Ulrich von Jungingen

Ulrich von Jungingen, yksityiskohta Jan Matejkon maalauksesta.

Ulrich von Jungingen syntyi vuoden 1360 paikkeilla Svaabiassa ritarilliseen sukuun liittyen Saksalaiseen ritarikuntaan yhdessä veljensä Konradin kanssa. Ulrich toimi eri tehtävissä Preussissa vuodesta 1383 lähtien, kunnes hänestä tuli ritarikunnan marsalkka vuonna 1404. Ulrichin veljestä Konradista tuli ritarikunnan suurmestari ja hänen kuoltuaan Ulrichista tuli hänen seuraajansa 26. kesäkuuta 1407. Uuden suurmestarin suurin haaste oli ritarikunnan aseman vakiinnuttaminen Samogitiassa, jonka ritarikunta oli saanut Liettualta Sallinwenderin sopimuksella vuonna 1398. Ennen tämän tavoitteen toteutumista Samogitiassa syttyi vuonna 1409 kapina Liettuan suuriruhtinas Vytautas tukemana. Samaan aikaan Puolan kuningaskunta ei suostunut takaamaan rauhaa ritarikunnan kanssa ja Ulrich päätti vastata uhkaan hyökkäämällä Puolaan.[1]

Ritarikunta aloitti sotaretkensä Puolaan kesän 1409 lopulla ja hyökkäys näytti aluksi sujuvan vaikeuksitta. Sotaretki johti yhdeksän kuukauden aselepoon, jonka päätyttyä sotatoimet jatkuivat jälleen. Puolan kuningas Vladislav II Jagello oli tällä välin liittoutunut Liettuan Vytautasin kanssa ritarikunta vastaan. Ulrich ei puolestaan saanut toivomaansa apua Unkarin ja Böömin kuninkailta Sigismundilta ja Wenzeliltä. 15. heinäkuuta 1410 ritarikunnan joukot ottivat yhteen puolalaisten ja liettualaisten joukkojen kanssa Tannenbergin taistelussa. Taistelu päättyi ritarikunnan historian raskaimpaan tappioon. Surmansa sai 200 ritarin lisäksi Ulrich, jonka ruumis siirrettiin myöhemmin taistelukentältä Pyhän Annan kappeliin Marienburgiin, eli nykyiseen Malborkiin.[1]