Unholy

Unholy perustettiin vuonna 1988 nimellä Holy Hell. Nimeksi vaihdettiin Unholy heti seuraavana vuonna. Unholyn musiikkityylille ei tuossa vaiheessa ollut kuvaavaa nimeä, koska muita sen tyylisuunnan bändejä ei juurikaan ollut. Siinä oli vaikutteita 1970-luvun Black Sabbathista, 1980-luvun Celtic Frostista ja Voivodista. Raskaus ja melankolisuus taas viittasivat Candlemassiin, joka oli ensimmäinen klassisen doom metal -määritelmän mukainen yhtye. Koska Unholy oli monen muun ominaispiirteensä ohella myös tätä, lehdistö määritteli Unholyn doom metal -yhtyeeksi. Kyseisen tyylisuunnan kehittyessä alalajeiksi Unholyn musiikkityyliksi on määritelty muun muassa black doom, funeral doom ja avantgarde doom.

Monien demojulkaisujen jälkeen Unholy teki vuonna 1990 demon Trip To Depressive Autumn, joka toi levytyssopimuksen itävaltalaisen Lethal Recordsin kanssa.

Ensimmäinen albumi äänitettiin vuonna 1992 Wienissä Vienna Power Station Studiolla, ja julkaistiin vuonna 1993 nimellä From the Shadows. Lethal Records solmi myös Trip To Depressive Autumn -demosta Yhdysvallat kattavan julkaisusopimuksen Wild Rags Recordsin kanssa.

Debyyttialbumin jälkeen Unholy vaihtoi levy-yhtiökseen italialaisen Avantgarde Musicin ja julkaisi The Second Ring of Power -albumin vuonna 1994. Sitä myytiin hyvin ja yhtyeen ura oli nousussa. Julkaisua seuraavana vuonna kuitenkin yhtyeen sisäisten ristiriitojen vuoksi yhtye päätti vetäytyä alalta. Puolentoista vuoden kuluttua Unholy koottiin uudelleen, mutta toinen perustajajäsen Jarkko Toivonen ei kuulunut uuteen kokoonpanoon.

Kolmas albumi Rapture ilmestyi vuonna 1997. Kappaleiden sovitukset olivat saaneet lisää iän tuomaa kypsyyttä, mutta samalla tyyli oli ahdistavampi, melankolisempi, raskaampi ja minimalistisempi, mikä piti yhtyeen tiukasti marginaalissa. Sanoituksissa nuoruuden uho oli vaihtunut filosofisiin pohdintoihin elämän peruskysymyksistä. Kriitikot ylistivät albumia, mutta suurta ostajakuntaa se ei tavoittanut.

Viimeiseksi jäänyt albumi Gracefallen julkaistiin vuonna 1999. Kappaleiden sovitukset kuulostivat aiempaa yhtenäisemmiltä ja helpommin lähestyttäviltä, vaikka melankolinen pohjavire olikin viety äärimmilleen.

Gracefallen oli yhtyeen itsensä mukaan oman tyylisuuntansa huippu, eräänlainen päätepiste johon oli koko ajan pyritty. Niinpä Unholy halusi lähteä musiikillisesti uuteen suuntaan. Epävirallisten demojen perusteella särön käyttö kitaroissa oli merkittävästi vähentynyt ja tyylisuunta liikkunut kohti melankolista, psykedelistä rokkia. Jazz-tyyppisiä naislaulajia oli myös kokeiltu.

Samaan aikaan Unholy halusi vaihtaa suurempaan levy-yhtiöön saadakseen käyttöönsä lisää markkinointiresursseja ja kansainvälisiä esiintymismahdollisuuksia. Unholy kävi pitkiä neuvotteluja muun muassa yhdysvaltalaisen Relapsen kanssa. Vuonna 2002 Unholy kyllästyi Relapsen neuvottelupolitiikkaan ja päätti keskeyttää neuvottelut. Koska muut levy-yhtiöehdokkaat oli tässä vaiheessa jo jätetty neuvottelujen ulkopuolelle, yhtye joutui tyhjän päälle. Yhtye turhautui musiikkibisnekseen ja julisti itsensä virallisesti lakkautetuksi.

