Urajärven kartano

Urajärven kartano on Päijät-Hämeessä Asikkalan Urajärvellä sijaitseva kartano. Kartanon vuonna 1806 rakennettu kaksikerroksinen päärakennus edustaa empiretyyliä, ja siihen on sisustettu suvun viimeisten edustajien, naimattomien sisarusten Lilly (1849–1917) ja Hugo (1851–1915) von Heidemanin koti 1900-luvun alun asussa. He testamenttasivat kotikartanonsa ylläpidettäväksi kartanomuseona.[1] Kartanon yläkerta on ollut aina asumaton ja kylmillään.[2][3]

Kartanon pihapiiriä kesällä 2015.

Urajärven kartanomuseo on yksi Suomen vanhimmista kartanomuseoista, avattu vuonna 1928.[1]

Museota ylläpiti vuosina 1928-1986 Suomen muinaismuistoyhdistys ja vuosina 1986-2015 Museovirasto. Sen jälkeen museota on ylläpitänyt Urajärven kartanon ystävät ry.

Museo oli suljettuna 2008–2013 tutkimus- ja kunnostustöiden vuoksi ja avattiin uudelleen kesällä 2013.[4] Vuodesta 2016 lähtien kartanossa on järjestetty opastustoimintaa, ja se on auki toukokuusta syyskuuhun.[5]

Pihapiirissä olevaan sivurakennukseen sisarukset perustivat museon jo elinaikanaan 1900-luvun alussa ja kutsuivat sitä ”muistojen hiljaiseksi taloksi”. Pihapiirissä on myös näköalapaikka Valhalla vuonna 1913 pystytetty puolikaaren muotoisine pylväikköineen.[1]

Urajärven kartano on luokiteltu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[6]

Historiaa

Urajärven kartano oli yksi viidestä maatilasta, jotka luutnantti Berent Möller otti viljelykseen saatuaan ne lahjoituksina vuonna 1649. Tila oli tuolloin kuuden manttaalin eli 10 700 hehtaarin kokoinen. Vuonna 1672 Möller myi kartanon everstiluutnantti Georg Heidemanille, jonka suvun hallussa kartano pysyi vuoteen 1917.[7][6]

Kaikki seitsemän poikaansa menetettyään Georg Heideman adoptoi suvun toisesta haarasta Henrik Julius Heidemanin, jonka pojasta Henrik Jürgen (Georg) Heidemanista (k. 1748) alkaa suvun suomalainen haara. Hänen pojistaan vain Carl Christoffer sai lapsia, kaksi poikaa. Heistä nuorempi, Georg Henrik von Heideman ja hänen vaimonsa Sofia Helena Jandolin ottivat Urajärven asuttavakseen 1789. Kartanonherra sai maanviljelysneuvoksen arvon. Yksi hänen neljästä pojastaan, vänrikki Axel Fredrik von Heideman (1803–1867) oli seuraava Urajärven kartanonherra. Axelin ainoat lapset olivat Lilly ja Hugo, jotka asuivat kartanossa kahdestaan kuolemaansa asti. Lakitiedettä opiskellut Hugo edusti sukuaan säätyvaltiopäivillä ja kuului perustuslakivaliokuntaan, mutta antautui muuten runouden ja musiikin harrastamiselle. Lilly von Heideman toimi englannin kielen opettajana Heinolan ruotsalaisessa reaalikoulussa.[7]

Sisarukset testamenttasivat kartanon Suomen muinaismuistoyhdistykselle, ja se avattiin yleisölle museona 1928. Taloustilanteensa vuoksi yhdistys vuokrasi 1950-luvulla kartanon suuren kivinavetan Helsingin yliopiston varastokirjastoksi. Kirjastoa laajennettiin ja sen oheen rakennettiin asuntoja henkilökunnalle ja tutkijoille.[7][6]

Vuonna 1986 Suomen Muinaismuistoyhdistys luovutti Urajärven kartanon Museovirastolle,[7][6] joka päätti joulukuussa 2015 sulkea sen.[8] 2015–2016 vuodenvaihteessa perustettu Urajärven kartanon ystävät ry aloitti museotoiminnan ylläpitämisen.[5]

Lähteet
  1. Urajärven kartano, Asikkala, Museovirasto 27.4.2015. Viitattu 15.5.2015.
  2. Lumme, Hanna: Urajärven kartano hitaasti entiseen loistoonsa, Yle Uutiset 17.8.2011. Viitattu 15.5.2015.
  3. Urajärven kartanon elämä paljastuu, Yle Uutiset 20.7.2010. Viitattu 15.5.2015.
  4. "Urajärven kartano ja Alikartano avaavat jälleen ovensa kesällä 2013" Museovirasto. Arkistoitu 4.3.2018. Viitattu 17.6.2020.
  5. https://urajarvenkartanonystavat.fi/2020/01/01/18/
  6. Urajärven kartano Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  7. "Tilan historiasta ja omistajista" Museovirasto. Arkistoitu 3.7.2013. Viitattu 17.6.2020.
  8. Kansallismuseo luopuu Urajärven kartanosta – Museovirasto vähentää rajusti väkeä, Yle Uutiset 4.12.2015. Viitattu 5.12.2015.

    Aiheesta muualla

    Kirjallisuutta
    • Ivars, Marja (toim.): Näköaloja Urajärven kartanoympäristöön. Museovirasto 1997.
    • Kuurne, Jouni: Kartanoelämää Urajärvellä. Museovirasto 2003. ISBN 951-616-089-1.
    • Kuurne, Jouni (toim.): Urajärven kartanon keittokirja. Lilly von Heidemanin reseptejä vuosilta 1905-1910. Museovirasto 2014. ISBN 978-951-616-251-8.
    • Kuurne, Jouni: Urajärveltä maailmalle. Museovirasto 2013. ISBN 978-951-616-236-5.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.