Urheiluvuosi 1950
Urheiluvuosi 1950 käsittelee vuoden 1950 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1940 • 1941 • 1942 • 1943 • 1944 • 1945 • 1946 • 1947 • 1948 • 1949 – 1950 – 1951 • 1952 • 1953 • 1954 • 1955 • 1956 • 1957 • 1958 • 1959 • 1960 |
| Vuodet |
| 1947 • 1948 • 1949 – 1950 – 1951 • 1952 • 1953 |
Alppihiihto
- Maailmanmestaruuskilpailut. Suurpujottelu oli ensi kertaa mukana MM-ohjelmassa. Kahden kultamitalin voittajia olivat Italian Zeno Colò (syöksylasku ja suurpujottelu) sekä Itävallan Dagmar Rom (suurpujottelu ja pujottelu).[1]
Autourheilu
- Formula 1 -sarjan maailmanmestaruudesta ajettiin ensimmäisen kerran ja mestaruuden voitti Italian Giuseppe Farina.[2]
Golf
- Masters-turnauksen voitti kolmannen kerran urallaan yhdysvaltalainen Jimmy Demaret.[3]
- Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti toisen kerran urallaan yhdysvaltalainen Ben Hogan.[3]
- Britannian avoimen turnauksen voitti toisen kerran urallaan eteläafrikkalainen Bobby Locke.[3]
- PGA-mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Chandler Harper.[4]
Jääkiekko
- Maailmanmestaruuskilpailut Lontoossa, Isossa-Britanniassa. Hallitseva maailmanmestari Tšekkoslovakia jäi maan hallituksen määräyksestä viime hetkellä pois kisoista ja suurin osa pelaajista tuomittiin vankileirille. Mestaruuden voitti Kanada, jota edusti seurajoukkue Edmonton Mercurys. Se voitti kaikki viisi otteluaan yhteismaalierolla 42–3. Hopeaa sai Yhdysvallat ja pronssille sijoittui Sveitsi.[5]
- Stanley Cupin voitti Detroit Red Wings.[6]
Nyrkkeily
- Joey Maxim voitti ammattinyrkkeilyn raskaan keskisarjan maailmanmestaruuden tyrmäämällä britti Freddie Millsin 10. erässä 24.1. Lontoossa.[7]
- Britti Terry Allen voitti ammattinyrkkeilyn kärpässarjan maailmanmestaruuden ottamalla ranskalaisesta Honore Pratesista pistevoiton 5.4. Lontoossa mutta menetti tittelin häviämällä yhdysvaltalaiselle Dado Marinolle 1.8. Honolulussa.[8]
- Eteläafrikkalainen Vic Toweel voitti ammattinyrkkeilyn kääpiösarjan maailmanmestaruuden ottamalla Manuel Ortizista pistevoiton 31.5. Johannesburgissa.[9]
- Sandy Saddler voitti ammattinyrkkeilyn höyhensarjan maailmanmestaruuden voittamalla Willie Pepin teknillisellä tyrmäyksellä 7. erässä 8.9. New Yorkissa.[10]
- NBA-liiton tunnustama raskaan sarjan maailmanmestari Ezzard Charles voitti 27.9. New Yorkissa paluuta yrittäneen Joe Louisin pisteillä, minkä jälkeen hänet tunnustettiin kiistattomaksi maailmanmestariksi.[11]
Pikaluistelu
- Yleisluistelun miesten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti norjalainen Hjalmar Andersen.[12]
- Yleisluistelun naisten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran neuvostoliittolainen Marija Isakova.[13]
Pohjoismaiset hiihtolajit
- Maailmanmestaruuskilpailut. Ruotsalaiset voittivat kaikki kolme hiihtomatkaa, Norjan Hans Bjørnstad mäkihypyn sekä Suomen Heikki Hasu yhdistetyn.[14]
Pyöräily
- Italian ympäriajon voitti kaikkien aikojen ensimmäisenä sveitsiläisenä Hugo Koblet.[15]
- Ranskan ympäriajon voitti kaikkien aikojen ensimmäisenä sveitsiläisenä Ferdinand Kübler.[16]
Taitoluistelu
- Maailmanmestaruuskilpailuissa mestaruuden voittivat yhdysvaltalainen Richard Button kolmannen peräkkäisen kerran, tšekkoslovakialainen Alena Vrzáňová toisen peräkkäisen kerran, pariluistelussa Yhdysvaltain Karol Kennedy / Michael Kennedy sekä ensimmäisen kerran ohjelmaan kuuluneessa jäätanssissa Yhdysvaltain Lois Warin / Michael McGrean.[17]
Tennis
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti australialainen Frank Sedgman toisen kerran peräkkäin ja naisten yhdysvaltalainen Louise Brough.[18]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Budge Patty ja naisten saman maan Doris Hart.[19]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Budge Patty ja naisten Louise Brough kolmannen kerran peräkkäin.[20]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Arthur Larsen ja naisten yhdysvaltalainen Margaret duPont kolmannen kerran peräkkäin.[21]
- Davis Cupin voitti Australia.[22]
Yleisurheilu
- Euroopan-mestaruuskilpailut 23.–27.8. Brysselissä, Belgiassa. Mitalitilaston kärkimaat olivat kahdeksan kultaa voittanut Iso-Britannia ja kuusi kultaa voittanut Neuvostoliitto, jotka molemmat keräsivät 17 mitalia. Kaikkiaan mitaleille pääsi 15 maata. Alankomaalainen pikajuoksija Fanny Blankers-Koen voitti kolme henkilökohtaista kultamitalia sekä viestissä hopeaa. Ison-Britannian 43-vuotias Jack Holden voitti kultaa maratonilla. Nuorin kultamitalisti oli 4 × 100 metrin viestijuoksussa Ison-Britannian joukkueen ankkurina juossut June Foulds, joka kaksi päivää ennen viestiä ennätti pronssille 100 metrin juoksussa 16 vuoden, kahden kuukauden ja 12 päivän ikäisenä.[23]
Katso myös
Lähteet
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
Viitteet
- Pihlaja, s. 21–24
- Pihlaja, s. 123
- Pihlaja, s. 151
- Pihlaja, s. 152
- Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 33–35. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8.
- Pihlaja, s. 262
- Lounasheimo, s. 700
- Lounasheimo, s. 712
- Lounasheimo, s. 711
- Lounasheimo, s. 709
- Lounasheimo, s. 229, 284, 697
- Pihlaja, s. 549
- Pihlaja, s. 551
- Pihlaja, s. 160–161, 439, 868
- Pihlaja, s. 605
- Pihlaja, s. 604
- Pihlaja, s. 707–708
- Pihlaja, s. 739
- Pihlaja, s. 738–739
- Pihlaja, s. 736–737
- Pihlaja, s. 737–738
- Pihlaja, s. 740
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 45–47. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.