Uno Björklund

Uno Walfrid Björklund (18. joulukuuta 1879 Kokkola – 25. heinäkuuta 1941 Helsinki) oli suomalainen konsuli, asianajaja, pankkiiri ja liikemies.[1][2][3]

Uno Björklundin vanhemmat olivat kauppaneuvos Johan Alfred Björklund ja Lovisa Emilia Krabbe. Hän pääsi ylioppilaaksi 1898 Oulun ruotsalaisesta lyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa ylemmän hallintotutkinnon 1902 ja oikeustutkinnon 1903. Björklund sai varatuomarin arvon 1906. Hän teki opintomatkan Skandinavian maihin 1910 ja useita ulkomaanmatkoja muun muassa Afrikkaan sekä Etelä- ja Keski-Amerikkaan.[1][2][3]

Björklund toimi kaupunginviskaalina ja asianajajana Kokkolassa 1908–1919. Hän oli isänsä Alfred Björklundin palveluksessa Kokkolassa 1903–1909 ja toimi sitten Oy Alfred Björklundin johtajana ja Suomen tukkukauppiasyhdistyksen asiamiehenä ja sihteerinä 1909–1915. Vuonna 1919 Björklund muutti Helsinkiin, jossa hänellä oli asunto ja toimisto Bernhardinkadun ja Etelärannan kulmatalon ylimmässä kerroksessa sekä kesähuvila Matosaarenniemessä. Hän perusti vuonna 1925 Uno Björklund & Co pankkirikommandiittiyhtiön. Björklund oli vuodesta 1925 alkaen Vaasan Puuvillan pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja ja suurimpana omistaja, hän omisti lopulta 54 prosenttia yhtiön osakkeista. Hänen isänsä oli jo 1910-luvulla tullut Vaasan Puuvillan merkittäväksi omistajaksi. Uno Björklund oli myös Kymin, Crichton-Vulcanin, Strengbergin, Suomen Sokerin, Puuvillatehtaitten Myyntikonttorin ja Suomen Valtamerentakaisen Kaupan hallintoneuvostojen ja johtokuntien jäsenenä. Helsingin pörssin jäsenenä Björklund oli 1919–1926. Hän oli myös Turkin pääkonsuli.[1][4][2][3]

Uno Björklund oli naimisissa 1924–1926 Lilly Viktoria Alftanin, o.s. Ekman kanssa, liitto päättyi avioeroon.[1][2]