Urbanus VI

Urbanus VI:n vaakuna

Urbanus VI:n hauta.

Urbanus VI eli oikealta nimeltään Bartolomeo Prignano syntyi Napolissa vuoden 1318 paikkeilla. Ennen paaviksi valintaansa Prigano toimi Acerenzan arkkipiispana vuodesta 1363 ja Barin arkkipiispana vuodesta 1377.[2] Paavina Urbanuksen edeltäjä oli Gregorius XI, joka oli asunut niin sanotulla uudella Avignonin kaudella ranskalaisessa Avignonin kaupungissa, mutta hän palasi Roomaan tammikuussa 1377 saattaen näin paavit irti Ranskan kuninkaan välittömästä vaikutuksesta. Gregorius kuoli kuitenkin jo seuraavana vuonna[3], mikä aiheutti huolta ranskalaisvaikutuksen paluusta.[2] Roomalaiset painostivat konklaaviin kokoontuneet kardinaalit valitsemaan uudeksi paaviksi roomalaisen tai vähintään italialaisen.[3] Prignano osoittautui sopivaksi ehdokkaaksi ja hänet valittiin tehtäväänsä 8. huhtikuuta 1378 paavin nimellä Urbanus VI.[2]

Urbanus osoittautui nopeasti mielipiteitä voimakkaasti jakaneeksi paaviksi. Urbanus halusi uudistaa kirkkoa ja reformi oli hänen mielestään aloitettava kuuriasta. Puheissaan uusi paavi solvasi kardinaaleja ja uhkasi jopa takavarikoida näiden maallisen omaisuuden.[3] Neljä kuukautta uuden paavin valinnan jälkeen Roomasta Anagniin lähteneet 13 kardinaalia julistivat edelliset paavinvaalit mitättömäksi kardinaalien ulkopuolisen painostamisen takia. Kardinaalit järjestivät uudet vaalit, joissa uudeksi paaviksi Avignonissa valittiin 20. syyskuuta 1378[2] Geneven kardinaalipiispa nimellä Klemens VII. Roomassa Urbanus VI ei suostunut hyväksymään uusia vaaleja, vaan piti itseään edelleen ainoana oikeana paavina. Tilanne johti niin sanottuun Suureen skismaan, eli läntisen kristikunnan jakautumiseen kahden eri paavin paavien kannattajiin.[3] Klemens VII oli siirtynyt Avignoniin 20. kesäkuuta 1379.[2]

Urbanus VI:ta kannatettiin Englannissa, suurimmassa osassa Saksaa, Unkarissa, Puolassa, Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa, sekä Italian keski- ja Pohjoisosissa. Clemens VII:tä kannattivat puolestaan Ranska, Skotlanti, Espanja, sekä Etelä-Italian kattanut Napolin kuningaskunta. Molemmat paavit olivat asettaneet toisensa kirkonkiroukseen. Niin sanottuja vastapaaveja oli ollut paaviuden historian aikana aiemminkin, mutta tällä kertaa kristikunta oli jakautunut eri paavien puolelle huomattavan tasaisesti, eikä näin ollut yhtä selvää kumpi ehdokas oli oikea laillinen paavi. Urbanus VI:n mukaan kardinaaleilla ei ollut oikeutta valita uutta paavia hänen vielä eläessään, kun taas Klemens VII:n mukaan aiempi vaali oli toimitettu kirkko-oikeuden vastaisesti ulkopuolisen painostuksen alaisena. Virallisen kirkkohistorian mukaan Urbanus ja hänen seuraajansa Roomassa olivat oikeita paaveja ja Avignonin paavit vastapaaveja.[3] Urbanus oli asettanut kirkonkiroukseen myös Klemensin kannattaja Napolin kuningatar Johanna I:n. Pavin ja Napolin armeijoiden välillä käydyn Noceran taistelun jälkeen Aquilan piispa ja joitakin Urbanusta vastaan juonitelleita kardinaaleja jäi paavin vangiksi. Vangiksi otetut teloitettiin julmasti.[2]

Urbanus VI kuoli mahdollisesti myrkytettynä Roomassa 15. lokakuuta 1389.[2] Urbanuksen alaiset kardinaalit Roomassa valitsivat hänen seuraajakseen napolilaisen Pietro Tomacellin nimellä Bonifatius IX. Klemensiä seurasi vastaavasti myöhemmin Avignonissa aragonialainen kardinaali Pedro de Lunan nimellä Benedictus XIII. Suuri skisma oli näin muuttunut kahden paavin välisestä kiistasta institutionaaliseksi.[3]

• Vastapaavi

• Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä?. Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Vammala 2005. ISBN 951-746-719-2.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urbanus VI Wikimedia Commonsissa

Edeltäjä: Gregorius XI

Paavi

Seuraaja: Bonifatius IX