Unihäiriö

Unihäiriö on häiriö ihmisen tai eläimen unijaksoissa. Unihäiriöt voivat häiritä ihmisen kognitiivista, emotionaalista ja fyysistä toimintaa. Unihäiriöt voivat johtua psyykkisistä tai esimerkiksi neurologian piiriin kuuluvista elimellisistä poikkeavuuksista tai sairauksista. Unihäiriöiden ja psyykkisten oireiden välinen yhteys saattaa olla myös kaksisuuntainen: psyykkisiin häiriöihin liittyy usein muutoksia unen määrässä ja laadussa, mutta myös liian lyhyt tai huono yöuni voivat aiheuttaa masennusta tai muita psyykkisiä ongelmia. Unihäiriö saattaa johtaa myös toimintakyvyn laskuun ja elämänlaadun rajuun heikkenemiseen. Unihäiriö yli kaksinkertaistaa ihmisen riskin kuolla itsemurhan seurauksena[1].

Hypnogrammissa terveen verrokin ja viiden unihäiriöisen unikäyrät. W: hereillä, R: REM, N1-3: NREM unitilat.

Unihäiriöiden tyyppejä

Parasomniat ovat unen erityishäiriöitä, joiden yhteydessä esiintyy sensorisia, motorisen tai autonomisen hermoston toiminnan muutoksia. Parasomnioita ovat esimerkiksi unissakävely, unissapuhuminen, unihalvaus, yöllinen kauhukohtaus, painajaiset ja yökastelu.[2]

Unihäiriöiden syitä
Elimellisiä eli fyysisiä syitä

Fyysiset sairaudet voivat aiheuttaa unettomuutta joko kivun, epämukavuuden tai metabolisten häiriöiden välityksellä. Lisäksi sairastamiseen liittyvä pelko ja ahdistus voivat lisätä unettomuutta.

Hyvin harvinainen unettomuuden syy on 1970-luvulla löydetty FFI-tauti (fataali familiaalinen insomnia), jossa potilaalle autosomin kautta dominantisti periytynyt aivosairaus estää unensaannin. Tavallisesti kyseinen prionitauti puhkeaa keski-iässä ja aiheuttaa kuoleman muutaman kuukauden tai parin vuoden sisällä sairastumisesta.

Unihäiriöitä aiheuttavia lääkeaineita ovat bentsodiatsepiinit (etenkin erittäin lyhytvaikutteiset midatsolaami ja triatsolaami), ehkäisypillereiden ja kofeiinin rinnakkaiskäyttö[3], epilepsialääkkeet (lamotrigiini ja topiramaatti), kalsiumkanavan salpaajat ja klonidiini, ja myös jotkut kipulääkkeet voivat säännöllisesti käytettyinä aiheuttaa unettomuutta. Muita tällaisia lääkkeitä ovat mm. efedriini, kilpirauhashormonit (tyroksiini) ja antikolinergit sekä beeta-2-adrenergisiä reseptoreita stimuloivat valmisteet. Diureetit taas täyttävät rakon virtsalla, ja yö voi sen johdosta olla levoton. Muita unettomuutta aiheuttavia lääkeaineita ovat kortisoni, beetasalpaajat, metyylifenidaatti, hydroksitsiini, metoklopramidi, sympatomimeetit ja teofylliini.

Tunneperäisiä syitä

Unihäiriöiden hoito

Unihäiriön hoito on tehokkainta silloin, kun häiriön taustalta löytyy unihäiriöille altistavia elintapoja tai erillinen sairaus, johon on olemassa tehokasta hoitoa. Silloin kun unihäiriön taustalta ei kyetä osoittamaan itsenäistä sairautta tai kun taustalla olevan sairauden hoito ei lievitä riittävästi unihäiriötä, voidaan unihäiriön aiheuttamaa ongelmaa koettaa lievittää esimerkiksi unta edistäviin ja vuorokausirytmiä tahdistaviin elämäntapoihin liittyvällä neuvonnalla, liikunnalla, meditaatiolla, saunomisella, piikkimattohoidolla, akupunktiolla, matalataajuusvärähtelyhoidolla, valohoidolla, lääkityksellä tai edellä mainittujen yhdistelmällä. Myös työtehtävien liiallisen määrän rajaaminen ja selkiinnyttäminen lievittää unihäiriöitä[4].

Primaarisen unihäiriön hoito on tyypillisesti hyvin vaikeaa, mutta osa potilaista hyötyy jostain edellä kuvatuista hoidosta tai niiden yhdistelmästä. Lääkkeillä saavutetaan tyypillisesti nopea mutta tilapäinen hoitotulos, mistä syystä niitä ei suositella pitkäaikaisen unihäiriön ensisijaiseksi hoidoksi.

Työterveyslaitoksen unilaboratoriossa on yritetty kehitellä menetelmää unen syventämiseksi äänien avulla[5].

Lasten unihäiriöt

Lasten unihäiriöitä on tutkittu viime aikoina yhä enemmän. Kiinnostavaa on, voiko lasten unenpuute olla yhtenä syynä lasten levottomuuteen, keskittymisvaikeuksiin ja häiriökäyttäytymiseen. Tutkimustulokset lasten ja nuorten epäsäännöllisestä vuorokausirytmistä, lyhentyneestä yöunesta, lisääntyneestä päiväväsymyksestä, unihäiriöistä ja niiden yhteydestä psyykkisiin oireisiin on tarkentanut käsitystä unen merkityksestä lasten hyvinvointiin.