Vuonna 2009 suomalainen Rusty Crowbar Records ilmaisi kiinnostuksensa julkaista yhtyeen demonauhat vinyylilevyinä. Levyjen kylkiäisenä päätettiin julkaista yhtyeen 32-sivuinen historiikki-kirjanen, joka sisälsi harvinaista materiaalia yhtyeen alkuaikojen toiminnasta sekä täydellisen diskografian sanoituksineen ja tekijätietoineen. Tekstiosuus pohjautui levy-yhtiön edustaja Ilkka Aatsingin tekemään syväluotaavaan haastatteluun. Vinyylit julkaistiin keväällä 2011 kolmena levynä, joista yksi oli tuplalevy.[1]

Vinyyliprojektin aikana brittiläinen Peaceville Records hankki julkaisuoikeudet Unholyn tuotantoon toimintansa lopettaneelta Avantgarde Musicilta. Peaceville julkaisi Unholyn koko CD-tuotannon modernisoituina versioina lisämateriaalilla täydennettynä (mm. ennenjulkaisematon kappale ja keikkataltiointi vuodelta 1994) kevään ja kesän 2011 aikana. Samalla alkoi voimistua huhuja, joiden mukaan Unholy olisi palaamassa keikkalavoille. Syksyn aikana yhtye päätti tehdä yhdistetyn paluu- ja jäähyväiskiertueen kesällä 2012. Työ- ja perheasiat sekä pitkät välimatkat yhtyeen jäsenten asuinpaikkakuntien välillä hankaloittivat keikkojen käytännön järjestelyjä, joten lopullinen keikkakalenteri typistyi neljään festivaalikeikkaan. Keikkapaikat olivat: Hammer Open Air ja Jalometalli Suomessa, Hell's Pleasure Saksassa ja Dark Bombastic Evening Romaniassa. Keikat soitettiin kahden kitaristin kokoonpanolla, ilman koskettimia; samalla kokoonpanolla, joka oli mukana Trip To Depressive Autumn -demolla, ja joka oli ollut mukana työstämässä 2000-luvun uudelleenjulkaisuja.

Kuten yhtyeen historiassa aiemminkin, ulkomusiikilliset seikat saivat paluukiertueella odottamatonta huomiota. Yhtyeen ulkoasu oli suunniteltu Kellopeliappelsiinin hengessä ja oli metalliyhtyeelle epätyypillinen. Se kirvoitti paljon kommentteja siitä, miten metalliyhtyeen "ei pitäisi pukeutua". Unholy ei kritiikistä välittänyt ja kohu kääntyi kesän edetessä julkisuushyödyksi kuten 1990-luvun alkupuolella, jolloin Unholyn lavaesiintymisiä värittivät erilaiset rituaalimaiset teot, kuten norjalaisten black metal -yhtyeiden levyjen polttaminen lavalla. Kesän keikkojen jälkeen Unholy jäi alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti eläkkeelle.

Levy-yhtiöt jatkoivat erilaisten pikkujulkaisujen tekemistä bändin olemassa olevaan materiaaliin pohjautuen. Peaceville julkaisi kaksi ensimmäistä albumia vinyyliversioina vuonna 2018. Saksalainen Darkness Shall Rise -levy-yhtiö teki vuonna 2020 yhtyeen koko demo- ja albumituotannosta kasettiversiot, jotka julkaistiin numeroituina 333kpl:n kahdeksan kasettia sisältävänä keräilyboksina, ensimmäiset 100kpl pitkähihaisen multiprinttipaidan kanssa. Boksissa oli mukana paljon lisämateriaalia, keikkajulisteita, postereita, postikortteja ja historiikki-kirja. Lisäksi Holy Hellin Kill Jesus -demosta on julkaistu erillinen kasettijulkaisu vuonna 2021.