Unto Kumpulainen

Unto Kumpulainen (27. lokakuuta 1917 Helsinki – 29. helmikuuta 2000 Riihimäki) oli suomalainen elokuvaaja, joka 40 vuoden aikana kuvasi noin 400 lyhytelokuvaa ja 11 pitkää näytelmäelokuvaa.

Unto Kumpulainen hakeutui kauppakoulusta valmistuttuaan töihin Suomen Filmiteollisuus Oy:öön vuonna 1937. Hän työskenteli aluksi kamera-assistenttina ja sai jatkaa työtään talvisodan ajan. Jatkosotaan hän joutui rivimieheksi mutta kevättalvella 1942 hän sai komennuksen TK-elokuvaajaksi Syvärin suunnalle. Hän kuvasi runsaasti aineistoa puolustusvoimien uutiskatsauksiin ja valistuselokuviin. Sodan loppuvaiheessa hän haavoittui Tienhaaran taistelussa.

Sodan jälkeen Kumpulainen hakeutui Finlandia-uutiskatsausten kuvaajaksi, jossa tehtävässä hänen työparinaan oli ohjaaja Holger Harrivirta. Kansainvälistä kuuluisuutta Harrivirta ja Kumpulainen saavuttivat varsinkin vuonna 1945 valmistuneella Jean Sibelius -elokuvalla ja vuonna 1949 valmistuneella matkailupropagandaelokuvalla Suomi Hymyilee. Vuonna 1950 Kumpulainen siirtyi Fennada-Filmin palvelukseen. Vuodet 1960–1963 hän työskenteli Lii-Filmissä mutta palasi sen jälkeen Fennadaan.

Muitten taitojensa ohella Kumpulaista arvostettiin varhaisena värikuvauksen taitajana. Hänen kuvaamansa ja Väinö Vennon ohjaama Sininen Saimaa palkittiin vuonna 1955 Jussi-patsaalla vuoden parhaana lyhytelokuvana. Kumpulainen kuvasi 1950-luvulla myös 11 pitkää näytelmäelokuvaa, joista ensimmäinen oli vuonna 1952 valmistunut Kaikkien naisten monni ja merkittävin vuonna 1956 valmistunut, Ville Salmisen ohjaama Evakko.

Kumpulaisen viimeisiä merkittäviä töitä olivat 1960-luvun lopulla valmistuneet lyhytelokuva Suomenlinnan vaiheista ja väridokumentti Suomen Lähetysseuran toiminnasta Namibiassa. Kumpulaiselle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 1974.