Unennäkö

Unia on kaukaisista ajoista lähtien pidetty tulevaisuutta ennustavina profeetallisina viesteinä toisesta maailmasta. Tällaisille enneunille ei kuitenkaan ole löydetty tieteellisiä todisteita.[1]

Unien näkemisen tarkoituksesta ei ole tieteilijöiden keskuudessa vieläkään yksimielisyyttä, ja ilmiölle on esitetty useita teorioita.[2] Filosofien, antropologien, psykologien, uskontotieteilijöiden ja neurologien teoriat unien luonteesta, tarkoituksesta ja merkityksestä ovat erilaisia ja voivat olla toisilleen vastakkaisia.[3] Esimerkiksi freudilaisen psykoanalyyttisen uninäkemyksen ja akateemisen kognitiivisen neurotieteen unentutkimuksen välillä on suuri kuilu.[4]

Psykoanalyysin kehittäjä Sigmund Freud esitti teoksessaan Unien tulkinta (1900), että uni on väylä ihmisen piilotajuntaan. Hänen mukaansa unessa piilotajuiset toiveet esitetään enemmän tai vähemmän naamioituina. Freud tulkitsi monet potilaidensa unet torjuttujen seksuaalisten toiveiden ja ristiriitojen ilmauksiksi.[2] Freudin käsityksen mukaan unissa ilmenee tiedostumattomia ja torjuttuja psyykkisiä yllykkeitä ja unen sisältöä voidaan koettaa tulkita kuin kuva-arvoitusta. Toisin kuin neurofysiologinen tutkimus, psykoanalyyttinen tutkimus tarkastelee unten sisältöä ja yksilöllistä merkitystä; unia ei siis pidetä tarkoituksettomana mentaalisena "kohinana". Psykoanalyysin asema on pysynyt kiistanalaisena, ja unien merkitykseen keskittyvää psykologista tutkimusta (niin sanottua fenomenologista tutkimusta) voitaneen pitää tieteellisenä lähinnä silloin, kun tutkija käsittelee unia vuorovaikutuksessa unennäkijän itsensä kanssa eikä torju niiden mahdollista mielekkyyttä suoralta kädeltä mutta ei toisaalta määrää jotakin tulkintaa yksipuolisesti oikeaksi.[5]

Analyyttisen psykologian perustaja Carl Gustav Jung pyrki tulkitsemaan unta tiedostamattoman viisauden ilmaisuna. Hän perusti unentulkintansa arkkityyppien varaan, jotka liittyvät ihmiskunnan kollektiiviseen alitajuntaan.[6]

Neurofysiologit Allan Hobson ja Robert McCarley loivat 1970-luvun lopussa REM-unien pohjalta niin sanotun aktivaatio–synteesi-teorian. Sen mukaan aivorungosta sinkoutuu satunnaisia aktivaatioaaltoja, joita aivokuori pyrkii tulkitsemaan ikään kuin ne olisivat oikeita tapahtumakulkuja ja lähtöisin ulkomaailmasta.[2] Teorian mukaan unet ovat sinänsä vailla psykologisia (emotionaalisia, kognitiivisia) merkityksiä, eivätkä ole esimerkiksi seksuaalisia ja sensuroituja.[4]

Neurotieteilijä David Eaglemanin mukaan unennäön tarkoitus on pitää aivojen näköaivokuori aktiivisena pimeän yön yli, jotta se ei menettäisi aluettaan aivojen muille, aktiivisille toiminnoille.[7]

Psykologi Antti Revonsuon mukaan unen muotoja voidaan kutsua simulaatioksi maailmasta. Hänen mukaansa unennäkö on olemassa, koska se on valikoitunut edistämään lajin selviytymistä.[2] Revonsuo on esittänyt uhkasimulaatioteorian, jossa uhkat ovat ulkoisia.[4]

