Umi no Triton

Sankei shinbunin toimitus, joka oli helmikuun 1969 loppuun asti julkaissut Tetsuwan Atom -sarjakuvaa (jonka nimeksi myöhemmin vaihtui ”Atom konjaku monogatari”), pyysi Osamu Tezukaa tekemään lehdelle uuden sarjakuvan, jota alettiin julkaista puoli vuotta Tetsuwan Atomin päättymisen jälkeen. Tuohon aikaan spokon-genren vakavat sarjakuvat olivat suosiossa, ja lehden toimituksen pyynnöstä Tezuka lisäsi tarinaan elementtejä niistä, kuten erikoisharjoittelukohtauksia.[1] Tarinan alussa sarjakuvan päähenkilö on kalastajakylässä asuva poika Kazuya Yazaki, joka löytää merenväkeen, tritoneihin kuuluvan vauva Tritonin. Tarinan piti kertoa ulkopuolisten riitoihin sotkeutumisesta ja sisukkuudesta, mutta Tezuka itse tuli siihen tulokseen, että sarjakuva olisi parempi suoraviivaisena seikkailukertomuksena, joten kesken tarinan Kazuya katoaa ja Tritonista tulee päähenkilö.[2]

Animaation tarinaan verrattuna sarjakuvassa Triton kasvaa maan ihmisenä ja kuvaa Tritonin ahkeraa tiedon ja taistelutaitojen opiskelua ennen tämän paluuta mereen. Näin selitetään se, miten Triton lähinnä vedessä hengittämään kykenevänä, muuten tavallisena ihmisenä kykenee kamppailemaan tasaväkisesti meren hirviömäisten poseidonien kanssa. Poseidonien vastaisen taistelun lisäksi ihmisten ja tritonien vaikeat suhteet muodostavat myös yhden tarinan peruspilareista.

Animaatioversion ääninäyttelijät oli hankittu Aoni Productionista ja Tokion ääninäyttelijöiden osuuskunnasta.

Triton

Ääni: Yoku Shioya

13-vuotias poika, tritonien jälkeläinen. Hänet oli vauvana jätetty Sianpääniemen luolaan, josta Kazuya (animaatiossa kalastaja Ippei) hänet löysi ja kasvatti. Rukan mukaan Triton ymmärsi itse oman perintönsä ja pelkäsi asettavansa kalastajakylän poseidonien hyökkäykselle alttiiksi, joten hän lähti omaehtoisesti matkalle merelle. Animaatiossa hänen hiuksensa ovat vihreät. Sarjakuvassa Triton on veitsenheiton mestari ja alusta asti käytökseltään aikuisempi kuin animaatiovastineensa. Osassa 32 Triton sulkee Poseidonin suureen ohjukseen lähettääkseen tämän avaruuteen, tarkoituksenaan päihittää tämä lopullisesti. Samalla Triton sinetöi myös oman kohtalonsa. Sunday Comicsin versiossa Triton tekee itsemurhahyökkäyksen Poseidonin linnoitukseen. Pilottifilmissä Triton käyttää yliluonnollisia voimia poseidoneja vastaan.

Pippy

Ääni: Akemi Hirokawa

Merenneitotyttö, tritonien jälkeläinen. Animaatiossa hän tekee ensiesiintymisensä neljännessä jaksossa. Pippy on kotoisin pohjoiselta mereltä, jossa Proteus-hylje hänet kasvatti. Varovaisen Tritonin vastapainona Pippy on päättäväinen ja utelias. Luonteensa vuoksi Pippy joutuu usein vaikeuksiin ja vihollisten ansoihin. Alussa Pippy on melko nenäkäs eikä pidä Tritonista, mutta sarjan keskivaiheilla heidän ystävyytensä syvenee, ja Pippystä tulee säyseämpi.

Sarjakuvassa hahmo esiintyy aluksi nimellä ”Pipiko”. Animaatiosta poiketen Pipiko on sarjakuvassa pienestä lähtien pikkuvanha ja heti alusta Tritonin tyttöystävä. Osassa 22 hänet valitaan poseidonien kuningattareksi nimellä ”Pinky”. Pipiko yrittää houkutella poseidonit myrskyyn ja paeta, mutta jää vangiksi. Hän pakenee vankitornista juuri ennen häitään, ja menee osassa 32 naimisiin Tritonin kanssa. Pipiko synnyttää Tritonille seitsemän lasta, mutta jää lopulta leskeksi Tritonin kuollessa viimeisessä osassa. Pilottifilmissä hänellä on poninhäntä.

