Ununennium

Ununennium on hypoteettinen alkuaine, jonka järjestysluku on 119 ja tilapäinen kemiallinen merkki on Uue. Se on järjestysluvultaan alhaisin alkuaine, jota ei ole vielä löydetty. Ununennium on IUPACin antama tilapäisnimi. Aineesta käytetään myös nimitystä eka-frankium perustuen sen sijaintiin jaksollisessa järjestelmässä suoraan frankiumin alapuolella. Ununennium olisi samalla myös ensimmäinen jaksollisen järjestelmän 8. jakson alkuaine.

Oganesson ← Ununennium → Unbinilium
Fr
↑
Uue
↓
(Uhe)  
 
 


Yleistä
NimiUnunennium
TunnusUue
Järjestysluku119
Luokkaalkalimetallit
Lohkos-lohko
Ryhmä1
Jakso8
TiheysLuultavasti noin[1] 3 · 103 kg/m3
Löytövuosi(ei löydetty)
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)(316)
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)240 (ennustettu) [1] pm
Orbitaalirakenne[Og] 8s1 (ennustettu)[2]
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 32, 18, 8, 1 (ennustettu)
Hapetusluvut+I (ennustettu)[2]
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuotoneste tai kiinteä[2]
SulamispisteLuultavasti 273–303 K (0–30[1] °C)
KiehumispisteLuultavasti 903 K (630[1] °C)
Muuta
Ominaislämpökapasiteettiluotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K)
CAS-numero54846-86-5
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Ennustetut ominaisuudet

Alkuaineen arvellaan reagoivan muiden alkalimetallien tavoin vedessä kiivaasti ja jopa räjähtävän huoneenlämpötilassa. Olomuodoltaan sen arvellaan olevan huoneenlämpötilassa joko neste tai kiinteä aine. Jos se on neste, niin se olisi ensimmäinen nestemäinen radioaktiivinen alkuaine.

Historia

Ununenniumin syntetisoimista yritettiin ensimmäisen kerran Lawrence Berkeley National Laboratoryn hiukkaskiihdyttimellä 1985. Kokeessa pommitettiin einsteiniumin isotooppia 254Es:stä tehtyä kohdetta kalsium-48 ioneilla:[3]

254Es + 48Ca → 302Uue* → ei atomeita

Kokeessa ei kuitenkaan havaittu ununenniumin atomeita. Tällaisia kokeita on hankala tehdä, koska einsteiniumia on hankalaa tuottaa tarvittavia määriä.[4]

Sittemmin useat tutkimusryhmät ympäri maailmaa, jotka ovat onnistuneet tuottamaan muita superraskaita alkuaineita, ovat yrittäneet valmistaa ununenniumia onnistumatta siinä.

Katso myös

Lähteet
  1. Fricke, Burkhard: Superheavy elements: a prediction of their chemical and physical properties. Recent Impact of Physics on Inorganic Chemistry, 1975, 21. vsk, s. 89–144. doi:10.1007/BFb0116498. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  2. Hoffman, Darleane C. & Lee, Diana M. & Pershina, Valeria: ”luku 14”, Transactinide Elements and Future Elements, s. 1652–1752. Teoksessa: Morss, Lester R. et al. (toim.) The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements, 3. painos. Dordrecht: Springer, 2006. ISBN 1402035985. (englanniksi)
  3. Emsley, John: Nature's Building Blocks: An A-Z Guide to the Elements, s. 585. Oxford University Press, 2011. ISBN 9780199605637. Kirja Googlen teoshaussa. (englanniksi)
  4. Production of heavy and superheavy nuclei in massive fusion reactions Zhao-Qing Feng, Gen-Ming Jin, Jun-Qing Li, Werner Scheid, arXiv:0803.1117 [nucl-th]. Viitattu 4.1.2016.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.