Psykiatri-psykoanalyytikko Fred M. Levinin neuropsykoanalyyttisessä unimallissa unen keskeinen funktio on oppiminen. Mallissa unet ensinnäkin helpottavat oppimista luomalla erityisiä emootioperustaisia toimintasuunnitelmia, jotka tunnustelevat mahdollisten vaarojen tarkempaa luonnetta ja konteksteja; toisekseen harjoituttavat aivojen emotionaalisia ja vaistomaisia potentiaaleja; ja kolmanneksi voivat simuloida uhkaavia tapahtumia ja kehittää siten henkilön selviytymiskeinoja.[4]

Tavallisten ihmisten käsitykset unien luonteesta ja merkityksestä voidaan luokitella sen mukaan, mikä on niiden linkki menneeseen. Jotkut ihmiset näkevät unet lähimenneisyyden heijastumina ja menneen selventäjinä. Toisille unet ovat alitajunnan tai mielentilan ilmauksia, kuten matkoja toiseen maailmaan, alitajuista itseterapiaa tai vinkkejä alitajunnasta. Jotkut näkevät unet viihteenä kuten elokuvat. Jotkut ihmiset pitävät unia enteenä tulevaisuudesta.[3]

Unien tulkintoja esitellään unikirjoissa, joissa unien pääkohdat on annettu aakkostettuna luettelona selityksineen. Unikirjoja on tehty eri kulttuureissa jo muinaisista ajoista alkaen, ja ne edustavat oman aikansa tietoa ja käsityksiä unista. Unenselitysoppaat ovat hyvin suosittuja kirjoja nykyaikanakin.[8]

Ihmisen univaiheet. Punaisella REM-uni, jolloin voimakkaita unia esiintyy erityisen paljon.

Unia nähdään etenkin REM-univaiheissa, joita yön aikana on tavallisesti neljä tai viisi. Aamua kohti REM-univaiheet usein pitenevät ja muuttuvat intensiivisemmiksi.[9] Unia nähdään myös nukahdettaessa ja syvän unen vaiheissa. Myöhäisen yön vaiheen II unessa aivot toimivat melkein yhtä vilkkaasti kuin REM-unessa eli vaiheen I unessa, ja myös unet ovat silloin yleisiä. Vaiheissa III ja IV unennäön todennäköisyys on vaiheita I ja II pienempi.[10]

Unet ovat erilaisia eri univaiheissa. REM-unen aikana esiintyvät unet ovat surrealistisia ja epäloogisia. Muulloin eli NREM-unen aikana esiintyvät unet ovat loogisempia ja "arkisempia".

Kun ihminen herää, hän muistaa yleensä vain sen unen, joka edelsi heräämistä. Kaikki ihmiset näkevät unia, vaikka jotkut eivät uniaan muistakaan, ellei heitä herätetä kesken unen.[11] Unet unohtuvat helposti siksi, koska aivot eivät tallenna unia pitkäkestoiseen muistiin.[12]

Ihmisen unet koostuvat pääasiassa kuvista ja äänistä. Sen sijaan maku-, haju- ja tuntoaistimuksia esiintyy harvoin, ja näistä toiminnoista vastaavat aivojen alueet eivät ole unien aikana aktiivisia. Uni voi olla mustavalkoinen tai värillinen. Unen kohtaukset eivät seuraa toisiaan selkeässä järjestyksessä. Ihminen voi nähdä unta vain asioista ja tunteista, joista hän tietää valvetilassaan. Unessa asiat voivat kuitenkin yhdistyä uudenlaisella tavalla.[13] Unet ovat symbolisia ja pääasiassa epäloogisia, sillä aivojen tietoiset ja rationaaliset osat eivät unen aikana ole aktiivisia. Joskus unella on selkeä viesti, mutta toisinaan uni tuntuu hyvin salaperäiseltä tai monitulkintaiselta.[14]

Ihmiset näkevät unia asioista, jotka koskettavat heitä tunnetasolla eniten. Perheenjäsenet kuten elämänkumppani, vanhemmat, sisarukset tai lapset esiintyvät lähes joka toisessa unessa. Läheiset nähdään unessa usein vaaratilanteissa. Harvemmin uhka tai pakotilanne kohdistuu unennäkijään itseensä.[11]

Puolalainen sotilas uneksimassa. Jan Stykan maalaus.

