Urdu

Urdu (Lashkarina)
	; Enemmistökieli Vähemmistökieli
Oma nimi	اردو (urdu) ; لشکری (lashkarina)
Tiedot
Alue	Pakistan ; Intia ; Mauritius ; Etelä-Afrikan tasavalta
Virallinen kieli	Pakistan ; Intia
Puhujia	60 503 579
Sija	20
Kirjaimisto	arabialaisesta kirjaimistosta johdettu oma urduaakkosto
Kielenhuolto	Kansallinen kieliviranomainen[1] (Pakistan); Urdu-kielen kansallinen edistämisneuvosto[2]
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	indoiranilaiset kielet; indoarjalaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	ur
ISO 639-2	urd
ISO 639-3	urd
	Ohje
	Infobox OK

Urdu (اردو), tunnetaan myös puhujien keskuudessa nimellä لشکری, lashkarina[3], on hindustanin kielen persianisoitu muoto. Urdu on puhujamäärältään suuri kieli ja sillä on tärkeä asema etenkin Pakistanissa, jossa suurin osa ei-urdunkielisestä kansasta osaa sitä toisena tai kolmantena kielenä.

Urdun kielen nimi on peräisin turkkilaiskielten sanasta ordu, joka tarkoittaa "leiriä" tai "armeijaa". Se on lainautunut turkin kielen kautta eurooppalaisiin kieliin, esim. saksaan ja englantiin, muodossa horde ja merkityksessä "ihmisjoukkio", "barbaarilauma" tai "sotajoukko". Intiassa sanalla tarkoitettiin sotilasleiriä. Urdu on siis "sotilasleirin kieli", joka on syntynyt Intian sankritista kehittyneiden prakritien, kansanmurteiden, lainatessa uusia aineksia mogulivalloittajien ja näiden sotajoukkojen maahan tuomista kielistä (turkkilaiskielet, persia ja arabia).

Kielitieteellinen asema

Urdu ja hindi ovat hindustanin kielen kaksi eri standardia. Useimmat urdua äidinkielenään puhuvat ymmärtävät hindin arkikieltä vaivatta ja päinvastoin. Kirjakielen ymmärtämisessä kummallakin ryhmällä on vaikeuksia, sillä hindiä kirjoitetaan devanāgarī-aakkosin, kun taas urdun aakkosto on kehitetty arabialaisesta kirjaimistosta. Lisäksi sivistyssanat hindiin lainataan sanskritista, kun taas urduun lähinnä persiasta ja arabiasta. Kieliopiltaan hindi ja urdu ovat käytännössä täysin yhtenevät.

Kirjallisuus

Urdu ei ole kovin vanha sivistyskieli, koska urdunkielisillä alueilla on perinteisesti käytetty persiaa (farsia) kirjallisuuden kielenä. Nykyään urdulla on kuitenkin elävä proosakirjallisuuden perinne. Tärkein kirjallisuudenlaji on novelli tai lyhyt kertomus, ns. afsaana, jonka merkittävimpiä edustajia ovat olleet Saadat Hasan Manto ja Ahmed Nadeem Qasmi.

Urdunkielinen runous on yleensä mitallista ja pyrkii kielellisten kauneusarvojen korostamiseen. Urdunkielisen runouden esikuvana on toiminut mogulihovien persialaisperäinen hienostuneisuus, ja arvostetut persialaiset runomitat, kuten ghazal, on omaksuttu urdunkielisen runouden malleiksi. Myös länsimaisia runomittoja, kuten sonettia, on kokeiltu.

Kielioppi

Vaikka urdu kuuluu indoeurooppalaisiin kieliin, sen kielioppi saattaa olla erittäin vaikeaa ja erilaista monin tavoin. Urdu on subjekti-objekti-verbi kieli, mikä tarkoittaa, että verbit ovat yleensä lauseen lopussa eikä ennen objektia.

Urdulle on tyypillistä postposition käyttö substantiivin jälkeen kuten suomessakin. Urdulla on ainutlaatuinen välimerkkisysteemi. Pisteitä käytetään joskus lopettamaan lause, vaikka perinteinen lauseen lopetusmerkki, vaakasuora viiva "-", on käytössä useimmin. Urdussa käytetään joskus länsimaisia versioita pilkuista, pisteistä, huutomerkeistä ja kysymysmerkeistä.

Aakkoset

Urdun aakkoset on johdettu persialaisista aakkosista, ja ne perustuvat arabialaisiin perusmerkkeihin. Merkkien nimet tunnetaan eri nimillä, kuten: 'bay' ja 'tay' ovat arabiassa samat kirjaimet, mutta nimeltään: 'baa' ja 'taa':

ا - alif

ب - bay

پ - pay

ت - tay (pehmeä t)

ٹ - tay (kova t)

ث - thay - puhekielessä lausutaan 'say'

ج - jeem

چ - chay

ح - hay -

خ - khay

د - daal (pehmeä d)

ڈ - daal (kova d)

ذ - dhaal - puhekielessä lausutaan 'zaal'

ر - ray

ڑ - aRay

ز - zay

ژ - zhay - melkein kuten yay - harvoin käytetty merkki

س - seen

ش - sheen

ص - suaad (raskas s)

ض - duaad (erittäin pehmeä d) - puhekielessä lausutaan'zuaad'

ط - toay - (vahva pyöreä t) (A)

ظ - zoay - (vahva pyöreä z) (A)

ع - ain

غ - ghain

ف - fay

ق - qaaf

ک - kaaf

گ - gaaf

ل - laam

م - meem

ن - noon (nasaaliäänne noon ghunna: ں )

و - wow

ہ - hay - ھ

ء - hamza

ی - chhoty yay

؁ے - bary yay

Lähteet

nla.gov.pk National Language Authority. Arkistoitu 4.8.2007. Viitattu 3.3.2012.
urducouncil.nic.in National Council for Promotion of Urdu language. Viitattu 3.3.2012.
Aijazuddin Ahmad (2009). Geography of the South Asian Subcontinent: A Critical Approach. Concept Publishing Company, 120–. ISBN 978-81-8069-568-1.

Aiheesta muualla

Urdunkielinen Wikipedia

Indoarjalaiset kielet

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] .gov.pk National Language Authority. Arkistoitu 4.8.2007. Viitattu 3.3.2012.

[2] urducouncil.nic.in National Council for Promotion of Urdu language. Viitattu 3.3.2012.

[Ahmad2009-3] Aijazuddin Ahmad (2009). Geography of the South Asian Subcontinent: A Critical Approach. Concept Publishing Company, 120–. ISBN 978-81-8069-568-1.