Ruka

Ääni: Haruko Kitahama

Kullanvärinen (animaatiossa valkoinen) delfiini. Tritonille kasvattiäitimäinen hahmo. Rukan veljenpoikia ovat Iru, Karu ja Fin. Televisiosarjassa sen otsalla on kultainen V-kirjain.

Iru

Ääni: Hiroshi Ōtake

Vanhin defiiniveljeksistä. Esiintyy animaatiosarjassa toisesta osasta lähtien. Käyttää silmälaseja. Sarjakuvassa tunnollinen luonne.

Karu

Ääni: Kaneta Kimotsuki

Keskimmäinen delfiiniveljeksistä. Esiintyy animaatiosarjassa toisesta osasta lähtien. Hänen poskillaan on pisamia. Sarjakuvassa hajamielinen.

Fin

Ääni: Kazuko Sugiyama

Nuorin delfiiniveljeksistä. Esiinty animaatiossa toisesta osasta lähtien. Hänen päähänsä on narulla sidottu vaaleanpunainen simpukka. Sarjakuvassa Fin on laiskuri, joka ei koskaan sano muuta kuin ”Funyā.” Hänellä ei myöskään ole simpukankuorta.

Ganomoth

Merien vanhin olento, tuhansia vuosia vanha, monikymmenmetrinen kilpikonna. Pitkän ikänsä ansiosta hänellä on valtavasti tietoa eri asioista, ja Ganomothilla on laaja tuttavapiiri, johon kuuluu myös poseidoneja. Alussa Ganomoth on puolueeton ja neuvoo Tritonia tekemään rauhan poseidonien kanssa, mutta poseidonien petoksen jälkeen Ganomoth vie Tritonin hyökkäykseen poseidonien linnaketta vastaan. Ganomothin elinpäivät ovat tuolloin jo vähissä, ja hän kuoleekin pian viimeisen taistelun jälkeen. Ganomothin ruumiista tulee meren saari ja tritonien piilopaikka. Esiintyy vain sarjakuvassa.

Medon

Ääni: Takashi Toyama (sarja), Ryūsuke Shiomi (elokuva)

Valtava merikilpikonna. Finin simpukankuori oli alun perin piilossa Medonin kilven raossa. Medon joutuu Dorithean ansaan pelastaessaan Tritonia ja kuolee merenalaisen tulivuoren räjähdyksessä. Animaatiosarjan vastine sarjakuvan Ganomothille.

Kazuya Yazaki

15-vuotias, yläasteelta valmistunut poika. Löytää vauva-Tritonin niemeltä ja pelastaa tämän. Kazuya menettää isänsä samaan aikaan iskeneessä tsunamissa, minkä vuoksi hän inhoaa merta. Kazuya on äkkipikainen, ja sarjakuvassa hän vihastuksissaan tappaa työtoverinsa saatuaan selville tämän huijanneen hänen palkkarahansa. Hän kohtelee Tritonia kuin pikkuveljeään. Kazuya ei esiinny lainkaan animaatiossa.

Ippei-vaari

Ääni: Jōji Yanami

Mummo (animaatiossa Otoyo-mummi)

Ääni: Mariko Tsuda

Kazuyan isänäiti. Hän pitää Kazuyan isän kuolemaa Tritonin syynä, ja inhoaa tätä. Tritonin palattua vanhennuttuaan kylään, mummo inhoaa häntä yhä enemmän. Sarjakuvassa hän koki nuorena tyttönä onnettoman rakkauden merenkansan jäsenen kanssa.

Tritonin isä

Ääni: Keiichi Noda

Tritonin äiti

Ääni: Toshiko Sawada

Proteus

Ääni: Junpei Takiguchi

Hylje ja Pippyn kasvatti-isä. Kuolee Minotuksen jäädyttämänä.

Lacan

Ääni: Eken Mine

Intian valtameressä asuva latimeria. Koska Lacan auttoi Heptapodaa paossa, teki Poseidon siitä rangaistuksena kuolemattoman. Orihalcon-tikarin hohde kuitenkin murtaa kirouksen, ja Lacan kuolee.