Unen näyttämönä on useimmiten oma koti tai siihen liittyvät muut rakennukset, julkiset kulkuvälineet ja yleiset tilat kuten kadut, aukiot tai maisemat. Unennäkijä on harvoin unessaan yksin, vaan hän liikkuu yhden tai useamman henkilön kanssa, joskus tuntemattomien ihmisten. Toimintaan liittyy usein onnettomuus, epäonni tai epäonnistuminen. Unessa esiintyvistä tunteista yleisimpiä ovat pelko, raivo, yllätys, ilo, suru ja häpeä.[15] Tavallisia tapahtumia ja tilanteita unissa ovat esimerkiksi takaa-ajo, esteen kohtaaminen, lentäminen, putoaminen, kaatuminen, kuolema, itsen näkeminen nuorena tai vanhana, raskaus, syntymä, koetilanne, eroottinen tai romanttinen tilanne, pukeutuminen, alastomuus, myöhästyminen, menetys, hylkääminen, sieppaus, kuolleen näkeminen, kuuluisan ihmisen näkeminen ja WC-käynti. Unissa esiintyy usein esimerkiksi vettä, tulta, ruokaa, eläimiä ja kasveja.[16][17]

Unet heijastelevat usein ihmisen elämäntilannetta. Elämän käännekohdissa nähdään intensiivisiä unia. Huolet ja epäilykset esimerkiksi työpaikalla ja parisuhteessa ilmestyvät myös uniin, kuten myös traumaattiset kokemukset kuten väkivallan uhriksi joutuminen. Voimakkaasti koetut unet ja niiden tunnetilat myös jäävät parhaiten mieleen.[18]

Unessa nähdään harvoin asioita unta välittömästi edeltävältä päivältä. Joidenkin aineistojen mukaan yleisimpiä unennäön muistilähteitä ovat kuusi tai seitsemän päivää ennen unta tapahtuneet asiat.[19]

Jotkin unet ovat toistuvia, eli niiden tärkeimmät osat esiintyvät muuttumattomina peräkkäisillä kerroilla. Uni voi toistua jopa useiden vuosien ajan melkein samanlaisena. Unet voivat esiintyä myös sarjoina, jolloin jokin unen perusaineksista muuttuu unesta toiseen. Toistuvia unia nähdään usein perusuonteisista peloista ja tukahdutetuista ongelmista. Tällaiset unet voi saada katoamaan, jos niiden sisältöä käsitellään tietoisesti ja ratkaisulähtöisesti.[20]

Lasten unet ovat hyvin vilkkaita. Viisivuotiaasta seitsemän ikäiseksi lapset näkevät erityisen paljon painajaisia esimerkiksi hirviöistä tai hylätyksi joutumisesta. Murrosikäinen näkee muutosta ja ristiriitoja käsitteleviä unia ja kokee ensimmäiset eroottiset unensa.[21]

Miehet ovat naisiin verrattuna unissaan enemmän aktiivisia toimijoita, jotka kilpailevat ja käyttävät ruumiinvoimiaan. Naisten unet ovat pidempiä, yliaistillisempia ja kommunikoivampia kuin miesten unet. Naisten unissa vihantunteet esitetään kielellisesti, eikä voimaa käytetä. Naisten unet tapahtuvat yleensä tutussa ympäristössä.[22]

Syntymästään asti sokeat ihmiset eivät koskaan saa näkökuvia unissaan. Heidän näköjärjestelmillään ei ole ollut välttämätöntä vuorovaikutusta aistimaailman kanssa, joten näkökuvien aistimus ja koodaus eivät ole voineet kehittyä. Syntymäsokeat saavat unikokemuksia kuitenkin muilla aisteillaan. Syntymän jälkeen sokeutuneet saavat unissaan näkökuvia, sillä heillä on säilynyt kyky palauttaa kuvia mieleensä.[23]

