Urheiluvuosi 1951
Urheiluvuosi 1951 käsittelee vuoden 1951 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Urheiluvuodet |
---|
1941 • 1942 • 1943 • 1944 • 1945 • 1946 • 1947 • 1948 • 1949 • 1950 – 1951 – 1952 • 1953 • 1954 • 1955 • 1956 • 1957 • 1958 • 1959 • 1960 • 1961 |
Vuodet |
1948 • 1949 • 1950 – 1951 – 1952 • 1953 • 1954 |
Autourheilu
- Formula 1 -sarjan maailmanmestaruudesta ajettiin toisen kerran ja mestaruuden voitti Argentiinan Juan Manuel Fangio.[1]
Golf
- Masters-turnauksen voitti yhdysvaltalainen Ben Hogan.[2]
- Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti kolmannen kerran urallaan Ben Hogan.[2]
- Britannian avoimen turnauksen voitti britti Max Faulkner.[2]
- PGA-mestaruuden voitti kolmannen kerran urallaan yhdysvaltalainen Sam Snead.[3]
- Ryder Cupin voitti viidennen peräkkäisen kerran Yhdysvallat.[3]
Jääkiekko
- Maailmanmestaruuskilpailut Pariisissa, Ranskassa. Mestaruuden voitti Kanada, jota edusti seurajoukkue Lethbridge Maple Leafs. Se voitti kaikki kuusi otteluaan yhteismaalierolla 62–6. Hopeaa sai Ruotsi ja pronssille sijoittui Sveitsi.[4]
- Stanley Cupin voitti Toronto Maple Leafs.[5]
Nyrkkeily
- Ray Robinson voitti ammattinyrkkeilyn keskisarjan maailmanmestaruuden ottamalla teknillisen tyrmäysvoiton 13. erässä Jake LaMottasta 14.2. Chicagossa. Britti Randy Turpin voitti Robinsonin pisteillä 10.7. Lontoossa mutta Robinson valtasi mestaruuden takaisin tyrmäämällä Turpinin 10. erässä 12.9. New Yorkissa.[6]
- Johnny Bratton voitti Ray Robinsonilta vapautuneen välisarjan maailmanmestaruuden pistevoitolla Charley Fusarista 14.3. Chicagossa mutta menetti tittelin häviämällä pisteillä kuubalaiselle Kid Gavilanille 18.5. New Yorkissa.[7]
- James Carter voitti ammattinyrkkeilyn kevyen sarjan maailmanmestaruuden Ike Williamsilta 14. erän teknillisellä tyrmäyksellä 25.5. New Yorkissa.[8]
- Jersey Joe Walcott voitti ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruuden tyrmäämällä Ezzard Charlesin 7. erässä 18.7. Pittsburghissä.[9]
Pikaluistelu
- Yleisluistelun miesten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran norjalainen Hjalmar Andersen.[10]
- Yleisluistelun naisten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti suomalainen Eevi Huttunen.[11]
Pyöräily
- Italian ympäriajon voitti toisen kerran urallaan isäntämaan Fiorenzo Magni.[12]
- Ranskan ympäriajon voitti sveitsiläinen Hugo Koblet.[13]
Taitoluistelu
- Maailmanmestaruuskilpailuissa mestaruuden voittivat yhdysvaltalainen Richard Button neljännen peräkkäisen kerran, britti Jeannette Altwegg, pariluistelussa Saksan Ria Baran / Paul Falk sekä jäätanssissa Ison-Britannian Jean Westwood / Lawrence Demmy.[14]
Tennis
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Dick Savitt ja naisten järjestäjämaan Nancye Bolton.[15]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Egyptiä edustanut Jaroslav Drobný ja naisten yhdysvaltalainen Shirley Fry.[16]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Dick Savitt ja naisten yhdysvaltalainen Doris Hart.[17]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti australialainen Frank Sedgman ja naisten yhdysvaltalainen Maureen Connolly.[18]
- Davis Cupin voitti Australia toisen peräkkäisen kerran.[19]
Katso myös
Lähteet
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
Viitteet
- Pihlaja, s. 123
- Pihlaja, s. 151
- Pihlaja, s. 152
- Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 35–36. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8.
- Pihlaja, s. 262
- Lounasheimo, s. 701
- Lounasheimo, s. 703–704
- Lounasheimo, s. 706
- Lounasheimo, s. 286, 294, 697
- Pihlaja, s. 549
- Pihlaja, s. 551
- Pihlaja, s. 605
- Pihlaja, s. 604
- Pihlaja, s. 707–708
- Pihlaja, s. 739
- Pihlaja, s. 738–739
- Pihlaja, s. 736–737
- Pihlaja, s. 737–738
- Pihlaja, s. 740
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.