Gem

Ääni: Keiko Yamamoto

Poseidon

Ääni: Kunihiko Kitagawa

Poseidonien herra, valtava jumalolento. Tritonin orihalcon-tikarin hohde viehättää häntä suuresti. Sarjakuvassa ja pilottifilmissä Poseidonin ulkomuoto on hirviömäinen, ja hän puhuu erityisiä sanoja käyttäen. Hän rakennuttaa linnoituksen voidakseen hyökätä tritoneja ja merta saastuttavia ihmisiä vastaan. Poseidon-kuninkailla on haavoittumaton ruumis, ja linnoituksessa lepäävä historian 149 aiempaa Poseidon-kuningasta.

Tarin

Poseidonien ammattitappaja, joka murhasi Tritonin vanhemmat. Äyriäisten tapaan hän voi luoda nahkansa ja siten selvitä hyökkäyksistä. Maalla hän työskentelee Okin perheen kuljettajana. Ammattinsa vuoksi hän on hyvin itsepintainen, mutta rakkaudessa hän on yllättävänkin yksinkertainen, ja ilahtuu suuresti pienistäkin huomionosoituksista. Poseidonien lakien mukaisesti hän ei pyri taistelemaan Tritonin kanssa maalla, vaan pyrkii selvittämään asiat meressä. Hän on ihastunut sydänsairaaseen Yōko Okiin, jota hän pyrkii suojelemaan mm. tarjoamalla häelle Poseidonien salaista lääkettä. Tämän vuoksi Triton ei kykene tappamaan Tarinia Yōkon ollessa elossa. Dorothean tappaessa Yōkon Tarin tuntee itsensä petetyksi ja yhdistää väliaikaisesti voimansa Tritonin kanssa taistellakseen yhteistä vihollista vastaan. Tarin suunnittelee tasaväkistä lopullista taistelua Tritonin kanssa Poseidonin linnakkeessa, mutta hänen luodessaan nahkaansa hänen heikko kohtansa paljastuu, ja delfiini kukistaa hänet. Tarin ei lainkaan esiinny animaatiossa.

Dorithea

Ääni: Toshiko Sawada

Pohjois-Tyynenmeren naiskomentaja. Käyttää aseenaan ruoskaa. Epäonnisuttuaan tritonien alistamisessa hän poseidonien lakien mukaisesti surmaa itsensä heittäytymällä vedenalaisen tulivuoren kraatteriin. Sarjakuvassa hahmon nimi on Dorothea, mutta sarjakuvaversion ulkomuoto poikkeaa melkoisesti animaatio-Doritheasta.

Dorothea

Poseidonin suosikkitytär, joka muistuttaa pääjalkaista. Dorthealla on halpamainen luonne, ja hän myrkyttää meren Yazakien kotikylän edustalla ja pyrki saamaan ihmiset tappamaan tritonit lavastamalla teon tritonien syyksi. Lopullisessa taistelussa Tritonia vastaan Dorthea saa etulyöntiaseman, koska hänen sisäelimensä eivät sijaitse hänen torsossaan. Hän kuitenkin haavoittuu kuolettavasti, kun Yōko Okin surmasta vihastunut Tarin lävistää hänen heikon kohtansa, pään. Dorothea ei esiinny lainkaan animaatiossa. Hänen nimensä on otettu saman nimiseltä pyhimykseltä.

