Upanishad

Upanishadit tai upanisadit (devanagari: उपनिषद्, IAST: upaniṣad) ovat hindujen pyhiä kirjoituksia, veda-kirjojen viimeinen osa, joka sisältää selityksiä ja elämänohjeita veda-kirjojen pohjalta.[1]

Tutkijoiden arviot upanishadien syntyajasta vaihtelevat 1500-luvusta eaa. 700-luvulle eaa. Upanishadit kulkivat suullisena perimätietona kunnes ne kirjoitettiin. Upanisadeja oli aluksi yli kaksisataa, mutta yleisesti hyväksyttyyn laitokseen niitä on päässyt kaksitoista pääasiallista ja joukko vähäisempiä tekstejä, yhteensä 108 kappaletta.[1]

Kirjallisuutta
  • Seitsemän Upaniśadia. Sanskritin kielestä suomentanut Marja-Leena Teivonen. Helsinki: Gaudeamus, 1975. ISBN 951-662-127-9.

Lähteet
  1. Terhart Franjo, Schulze Janina: Nykymaailman uskonnot: alkuperä, historia, usko, maailmankuva, s. 137. Helsingin Kirjatukku, 2007. ISBN 978-1-4075-1183-2.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.