Uno Wallmo

Uno Wallmo (29. huhtikuuta 1860 Ljusnarsbergin seurakunta, Örebron lääni – 3. marraskuuta 1946)[1] oli ruotsalainen metsänhoitaja.

Wallmosta tuli opiskelija vuonna 1879, valmistui Metsäinstituutista vuonna 1882, ylimääräinen metsänhoitaja samana vuonna, metsänhoitaja Jönköpingin piirikunnassa vuonna 1899 ja Örebron piirikunnassa vuonna 1902 ja päämetsästäjä Bergslagsin piirikunnassa vuonna 1903, josta hänet siirrettiin vuonna 1920 Tukholman - Gävlen piirin johtajaksi. Hän erosi päämetsästäjän tehtävästä vuonna 1925. Wallmo oli myös valvomassa metsänhoitoa monissa yksittäisissä tehtaissa, kuten Högfors mylly , Hellefors, Skogaholmin mylly, Alkvetterns ja Högsjö . Hän oli metsävaltion palkkakomitean (1906 palkkakomitea) jäsen ja korkeakouluopetuksen uudelleenjärjestelyjen (1906–08) ja Värmlannin läänin metsien 1910–12 arviointikomitean puheenjohtaja. Wallmo oli varapuheenjohtaja 1907-12 hallituksessa ja metsänhoitoyhdistyksessä ja vuodesta 1918 jäsenenä Ruotsin Maatalous Akatemiassa.

Vuonna 1897 Wallmo julkaisi kirjan Rational Forest Felling , joka herätti paljon huomiota metsäpiireissä. Siellä hän suhtautui erittäin kriittisesti aikansa metsään, johon käytännössä kuului vain vanhempien metsien hakkuita, ja usein puuttui sekä nuorempien kasvavien metsien aktiivinen hoito että aktiiviset nuorentamistoimenpiteet. Sen sijaan Wallmo kannatti aktiivista harventamista ja luontaista uudistamista. Nykyään me kutsumme toimenpiteitä puuston harventamisiseksi ja luukkujen leikkaamiseksi, mutta Wallmo itse kutsui toimenpiteitä yksilölliseksi ja ryhmäsokeutumiseksi. Tämän seurauksena Wallmo on tullut mielletyksi lehtien viljelyn käyttöönottajaksi Ruotsissa huolimatta siitä, että hän itse huomautti terävästi, ettei halunnut ehdottomasti "täysin eri-ikäisiä metsiä", vielä vähemmän puhdasta kuusimetsää.

1900-luvun alkupuoliskolla Uno Wallmo keskusteli voimakkaasti ideoistaan ennen kaikkea Domain Boardin päämetsästäjän Anders Holmgrenin kanssa sekä kirjallisesti että matkoillaan.

Uno Wallmo oli erittäin tuottava kirjailijana. Hänen esseitä vuonna "Metsäyhdistys lehdessä" kuuluu Grant Hurricane (1904), että on tärkeää Ruotsin metsien suojelun ja ekvivalentit (1905), jos uudistaminen on blädningshuggningar (1906), kestävän metsätalouden (1907), jos blädnings- ja harvennus prosenttiosuudet (1914 ) ja Vår skogsavdikningspolitik (1918), viisi viimeksi mainittua luentoa Skogsvårdsföreningenin vuosikokouksissa, "joissa hänen kätevyytensä ja tarinoineen maustetut postit ovat aina saaneet metsänhoitajien huomion", Gunnar V.Schotte Nordisk Familjebokissa .