Unia on aina luokiteltu eri tavoin. Muinaisessa Mesopotamiassa unet jaettiin ilmoitusuniin, joissa jumaluus ilmestyi tietyille merkittäville ihmisille ja ilmoitti sanoman; symboliuniin, joita tulkitsevat jumalat ja sankarit; sekä realistisiin tai fyysisiin uniin, jotka johtuvat esimerkiksi nälästä, kivusta tai seksuaalisesta kanssakäymisestä.[24]

Antiikin kreikkalainen runoilija Homeros jakoi eepoksissaan unet tosiin ja valheellisiin. Artemidoros Daldislaisen Suuressa unikirjassa toiselta vuosisadalta jaa. unet jaetaan yhtäältä joutouniin eli selvänäköuniin ja vertauskuvallisiin uniin sekä toisaalta oraakkelilauseisiin, visioihin ja ennusuniin, jotka olivat peräisin jumalilta.[24]

Suomalaisessa kansanomaisessa unentulkintaperinteessä ei ole selvää luokitusta. Useimmin kuvattuja unityyppejä ovat enneunet, toistuvat unet, realistiset eli tosiunet sekä erikoisuudellaan huomiota herättävät unet.[24]

Painajainen on kauhua aiheuttava uni, jossa kielteinen tunnetila vastaa unen toimintaa. Unikauhukohtaus sen sijaan on puhtaasti emotionaalinen kokemus, joka ilmenee herättäessä, eikä herääjällä juuri ole mielikuvia heräämistä edeltäneistä unistaan.[25]

Trauma saattaa vaikuttaa henkilön uniin erittäin paljon ja aiheuttaa häiritseviä ja repiviä emotionaalisia unikokemuksia. Joskus traumalla ei ole uniin mitään vaikutusta. Vaihtelun syytä ei tunneta.[26]

Vilkeunen käyttäytymishäiriö ilmenee siten, että unennäkijä esittää unensa liikkeinä. Hän saattaa esimerkiksi heiluttaa käsiään uneksiessaan autolla ajamisesta tai sukeltaa sängystä uneksiessaan uimisesta.[27]

Jaakobin uni portaista ja enkeleistä on eräs Vanhan testamentin monista unikuvauksista. William Blaken maalaus vuodelta 1805.

Muinaisen Babylonian Gilgameš-eepoksessa viisauden jumaluus Ea antaa kuningas Gilgamešille lahjaksi unia, jotka ohjaavat ja auttavat tätä, sillä ne kertovat jumalten suunnitelmista.[28]

Buddhan legendassa kerrotaan, kuinka Buddhan äiti näki ennen poikansa syntymää unen, jossa pojasta kerrottiin tulevan hengellinen johtaja ja uskonnon perustaja. Myös Buddha itse näki enneunia uskonsa leviämisestä.[29]

Muinaisessa Egyptissä unien valtakunnan ajateltiin olevan välimaata, jossa jumalat ja ihmiset saattoivat kohdata toisensa. Egyptiläiset käyttivät “hieraattista unikirjaa”, jossa hyvät ja pahat unet erotettiin toisistaan. Egyptiläisissä temppeleissä asui ammattimaisia unentulkitsijoita, ja unentulkinnasta tuli eräänlainen uskonnollinen kultti.[30]

Vanhassa testamentissa kerrotaan profeetallisista unista, joissa Jumala ilmoitti ihmisille totuuden, johti heitä päätöksiin tai varoitti heitä. Eräs tunnettu unikertomus on Joosefin tulkinta faaraon unista, joissa oli seitsemän lihavaa ja seitsemän laihaa lehmää.[30]

Kiinassa uskottiin 700-luvulle asti, että unet olivat jumalten viestejä. Sen jälkeen kiinalaiset alkoivat ajatella, että unessa sielu tulee esiin ja vaeltaa ympäriinsä.[31]