Heptapoda

Ääni: Taeko Nakanishi

Poseidonin ihmisestä luoma olento. Koska hän kaihosi sinistä merta ja aurinkoa, karkotettiin hänet ikuisiksi ajoiksi ja suljettiin eteläisellä Tyynellämerellä olevaan merihämähäkin vankilaan. Hän osallistuu kuitenkin tritonijahtiin, kun hänelle luvataan hänen toiveidensa täyttymys. Poseidoneille epätyypillisesti hän vaikuttaa ulkoisesti kauniilta naiselta. Taistelee käyttäen barrakudia ”elävinä miekkoina”. Taistellessaan Tritonia vastaan hän tajuaa, etteivät poseidonit voi elää hänen kaihoamansa auringon alla sen kirkkaan loisteen vuoksi. Tämän ymmärrettyään hän pettää poseidonit ja siirtyy tukemaan Tritonia. Hän kertoo Leharin olinpaikan Tritonille, mutta kuolee itse puolestaan Leharin kädestä. Sarjakuvassa hän on Poseidonin tytär, joka joutuu Tritonin hyökkäyksen kohteeksi ollessaan liiketapaamisessa Oki-konsernissa. Hän pakenee täpärästi ja alkaa kyseenalaistaa taistelun merkityksen. Kun hänen veljensä käskee Heptapodaa tappamaan Tritonin, hän surmaa itsensä. Tarinan edetessä hän mm. sanoo haluavansa ystävystyä Tritonin kanssa ja että hän pitää Tritonista. Tästä voidaan päätellä hänen olleen vähintäänkin ihastunut Tritoniin.

Polypeimos

Ääni: Seizō Katō

Hai-ihminen, eteläisen Tyynenmeren komentaja. Häviää toistuvasti Tritonille, minkä vuoksi Marcus poseidonien lakien mukaan teloittaa hänet.

Minotus

Ääni: Hidekatsu Shibata

Pohjoisen jäämeren komentaja, jonka Poseidon teki ihmisestä.　Aseenaan hän käyttää suustaan puhaltamaa jääkylmää ilmaa. Houkuttelee Tritonin kumppaneineen merten hautausmaalle ja hyökkää tämän kimppuun, mutta kukistetaan Tritonin orihalcon-tikarilla. Pilottifilmissä nähdään Minotasta muistuttava hirviö.

Maipez

Ääni: Osamu Katō, Keiichi Noda

Poseidonin ihmisestä luoma Eteläisen jäämeren komentaja. Ihmisena oli Minotuksen veli. Hän houkutteli Tritonin kumppaneineen meren hautausmaalle yhdessä veljensä kanssa, mutta syttyi liekkeihin Pippyn alkoholilampusta ja käristyi hengiltä merenpohjalla.

Lehar

Ääni: Kōsei Morita

Mandrillikasvoinen ja sarvipäinen illusionisti. Herää Poseidonin käskystä 2000 vuoden unesta ja ottaa komentoonsa koko Tyynenmeren Dorithean ja Polypeimoksen kuoltua. Surmaa petturi Heptapodan, mutta sokaistuu orihalcon-tikarin valosta heti sen jälkeen.　Hänen kohtalonaan on harhailla ikuisesti merenpohjalla Poseidoninkin hylättyä hänet. Esiintyy myös sarjakuvassa, joskin melko erilaisena hahmona.

Marcus

Ääni: Kōji Yada

Telesiirtymään kykenevä merihevonen, jota Poseidon käyttää viestinviejänään. Käyttää aseenaan suustaan puhaltamiaan myrkkypiikkejä.

Nereus

Ääni: Jōji Yanami, Masao Imanishi

Mursunkasvoinen upseeri. Vaikka Nereus lähettää lukuisia tappajia Tritonin perään, hän ei kykene estämään tätä saapumasta Atlantin valtamerelle. Tämän epäonnistumisen vuoksi Gelpes teloittaa Nereuksen Poseidonin määräyksestä.

Gelpes

Ääni: Shingo Kanemoto, Hiroshi Masuoka

Punaihoinen puolikala. Näyttää aivan samalta kuin Golsenos. Poseidonin henkivartija. Johtaa itsensä kanssa samaa lajia olevien olentojen henkivartiokaartia.

Bruda

Ääni: Masao Nakasone, Shunji Yamada

Tiikerikuvioinen ja sarvipäinen Intian valtameren komentaja. Odottaa Tritonia Intian valtamerellä ja hyökkää tämän kimppuun bumerangilla, mutta kukistuu. Bruda tajuaa, että orihalcon-tikarin hohde on peräisin Tritonin omasta voimasta.

Golsenos

Ääni: Tetsuo Mizutori

Helttapäinen ja suomujen peittämä, vihreäihoinen puolikala. Välimeren komentaja. Ratsastaa valtavalla molukkiravulla ja aiheuttaa Tritonille pahoja hankaluuksia hiekkaan perustuvilla hyökkäyksillään. Hurjasta luonteestaan huolimatta Golsenos on verrattain älykäs, ja varustautuu peilimäisellä kilvellä, jolla hän kykenee heijastamaan takaisin orihalcon-tikarin valon. Golsenos kukistuu kuitenkin lopulta, kun luolan tippukivistä tippuva vesi kovettaa hänen hiekkaklooninsa ja hän erehtyy irrottamaan otteensa kilvestään.