Tutkimukset viittaavat siihen, että unenpuute on yleistymässä. Lasten nukkumaanmenoajat ovat myöhentyneet ja nukahtamisvaikeudet lisääntyneet. Univajeen yleistymiseen viittaa se, että kouluikäiset lapset nukkuvat viikonloppuna pitempään kuin arkisin. Lasten univaje voi johtua riittämättömästä unen määrästä tai huonosta unen laadusta. Yleisimpiä lasten ja nuorten unenpuutteen syistä lienevät liian myöhäiset nukkumaanmenoajat, jotka johtuvat muun muassa internetin käytöstä, tietokonepeleistä tai television katselusta. Tällöin unenpuutteen syynä on se, että vanhemmat eivät pidä huolta lastensa nukkumaanmenoajoista ja siten huolehdi lasten riittävästä unen saannista. Lisäksi varsinaiset unihäiriöt voivat altistaa univajeelle.

Lasten tavallisimmat unihäiriöt

Dyssomniat

  • Nukahtamisvaikeus tai unessa pysymisen vaikeus
  • Primäärinen liikaunisuus
  • Narkolepsia
  • Sirkadiaanisen rytmin häiriöt
  • Tarkemmin määrittelemätön dyssomnia
  • Unenaikaiset hengityshäiriöt

Parasomniat

  • Painajaisunet
  • Unikauhuhäiriö
  • Unissakävely
  • Unissa puhuminen
  • Tarkemmin määrittelemätön parasomnia

Unihäiriöistä kärsivien lasten psyykkiset oireet

Varhaislapsuuden unihäiriöt näyttävät ennakoivan autismin kirjon oireita ja ADHD:tä. Myös varhaislapsuuden traumaattiset kokemukset voivat altistaa unihäiriöille. Myös pienten lasten hengitysoireet on liitetty mielialojenvaihteluherkkyyteen. Unihäiriöistä kärsivillä lapsilla on jo ennen kouluikää todettu muita ikäisiään enemmän käyttäytymiseen ja tunteiden säätelyyn liittyviä ongelmia.[6] Lasten kasvaessa käytösongelmat ja masennus liittyvät selkeästi unihäiriöihin. Kouluiässä unihäiriöistä kärsivien lasten masennus ja ahdistuneisuus kasvaa. He ovat kiusattuja tai koulukiusaajia sekä aggressiivisempia kuin hyvin nukkuvat lapset. Noin puolet unihäiriöiden takia tutkimuksiin lähetetyistä lapsista on saanut psykiatrisen diagnoosin. Nukahtamisvaikeudet, katkonainen yöuni ja liian aikainen aamuherääminen ovat lääketieteellisten diagnoosikriteereiden mukaan masennus- tai ahdistuneisuusoireita, Unihäiriön hoito vähentää psyykkistä oireilua, varsinkin kun kyseessä on neuropsykiatrinen häiriö. Myös uniapnean hoito vähentää käytösoireiden määrää samalla, kun päiväväsymys ja keskittymisvaikeudet lievenevät. Uniapnea ja kuorsaus ovat yhteydessä levottomuuteen, aggressiivisuuteen, ylivilkkauteen, tunne-elämän oireisiin ja sosiaalisiin vaikeuksiin. Ne liittyvät myös kognitiivisiin vaikeuksiin, kuten oppimisvaikeuksiin.

Lasten unihäiriöiden hoito

Lasten unihäiriöihin kannattaa puuttua mahdollisimman varhain, sillä ne kroonistuvat helposti. Niiden hoito yleensä parantaa lapsen päivittäistä vointia ja on yhteydessä jopa perhesuhteiden paranemiseen ja masennusoireiden lievenemiseen. Unihäiriöiden hoito kohdistetaan ongelman perussyyhyn, jos sellainen on todennettavissa. Aluksi keskitytään ensisijaisesti unta haittaavien tekijöiden eliminoimiseen ja unta edistävien tekijöiden löytämiseen. Imeväisikäisille suositellaan unikoulumenetelmiä, leikki- ja kouluikäisille positiivisten arkirutiinien löytämistä, ja murrosikäisille unihygieniaa tai erilaisia psykoterapeuttisia menetelmiä. Mitä tahansa menetelmää pitää soveltaa ja muuntaa niin, että se parhaalla tavalla sopii yksittäisen lapsen tilanteeseen. Puuttumalla aktiivisesti unen eri häiriöihin voidaan todennäköisesti välttää monien lasten psyykkistä oireilua merkittävissä määrin.[7]

Katso myös

Lähteet
  1. Sci-Hub | Major Physical Health Conditions and Risk of Suicide. American Journal of Preventive Medicine, 53(3), 308–315 | 10.1016/j.amepre.2017.04.001 tinyurl.com. Viitattu 18.8.2022.
  2. Christer Hublin: Parasomniat: ilmiöitä unen ja valveen rajoilla Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2005. Viitattu 26.12.2016.
  3. Meyer, F. P. ym.: Time course of inhibition of caffeine elimination in response to the oral depot contraceptive agent Deposiston. Hormonal contraceptives and caffeine elimination. Zentralbl Gynakol, 1991, 113. vsk, nro 6, s. 297–302. (englanniksi)
  4. Tuula Porkka oli jo irtisanoutua väsymyksensä vuoksi – sitten työpaikan tuella laitettiin uni kuntoon ja kaikki muuttui Yle Uutiset. Viitattu 25.2.2021.
  5. Elisa Kallunki: Kuuntele, millaiset äänet syventävät unta 18.5.2015. Ylen uutiset. Viitattu 18.5.2015.
  6. Haastava käytös
  7. Paavonen J., Stenberg T., Nieminen - von Wendt T., von Wendt L., Almqvist F., Aronen E. (2008) Aiheuttaako lasten univaje psyykkisiä oireita? Suomen Lääkärilehti no 15. vsk 63

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.