Uno Laht

Uno Laht (30. huhtikuuta 1924 Valga[1] – 24. syyskuuta 2008[2] Tallinna) oli virolainen kirjailija ja runoilija.[3] Hänen neuvostoelämää satirisoivasta tuotannostaan on suomennettu vain teksti kuvateoksessa Kiitos, Helsinki (Eesti Riiklik kirjastus, 1964).

Uno Laht syntyi virkamiehen poikana Valgassa ja kävi Tallinnassa reaalikoulun. Toisen maailmansodan ja Viron saksalaismiehityksen aikana Laht evakuoitui Neuvostoliiton selustaan ja palveli vuodesta 1942 ensin puna-armeijan Viron armeijakunnassa ja sitten turvallisuuspalvelun tehtävissä Tallinnassa. Vuosina 1946–1953 hän teki toimittajan töitä kunnes ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi.[3]

Laht tuli tunnetuksi ajankohtaisena ja satiirisena sodanjälkeisten aikojen kuvaajana. Hänen esikoiskokoelmansa Piimahambad (”Maitohampaat”, 1954) ja sen ”paikattu” laitos (1956) sisältää runomuotoisia pakinoita ja ajankohtaisia kupletteja, muunnelmia ajan tunnetuista lauluista. Vuoden 1958 kokoelmassa Sinelitaskust seanahkse portfellini (”Manttelintaskusta siannahkaiseen salkkuun”) Lahtin tyyli oli monipuolistunut ja vakavoitunut. 1960-luvun kokoelmissaan hän jatkoi hyökkäyksiään pikkuporvarillisuutta, pysähtyneisyyttä ja byrokratiaa vastaan.[3]

Kymmenkunnan runokokoelman lisäksi Lahtin tuotantoon kuuluu kaksi oopperalibrettoa, novellikokoelma Bordelli likvideerimine ((”Bordellin likvidointi”, 1974) sekä kokoelma kirjallisia pakinoita ja parodioita Paroodi-koodi-oodiaid (1969). Vuonna 1959 esitettiin hänen näytelmänsä Atlandi heeringas (”Atlantin silli”).[3]