Uranyylisulfaatti

Uranyylisulfaatti
Tunnisteet
CAS-numero	1314-64-3
Ominaisuudet
Molekyylikaava	UO2SO4
Moolimassa	366,1
Ulkomuoto	Keltainen kiteinen aine
Tiheys	3,28 g/cm3 (trihydraatti)[1]
Liukoisuus veteen	Liukenee veteen
	Infobox OK

Uranyylisulfaatti (UO₂SO₄) on uranyyli- ja sulfaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa uraanin metallurgiassa ja väriaineena mikroskopiassa.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Huoneenlämpötilassa uranyylisulfaatti on keltaista tai vihertävää kiteistä ainetta. Yhdiste esiintyy usein kidevedellisinä hydraatteina, kuten di- ja trihydraatteina (UO₂SO₄·2H₂O ja UO₂SO₄·3H₂O). Uranyylisulfaatti liukenee veteen ja hieman etanoliin.[1][2][3][4]

Uranyylisulfaattia valmistetaan liuottamalla uraanimalmeja tai uraanitrioksidia rikkihappoon.[2][4][5]

Uranyylisulfaatti esiintyy välivaiheena uraanin metallurgiassa[3] ja sitä voidaan käyttää negatiivisena väriaineena mikroskopiassa[6].

Lähteet

William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–97. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2022). (englanniksi)
Martin Peehs, Thomas Walter, Sabine Walter & Martin Zemek: Uranium, Uranium Alloys, and Uranium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2007.
Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1137. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
David L. Clark, Mary P. Neu, Wolfgang Runde & D. Webster Keogh: Uranium and Uranium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006.
Michael Hoppert: Microscopic Techniques in Biotechnology, s. 215. John Wiley & Sons, 2006. ISBN 978-3-527-60523-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2022). (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[crc-1] William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–97. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2022). (englanniksi)

[ullmann-2] Martin Peehs, Thomas Walter, Sabine Walter & Martin Zemek: Uranium, Uranium Alloys, and Uranium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2007.

[concise-3] Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1137. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)

[karamaki-4] E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.

[kirk-othmer-5] David L. Clark, Mary P. Neu, Wolfgang Runde & D. Webster Keogh: Uranium and Uranium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006.

[6] Michael Hoppert: Microscopic Techniques in Biotechnology, s. 215. John Wiley & Sons, 2006. ISBN 978-3-527-60523-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2022). (englanniksi)