Unkarinvinttikoira

Unkarinvinttikoira (unk. Magyar agár) on unkarilainen koirarotu, joka kuuluu roturyhmään 10. Se on Suomessa hyvin harvinainen. Suosituin se on Keski-Euroopassa, erityisesti Saksassa.

Unkarinvinttikoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Unkari ja lähiympäristö
Määrä Suomessa rekisteröity 124[1]
Alkuperäinen käyttö Ajava metsästyskoira
Nykyinen käyttö Seura- ja harrastekoira (rata- ja maastojuoksu)
Elinikä 12–14 vuotta
Muita nimityksiä Magyar agár, Hungarian Greyhound, levrier hongrois, Ungarischer Windhund, lebrel húngaro
FCI-luokitus ryhmä 10 Vinttikoirat
alaryhmä 3 Lyhytkarvaiset
#240
Ulkonäkö
Paino 22–31 kg
Säkäkorkeus uroksilla 65–70 cm ja nartuilla 62–67
Väritys kaikki värit

Ulkonäkö

Unkarinvinttikoira on alkukantainen rotu, lihaksikas, jäntevä ja raskastekoisempi kuin esimerkiksi greyhound.[2] Kaikki vinttikoirilla tunnetut värit ovat sallittuja paitsi sininen, sini-valkoinen, ruskea, sudenharmaa sekä musta parkinruskein merkein ja kolmivärisyys.[2] Turkki on lyhyt ja tiivis, talvella voi kehittyä melko runsaasti aluskarvaa.[2] Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 65–70 cm ja nartuilla 62–67, mutta tärkeämpää on kuitenkin kokonaisvaikutelma.[2]

Luonne ja käyttäytyminen

Koira on hyvin voimakastahtoinen ja omanarvontuntoinen, ja sillä on vahva vartioimisvietti.[2] Omalle laumalleen se on lempeä, hyväntahtoinen ja lojaali. Tottelevaisuutta voi opettaa vain tiettyyn rajaan, sillä vinttikoiran luonne ei oikein tahdo taipua. Se on toisaalta myös herkkä, sillä uudet oudot tilanteet stressaavat sitä. Vapaasti juokseminen on sille hyvin tärkeää, kuten vinttikoirille yleensäkin. Sen palautuminen on hämmästyttävän nopeaa. Rodun metsästysvietti on voimakas.[2]

Unkarinvinttikoiran kanssa voi harrastaa näyttelyitä ja rata- ja maastokilpailuja.[3]

Alkuperä
Unkarinvinttikoira moldovalaisessa postimerkissä.

Unkarinvinttikoiran esi-isät kulkeutuivat madjaarien mukana Unkarin alueelle jo 800-luvulla. Kyseisiä idästä tulleita vinttikoiria risteytettiin mitä todennäköisimmin roomalaisten vinttikoirien kanssa. 1900-luvulla tehtiin risteytys englanninvinttikoiran kanssa, jotta rodusta saataisiin sirompi ja nopeampi. Toisen Maailmansodan jälkeen populaatio oli supistunut muutamaan yksilöön.[4] FCI hyväksyi rodun vuonna 1966.[3] Ensimmäinen pentue Suomessa syntyi 2001.[5]

Lähteet

Viitteet
  1. Unkarinvinttikoira KoiraNet -jalostustietojärjestelmä: Suomen Kennelliitto. Viitattu 9.3.2019.
  2. Unkarinvinttikoira Suomen Kennelliitto. Viitattu 8.12.2015.
  3. Unkarinvinttikoira Suomen Unkarinvinttikoirat ry. Viitattu 8.12.2015.
  4. Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 156. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
  5. Rekisteröinnit 1990-2014 KoiraNet -jalostustietojärjestelmä: Suomen Kennelliitto. Viitattu 8.12.2015.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.