley Cooper ja naisten yhdysvaltalainen Althea Gibson.[20]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Ashley Cooper ja naisten Althea Gibson.[21]
- Davis Cupin voitti Yhdysvallat kaikkiaan 18. kerran, millä se oli voittotilaston kärjessä.[22]
Yleisurheilu
- Euroopan-mestaruuskilpailut 19.–24.8. Tukholmassa, Ruotsissa. Kilpailuihin osallistui 26 maata ja 626 urheilijaa. Neuvostoliitto voitti 11 kultamitalia, Puola kahdeksan, Iso-Britannia seitsemän ja Saksa kuusi. Kaikkiaan mitaleille ylsi 17 maata, kun "yleissaksalaisen" joukkueen muodostaneiden itä- ja länsisaksalaisten mitalit lasketaan yhteen. Kahden henkilökohtaisen kultamitalin voittajia olivat Puolan Zdzisław Krzyszkowiak 5 000 ja 10 000 metrin juoksuissa sekä Neuvostoliiton Galina Bystrova 80 metrin aitajuoksussa ja viisiottelussa.[23]
Katso myös
Lähteet
- Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
- Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet
- Pihlaja, s. 21–24
- Arponen, Antti O., ym.: Talviurheilun tähdet, s. 423–424. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8.
- Pihlaja, s. 123
- Pihlaja, s. 151
- Pihlaja, s. 152
- Ekberg, s. 149
- Ekberg, s. 142, 146
- Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 48–49. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8.
- Lounasheimo, s. 702
- Lounasheimo, s. 704
- Lounasheimo, s. 326, 697
- Pihlaja, s. 550
- Pihlaja, s. 551
- Pihlaja, s. 160–163, 439, 868
- Pihlaja, s. 605
- Pihlaja, s. 604
- Pihlaja, s. 707–708
- Pihlaja, s. 739
- Pihlaja, s. 738–739
- Pihlaja, s. 736–737
- Pihlaja, s. 738
- Pihlaja, s. 740
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 58–59, 65–67. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.