Islamilaisessa kulttuurissa unien tulkitsijoita on arvostettu siitä lähtien kun arkkienkeli Gabriel antoi Muhammedille unessa Koraanin, jossa myös määrätään antamaan unista oikea todistus.[32]

Keskiajalla kristillinen kirkko suhtautui uniin varauksellisesti. Poikkeavia unia saatettiin pitää paholaisesta lähtöisin olevana. Paavi Gregorius kielsi 700-luvulla unien tulkitsemisen kuolemanrangaistuksen uhalla.[33]

Moni tunnettu henkilö on kertonut saaneensa idean johonkin merkittävään keksintöönsä unessaan. August Kekulé keksi unessaan bentseenimolekyylin rakenteen, Otto Loewi näki kaavan, joka selittää hermoimpulssien kemiallisen siirtymisen, Dmitri Mendelejev näki alkuaineiden jaksollisen järjestelmän taulukon, Elias Howe näki ompelukoneen neulan toimintaperiaatteen, ja William Watt keksi tavan valmistaa lyijyammuksia pudottamalla lyijypisaroita veteen. Googlen hakukoneen keksijä Larry Page sai unessa ajatuksen koko verkon lataamisesta ja linkkien säilyttämisestä. Säveltäjä Richard Wagner kuuli unessa oopperansa Tristan ja Isolde, ja popmuusikko Paul McCartney kuuli “Yesterdayn” melodian.[34]

Moni taidemaalari on kuvannut maalauksissaan unia. Giotto käytti unia profeetallisen inspiraation kuvallisen esittämisen välineenä kuvaten nukkuvia pyhimyksiä ja kirkonmiehiä uninäkyineen. Nykytaiteessa unia ovat kuvanneet erityisesti surrealistit, kuten Salvador Dalí, Max Ernst ja René Magritte. Surrealistit uskovat, että unennäkö on todenmukaisempi tietoisuuden tila kuin valvetila.[35]

Joidenkin tutkijoiden mukaan on todennäköistä, että myös jotkin eläimet näkevät unia, sillä useimpien nisäkkäiden unessa on samat REM-vaiheet kuin ihmisenkin unessa. Kissat saatiin nukkuessaan liikkumaan saalistuksenomaisesti, kun niiden aivoja muokattiin niin, että ne saattoivat liikkua unissaan. Tutkijoiden mukaan tämä kertoi siitä, että kissat näkivät kuvia REM-vaiheensa aikana. Rottien aivojen on havaittu niiden nukkuessa aktivoituvan täsmälleen samalla tavalla kuin niiden juostua aikaisemmin sokkelon läpi.[36]

• Althaus, Birgit: Unien tulkinta: unisymbolit ja niiden merkitys. Suomentanut Rikala, Silva & Hase, Riikka. 7Hill, 2010. ISBN 978-3-8331-5974-9.
• Blass, Rachel B. 2002: The Meaning of the Dream in Psychoanalysis. State University of New York Press, Albany.
• Collier, Sandra: Tunne unesi. Suomentanut Träff, Tytti. Rasalas, 2004. ISBN 952-5421-11-2.
• Hobson, J. Allan: Unennäöstä: Johdatus unitutkimukseen. (Dreaming: An introduction to the science of sleep, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2004. ISBN 952-5202-80-1.
• Kaivola-Bregenhøj, Annikki: Kerrotut ja tulkitut unet: kulttuurinen näkökulma uniin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010. ISBN 978-952-222-151-3.

• Freud, Sigmund 1968: Unien tulkinta. Suomentanut Erkki Puranen. Gummerus, Jyväskylä. [Die Traumdeutung, 1900.]
• Fromm, Erich 2007: Unohdettu kieli. Johdatus unien, satujen ja myyttien ymmärtämiseen. Vastapaino, Tampere.

• Vadén,Tere: Unityö ja subjekti. niin & näin 4/2000, 66–71.