Unkarilaiset

Katso myös: Unkarin historia

Unkarilaisten ajateltiin aikoinaan olevan hunnien tai skyyttien jälkeläisiä: keskiaikaisissa eurooppalaisissa kronikoissa heidät oli toisinaan samastettu aiemmin tunnettuihin, heidän laillaan idästä saapuneisiin arokansoihin. 1800-luvulle saakka ajatus hunnilaisesta alkuperästä kuului unkarilaisten kansalliseen historiankirjoitukseen. Sittemminkin näitä ajatuksia – samoin kuin teorioita unkarilaisten sukulaisuudesta muiden muinaisten kulttuurikansojen, esimerkiksi sumerilaisten kanssa – on esitetty tiedeinstituutioiden ulkopuolella.

Nykyisin yleisen käsityksen mukaan suomalais-ugrilaisia kieliä puhuneet heimot asustivat 4000-luvulla eaa. Ural-vuoriston molemmin puolin metsästäen ja kalastaen. Noilta seuduilta arvellaan olevan peräisin muinaiset nykyisten unkarilaisten kielelliset esi-isät, jotka noin 2000 eaa. asuttivat Siperian metsiä ja aroja, ja oppivat etelästä tulleilta kansoilta maanviljelyn, karjanpidon ja pronssisten esineiden valmistamisen taidon. 1500-luvun eaa. tietämillä he alkoivat kasvattaa ja hyödyntää hevosia.

1000-luvulla eaa. tapahtuneiden ilmastollisten muutosten seurauksena ugrilainen pohjoisessa elänyt hantien eli ostjakkien kantaheimo siirtyi pikkuhiljaa elämään Ob-joen varsille, kun taas unkarilaisten esi-isät siirtyivät etelään ja alkoivat paimentaa karjaa. Satojen vuosien ajan nämä "kantaunkarilaiset" elivät Uralin kaakkoispuolisilla aroilla, ja saivat vaikutteita muinaisesta sarmaattien kulttuurista.

Teorian mukaan 400-500-luvuilla jaa. heimot siirtyivät Uralin länsipuolelle, suurin piirtein nykyisen Baškirian alueelle Volgan itäpuolelle. 700-luvulla osa heimon väestöstä liikkui myöhemmin Levediana tunnetulle alueelle, joka sijaitsee nykyisellä Donetskin alueella. Baškiriaan jääneestä haarasta on jäljellä dokumentteja vielä vuodelta 1241 ja monet historialliset seikat viittaavatkin siihen, että baškiirit ja unkarilaiset olisivatkin polveutuneet tästä samasta kantaheimosta. Nykybaškiirien kulttuurissa ei tuon ajan kulttuurista kuitenkaan nykyaikana ole mongolien 1200-luvun vaellusten ja myöhäisemmän alueen turkkilaisiin kansoihin sulautumisen seurauksena paljoa jäljellä.

Don-joen varret, joilla unkarilaisten esi-isät tuohon aikaan asuivat, kuuluivat turkinsukuisten kasaarien valtakuntaan. Lähialueilla asuivat muinaiset bolgaarit ja alaanit, jotka ovat nykyisten osseettien esi-isiä. Bolgaarit ja unkarilaiset muodostivatkin eräänlaisen pitkään kestäneen liittouman, jolla oli kaksi johtajaa. Unkarilaisten tiedetään järjestäytyneen seitsemän heimon liitoksi. Nämä heimot olivat Jenő, Kér, Keszi, Kürt-Gyarmat, Megyer (Magyar), Nyék ja Tarján.

Vuoden 830 tietämillä kasaareilla oli keskinäisiä kahnauksia, ja tämän seurauksena kolme kabaariheimoa liittoutui unkarilaisten kanssa. Kansa siirtyi alueelle, jota unkarilaiset kutsuvat nimellä Etelköz. Se sijaitsee suurin piirtein Karpaattien ja Dnepr-joen välissä, nykyisen Ukrainan alueella. Tältä ajalta, kanssakäymisestä kabaarien ja aiemmin bolgaarien kanssa, ovat peräisin nykyisen unkarin kielen noin 300 turkkilaisperäistä sanaa, esimerkiksi alma - omena, árpa - ohra, búza - vehnä, dió - pähkinä, eke - aura, őröl - jauhaa, ja sarló - sirppi. Sanasto kertoo myös, että karjanhoidon lisäksi unkarilaiset viljelivät viljaa ja hedelmiä.