Meduusa

Ääni: Takeshi Watabe (julkaisematon 1. osa); Kazuko Sugiyama, Rihoko Yoshida

Tritonien viestittäjä. Lähettää viestejä hakkaamalla kiviä lonkeroillaan.

Poseidonien vanhin

Ääni: Takeshi Watabe

Tapahtumien kulissien takainen pääarkkitehti. Hänen todellinen päämääränsä on kukistaa tritonit, paeta poseidonien pienestä maailmasta ja elää rauhassa suuressa maailmassa.

Vanhus

Ääni: Ichirō Nagai

Merilintu

Ääni: Akira Kamiya

Delfiinit

Ääni: Katsuji Mori, Rihoko Yoshida, Tetsuo Mizutori

Zenzen Tange (vain sarjakuvassa)

Sammal-uimatyylin opettaja. Opettaa Tritonille, miten meressä taistellaan. Yōko Oki ryhtyy myös myöhemmin häen oppilaakseen.

Yōko Oki

Tritonin maalla asuva läheinen ystävä. Oki-konsernin perijätär. Yōkolla on heikko sydän, ja lääkärit ovat kieltäneet häntä urheilemasta. Tästä huolimatta hän isäänsä uhmatakseen lähestyy Tritonia ja pyytää tätä opettamaan hänet uimaan. Tritonin luottohenkilö maalla. Tritonin ja Yōkon mennessä Tritonin kotikylään Dorothea heittää Yōkon myrkytettyyn mereen, jolloin Yōko saa sydänkohtauksen ja kuolee. Esiintyy vain sarjakuvassa.

Namizō Oki

Oki-yhtiön johtaja. Ei Otoyo-mummin tapaan pidä Tritonista. Poseidonit kontrolloivat häntä, ja häntä pyydetään toimittamaan materiaalia poseidonien linnakkeeseen. Esiintyy vain sarjakuvassa.

Tritonin lapset

Tritonin ja Pipikon seitsikkolapset. Heidät nimensä ovat sateenkaaren värien mukaan Blue, Red, Yellow, Green, Orange, Violet ja Dark Blue. Blue ja Red ovat poikia, muut viisi lasta tyttöjä. Tritonin kuoltua Blue jatkaa hänen perintöään ottamalla nimekseen ”Blue Triton”. Esiintyvät vain sarjakuvassa.

Gorb

Poseidonille ja Pipikon korvike Umiwatalle syntynyt Poseidonin 34. lapsi. Sillä on niin valtava ruokahalu, että se syö liittolaisensakin, joten Poseidon ja Triton kukistavat sen yhdessä. Animaatiossa hahmon nimi on ”Bacula”.

• Sankei shinbun -versio (1969–1971)
  • Sunday Comics: ”Umi no Triton” (Akita shoten), 4 kirjaa
  • Tezuka Osamu manga zenshū: ”Umi no Triton” (Kōdansha), 4 kirjaa
  • Tezuka Osamu kessaku senshū: ”Umi no Triton” (Akita shoten), 3 kirjaa
  • Akita bunko: ”Umi no Triton” (Akita shoten), 3 kirjaa
• Terebi Magazine - ja Tanoshii yōchien -lehdissä julkaistu versio (1972)
  • Sunday Comics: ”Fushigina Melmo” (Akita shoten), 1 kirja
  • Akita bunko: ”Fushigina Melmo” (Akita shoten), 1 kirja
  • Tezuka Osamu manga zenshū: ”Wansa-kun” (Kōdansha), 1 kirja

Sarjakuvan pohjalta tehtyä animaatiosarjaa näytettiin 1. huhtikuuta – 30. syyskuuta 1972 lauantaisin 19.00–19.30 yhteensä 27 osaa TBS-verkossa ABC avainasemana. ABC myös tuotatti sarjan. Umi no Tritonin myötä sen lauantai ohjelmalokeron ohjelma vaihtui TBS:n tuottamasta ohjelmasta ABC:n tuottamaksi.

