Undefeatable

Kristi Jones (Rothrock) johtaa katujengiä, joka osallistuu mafian ylläpitämiin katutappeluihin. Hän varoo aiheuttamasta vastustajilleen tarpeettomia vammoja ja maksaa palkintorahoilla siskonsa koulutuksen.

”Stingray”-nimeä käyttävä tappelija (Niam) osallistuu samankaltaisiin taisteluihin, jotka katujen sijaan käydään laittomalla areenalla kuolemaan asti. Ottelun jälkeen Stingray raiskaa vaimonsa, joka ei enää kestä kaltoinkohtelua vaan häipyy. Stingray tulee hulluksi ja alkaa kidnapata vaimoaan muistuttavia naisia, jotka hän raiskaa ja joilta hän kaivaa silmät päästä. Yksi sarjamurhaajan uhreista on Kristin sisko. Kristi katkeroituu ja lyöttäytyy yhteen poliisiupseeri Nick DiMarcon (Miller) sekä psykiatri Jennifer Simmonsin (Jason) kanssa. Simmons päättelee, että kukkamekkoon pukeutuneet, puolisonsa kanssa julkisella paikalla käyskentelevät naiset herättävät murhaajassa mustasukkaisuuden.

Ryhmä pääsee Stingrayn jäljille, jolloin tämä sieppaa Simmonsin. Kristi ja Nick seuraavat jälkiä hylättyyn tehdashalliin, missä he käyvät aseettoman taistelun Stingraytä vastaan. Kristi potkaisee tätä takaraivoon, ja tämän silmä osuu seinässä törröttävään naulaan. Stingray pääsee tästä huolimatta niskan päälle ja yrittää kuristaa Kristin. Myös Nick potkaisee häntä takaraivoon, jolloin teollisuusnosturin koukku uppoaa jäljelle jääneeseen silmään. Nick nostaa silmäkuopastaan roikkuvan Stingrayn ilmaan, ja Kristi tokaisee ”pitävänsä silmällä” tätä.

Nick ja Kristi rakastuvat ja alkavat seurustella. Kristin sisko haudataan, ja Kristi pitää muistopuheen, jossa kertoo saaneensa siskonsa murhaajan kiinni. Hän yllättää entisen jenginsä toteamalla, että on ilmoittanut nämä paikalliseen korkeakouluun. Myös Nickillä on yllätys, sillä hän on puolestaan järjestänyt Kristin koulun penkille. Viimeisessä kohtauksessa Nick, Kristi ja jengiläiset heittävät iloiset ylävitoset.

Undefeatable saavutti mainetta vuoden 2006 alussa, kun sen lopputaistelusta poimittu videonpätkä alkoi levitä internetissä.[1] Vuoteen 2021 mennessä YouTube-videota oli katsottu yli 11 miljoonaa kertaa.[2] Cracked-verkkolehden artikkelissa se valittiin kaikkien aikojen epäuskottavimmaksi taistelukohtaukseksi. Artikkelin mukaan kohtauksessa on homoeroottinen alavire, mikä näkyy esimerkiksi taistelun aloittavassa ”aistillisessa veitsifellaatiossa” sekä öljyttyjen, paidattomien miesten jatkuvassa murahtelussa ja ähisemisessä.[3]

AllMovie-sivustolla elokuvan arvosana on yksi tähti viidestä eli huonoin mahdollinen. Sanallisessa arviossa Jeremy Wheeler kuitenkin kehuu loppuhuipennusta tahattoman hauskaksi ja toteaa, että ”onnekkaasti” koko elokuva on aivan yhtä tyhmä. Kaikki ylinäyttelevät, mutta erityisen viihdyttävä on Don Niamin ”sähköinen” roolisuoritus mulkosilmäisenä Stringrayna. Pääosanesittäjä Cynthia Rothrock puolestaan tarjoaa näyttäviä akrobaattisia temppuja; tyttömäinen meikki ja kampaus eivät tosin sovi maskuliinisen sankarittaren olemukseen. Kokonaisuutena liki jokainen hetki tarjoaa ”absurdia riemua”, ja Wheeler suosittelee kamppailulajielokuvien ystäviä hankkimaan Undefeatablen ”hinnalla millä hyvänsä”.[1]

Elokuvan päähenkilöt oikealta vasemmalle: Kristi Jones (Rothrock), Nick DiMarco (Miller), psykiatri Jennifer Simmons (Jason) ja murhaaja "Stingray" (Niam)

Alla oleva lista näyttelijöistä ei ole täydellinen, vaan siinä on vain kaikkein keskeisimpien roolien esittäjät.

• Cynthia Rothrock – Kristi Jones
• Don Niam – Stingray
• John Miller – Nick DiMarco
• Donna Jason – Jennifer Simmons
• Sunny David – Karen
• Emille Davazac – Anna
• Hang Yip Yim – Hank
• Richard Yuen – Ryko
• Gerald Klein – Mike

1. Wheeler, Jeremy: Undefeatable (1993). AllMovie. Viitattu 30.8.2021. (englanniksi)
2. Best fight scene of all time. YouTube, 10.2.2006. Viitattu 30.8.2021. (englanniksi)
3. Farrell, AL: The 7 Lamest Fight Scenes of All Time. Cracked, 29.11.2006. Viitattu 30.8.2021. (englanniksi)