Vuonna 854 unkarilaiset joutuivat ensimmäistä kertaa turkinsukuisten petsenegien hyökkäyksen kohteeksi. Unkarilaisten uudet naapurit olivat viikinkejä ja muinaisia itäslaaveja. Vuoden 862 tietämillä alkoivat unkarilaisten, yhteistyössä kabaarien kanssa toteutetut, ryöstöretket Karpaattien toiselle puolelle, Frankkien valtakuntaan, Suur-Määriin, Balatonin rannoille ja nykyiseen Bulgariaan.

Vuonna 895, ruhtinas Árpádin toimiessa johtajana, Megyer-heimo, joka oli määräävässä asemassa unkarilaisten yhteisössä, ja joka myöhemmin antoi nimen koko kansalle, ylitti Karpaatit ja ryhtyi isännöimään Alföldissa. Samaan aikaan Etelköziin jääneet heimot joutuivat bulgaarien ja toistamiseen heidän vanhojen vihollistensa petsenegien hyökkäyksen kohteeksi. On myös mahdollista, että Megyer-heimon siirtyminen Karpaattien yli saattoi olla myös tuon yhteenoton seurausta.

Megyer-heimo, josta jatkossa käytetään nimitystä unkarilaiset, valloitti Suur-Määrin alueella sijainneen Tisza-joen rannat, jonne Suur-Määrillä oli tapana karkottaa rikolliset, ja jonne Rooman valtakunta sata vuotta aikaisemmin oli siirtänyt jazygit. Noilta seuduilta he tekivät sotaretkiä eri maiden liitoissa ympäri Eurooppaa. 900-luvulla unkarilaiset siirtyivät Pannoniaan, josta kehittyi tulevan unkarilaisten vallan keskus. Pitkäaikaiset liittolaiset kabaarit asettuivat luultavasti Biharin alueelle.

Pannoniassa asui lukuisia slaavilaisia heimoja, kuten bulgaareja, kroaatteja, määriläisiä ja vendejä. Transilvaniassa, Székelyföldin alueelle keskittyneinä vielä nykyäänkin asuva unkarilainen heimo, szekelyt, eivät koskaan olleet Árpádin hallitsemia, ja heidän alkuperänsä on hyvin hämärä.

Ruhtinas Géza, joka oli Árpádin suora jälkeläinen, pyrki 900-luvun loppupuolella liittämään unkarilaiset enemmän eurooppalaiseen kulttuuriin ja kristinuskoon. Hän myös aloitti perinteen, jonka mukaan vanhin hallitsijan jälkeläinen perii valtaistuimen, ja nimittikin poikansa (alkujaan nimeltään Vajk (sankari),myöhemmin kastettiin kristityksi ja sai nimen István, Pyhän Tapanin mukaan) Tapani I:n (unk. Szent István király).

Tapanin kerrotaan viimeistään yhdistäneen unkarin heimot yhtenäiseksi kansakunnaksi. Tapani oli harras kristitty, joka sai jalokivilla koristellun kultaisen kruunun paavilta. Vuonna 1000 hänestä tulikin Unkarin ensimmäinen kuningas, ja kruunusta Unkarin valtion symboli, joka on muun muassa Unkarin vaakunassa.

Neuvostoliiton etupiiristä irtautumisen jälkeen etenkin Unkarin kansallismielisissä piireissä ovat nousseet suosioon vaihtoehtoiset teoriat, joiden mukaan unkarin kieli ei olisi suomalais-ugrilainen, vaan sukua esimerkiksi turkkilaisille kielille tai jopa sumerin kielelle. Unkarin leimaaminen suomalais-ugrilaiseksi olisi ollut Habsburgien ja Neuvostoliiton propagandaa, joka pyrki unkarilaisten kansallisidentiteetin hävittämiseen leimaamalla heidät primitiivisten kansojen sukulaisiksi.[7] Tieteellisestä näkökulmasta nämä teoriat ovat täysin perättömiä ja unkarin suomalais-ugrilaisuus on todistettu pitävästi aikoja sitten.

Kiistanalaisia teorioita unkarilaisten ja unkarin kielen alkuperästä on esittänyt 1800-luvulla muun muassa Ármin Vámbéry.[8]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Unkarilaiset Wikimedia Commonsissa

• Enciklopédia Humanan artikkeli unkarilaisten alkuperästä (karttoja ja kuvia) (englanniksi)
• Vaihtoehtoisia näkemyksiä unkarilaisten alkuperästä (englanniksi)
• On the origins of the Hungarians by Marcell Jankovics (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Richly, Gábor (toim.): Unkari lyhyesti 2000. UKTK, Helsinki 2000.
• Richly, Gábor (toim.): Unkarilaisten omakuvan juuret. Uralica Helsingiensia 2. Helsinki 2008.
• Unkarista suomeksi blog