Kun sarjakuvan julkaisu sanomalehdessä oli päättynyt, teki Tezuka ensin itse sarjan pilottijakson omassa Tezuka Productions -yhtiössään. Tezukan toisen yhtiön, Mushi Productionin talousvaikeuksien aiheuttaman sekasorron myötä sarjan oikeudet päätyivät kuitenkin Tezukan manageri Yoshinobu Nishizakille, joka onnistui kauppaamaan sarjan televisiolle.[3] Umi no Tritonista tuli ensimmäinen Nishizakin tuottama animaatio ja myöhemmin Gundam-sarjan myötä kuuluisuuteen nousseen Yoshiyuki Tominon ensimmäinen ohjaustyö. Sarjan teki Animation Staff Room, jonka henkilöstö koostui lähinnä entisistä Mushi Productionin myyntiosaston työntekijöistä. Varsinaisen työn teki kuitenkin etupäässä muun muassa Tōei dōgan alihankkijana toiminut Asahi Film. Ohjaaja Tomino on myöhemmin sanonut Mushi Productionilta tullutta henkilöstöä ”hyödyttömäksi”.[4] Tämän vuoksi Tomino päätti kokeilla jotakin uutta, ja lisäsi tarinaan epätezukamaisia hahmoja, ja antoi hahmosuunnittelun Tōei dōgasta tulleen Yukiyoshi Hanen tehtäväksi.[5]

Tällaisen tuotantoprosessin johdosta Tezuka kirjoitti Akita shotenin pokkarien kansiteksteihin, ettei ”television Triton ole hänen työnsä”. Kōdanshan Tezuka Osamu manga zenshūn jälkikirjoituksessakin hän toteaa, että oli vastuusa vain alkuteoksesta (sarjakuvasta).[3] Tomino puolestaan arvelee Tezukan itse pitäneen sarjakuvaansa epäonnistuneena työnä, koska antoi Tominolle melko vapaat kädet sarjan teon suhteen.

Animaatioversiosta leikattiin kokonaan pois sarjakuvan tritonien ja ihmisten hankalia suhteita kuvaavat teemat. Lisäksi tarinan keskiöön nousi orihalcon-tikari, jolla Triton kukistaa ylivoimaisetkin vastustajat. Tetsuwan Atomista ja Ribon no kishistä poiketen Umi no Tritonissa ei nähdä lainkaan Osamu Tezukan tähtisysteemin hahmoja.

Sarjakuva

Triton päätyy avaruuteen Poseidonin kanssa yrittäessään karkottaa kuolemattoman vihollisensa sinne. Yksi Pipikon ja Tritonin seitsemästä lapsesta, Blue, ryhtyy Tritonin seuraajaksi, ja sarjakuva päättyy hänen palatessaan Ganomothin kuoresta muodostuneelle saarelle.

Animaatiosarja

Triton tunkeutuu Atlantiksen raunioihin ja törmää siellä poseidonien vanhimman ruumiiseen. Silloin orihalcon-tikarin salat paljastuvat: selviää, että Poseidonin patsas on tosiasiassa tehty ”plusenergiaisesta” orihalconista ja tikari ”miinusenergiaisesta”. Poseidonien hävittämät atlantislaiset olivat antaneet tikarin tritoneille. Tritonin tikari ja poseidoninen elämänlähde, Poseidon-patsas vetivät toisiaan puoleensa magneetin lailla. Poseidonit olivat oman turvallisuutensa tähden olleet pakotettuja pyrkimään tuhoamaan orihalcon-tikarin. Lopulta Triton tuhoaa patsaan, ja seuraava räjähdys hävittää koko poseidonien linnakkeen. Lopussa Triton, Pippy ja delfiinit lähtevät matkalle kohti tuntematonta määränpäätä.

• Virallinen Osamu Tezuka -sivu: Umi no Triton -sarjakuva (japaniksi)
• Virallinen Osamu Tezuka -sivu: Umi no Triton -pilottifilmi (japaniksi)
• Virallinen Osamu Tezuka -sivu: Umi no Triton -animaatiosarja (japaniksi)
• Virallinen Osamu Tezuka -sivu: Umi no Triton -animaatioelokuva (japaniksi)