Ulrich Zwingli

Ulrich Zwingli oli perheensä kahdeksasta pojasta kolmanneksi vanhin. Hänet lähetettiin jo viisivuotiaana pappissetänsä Bartholomäus Zwinglin luo läheiseen Weeseniin. Kymmenvuotiaana hänet lähetettiin Baseliin oppimaan latinaa. Kolmen vuoden kuluttua hän lähti Berniin, jossa dominikaanit yrittivät saada nuoren Zwinglin liittymään noviisina järjestöönsä. Hänen isänsä ja setänsä eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä, ja hän lähti Bernistä jättäen latinan opintonsa kesken. Hän ilmoittautui Wienin yliopistoon talvilukukaudeksi 1498, ja yliopiston arkistojen mukaan hänet erotettiin sieltä. Asia ei ole kuitenkaan täysin varma, sillä ainakin vuoden 1500 kesälukukaudella Zwingli oli opiskelemassa Wienissä. Zwingli jatkoi opintojaan Bernissä vuoteen 1502, jolloin hän siirtyi Baselin yliopistoon, josta hän valmistui maisteriksi vuonna 1506. Hän opiskeli yliopistoissa skolastiikkaa, humanistisia tieteitä, kreikkaa ja hepreaa. Lisäksi Zwingli luki alkukielellä Uutta testamenttia ja kirkkoisien teoksia.

Zwinglin reformaatioajattelu kehittyi eri tietä kuin Martti Lutherilla, jota ajoi uudistusliikkeeseen ahdistuminen sielun pelastumisesta. Zwinglin huoli nousi sen sijaan moraalisista lähtökohdista. Hän näki, että Sveitsin kansallisen ja kirkollisen elämän sekä Jumalan sanan välillä oli ristiriitaa. Hän pyrki hylkäämään jumalanpalveluksesta kaiken sellaisen, jota ei löydy Uudesta testamentista. [1]

Zwingli määrättiin vuonna 1506 kansansaarnaajaksi (saks. Leutpriestertum) Glarusin kantoniin, jossa hän vaikutti vuoteen 1516 asti. Nuorena pappina hän ei ollut opiskellut juurikaan teologiaa, mutta se ei ollut epätavallista tuohon aikaan. Glarusin seurakunnassa hän toimi taitavana saarnaajana ja vastusti sikäläistä anekauppiasta, paavinvaltaa ja kiirastulioppia. Glarusin kantonista lähti tuohon aikaan paljon palkkasotilaita taistelemaan ympäri Eurooppaa. Lisäksi Sveitsin valaliiton välit olivat epävakaat suhteessa Ranskaan, Habsburgeihin ja Kirkkovaltioon. Ulkopoliittisissa kiistoissa Zwingli tuki uskollisesti paavia, minkä ansiosta paavi Julius II myönsi hänelle eläkkeen. Sveitsin valaliitto koostui Ulrich Zwinglin aikana kolmestatoista kantonista. Toisin kuin nykyinen Sveitsin valtio, joka toimii liittovaltiona, kolmetoista kantonia olivat lähes riippumattomia hoitaen oman sisä-ja ulkopolitiikkansa. Tämä riippumattomuus oli taustalla uskonpuhdistuksen aikaisissa konflikteissa. Armeijan pyrkimykset saivat lisäpontta hankkia uusia alueita ja resursseja kuten nähdään esimerkiksi Vanhan Zürichin sodan aikana[2].

Zwinglin aikana uskonnolliset ryhmittymät lähettivät nuoria miehiä taistelemaan ulkomaille, minkä monet näkivät kantonien virkamiesten rikkauksien kasvattamisena. Zwingli osallistui kenttäpappina kahdelle sotaretkelle italialaisia ja ranskalaisia vastaan Novaran taistelussa vuonna 1513 ja Marignanon taistelussa vuonna 1515. Zwinglin retkillä näkemät julmuudet vaikuttivat hänen toimintaansa uskonpuhdistajana, ja hän omaksui politiikan keinoksi toteuttaa Jumalan tahtoa valtiossa. Tältä ajalta ovat hänen varhaisimmat säilyneet teoksensa, jotka hyökkäsivät palkkasoturiksi ryhtymistä vastaan. Marignanon murskaavan tappion jälkeen Glarusin alueella mielialat kääntyivät paavin kannattajia ja ranskalaisten vastustajia kohtaan, minkä takia Zwingli päätti vetäytyä Einsiedelniin Schwyzin kantoniin. Hän toimi Einsiedelnissä "Mustan Madonnan luostarissa" kaksi vuotta. Siellä hän törmäsi katolisen luostarielämän epäkohtiin, kuten siveettömyyteen ja välinpitämättömyyteen hengellisissä asioissa.

Toimiessaan Glarusissa ja Einsiedelnissä Zwingli opiskeli kreikkaa ja latinaa. Hän keräsi yli 300 kirjan kirjaston klassisista ja skolastisista teoksista. Hän kävi kirjeenvaihtoa sveitsiläisten humanistien kanssa sekä tutustui Erasmus Rotterdamilaisen teoksiin. Zwingli myös tapasi Erasmuksen tämän asuessa Baselissa 1514–1516. Erasmuksen vaikutus näkyy Zwinglin pasifismissa ja hänen keskittymisessään saarnaamiseen.

Zwingli oli saanut mainetta taitavana saarnaajana ja kirjoittajana. Loppuvuodesta 1518 Zürichissä vapautui kirkkoherran paikka. Kaupungissa kannatettiin humanistien ja Erasmuksen ajatuksia. Lisäksi kantoni vastusti niin ranskalaisia kuin palkkasoturina toimimista. Näistä syistä Zwingli valittiin kirkkoherraksi, ja hän muutti kaupunkiin vuodenvaihteessa 1518–1519. Zürichissä Zwingli tutustui Martti Lutheriin ja omaksui hänen oppinsa uskonvanhurskaudesta. Samaan aikaan Zwingli alkoi kehittää omaa teologista oppiaan. Hän ajatteli, että Saksa ja Sveitsi olisivat yhdessä riittävän vahvoja uudistamaan katolisen kirkon.

Zwinglin käsityksen mukaan kirkkoa ei voi uudistaa humanistien viisauden voimalla vaan Jumalan hengellä evankeliumin sanan ja uskon kautta. Se oli uutta, sillä Zwingliä pidettiin johtavana humanistina. Tammikuussa 1519 kaupunkiin yritti päästä aneiden kerääjä. Zwingli hylkäsi anekaupan. Tämä tapahtui runsasvuosi sen jälkeen, kun Luther oli julistanut teesinsä. Zürichin kaupunginvaltuusto ei päästänyt aneiden kerääjää kaupunkiin. Konstanzin piispa yritti sovitella tilannetta, ja aneiden kerääjä joutui poistumaan. Sovittelusta huolimatta Zwinglin saarnat alkoivat nopeasti radikalisoitua. Hänen suhtautumisensa paavin valtaan muuttui, hän hylkäsi pyhimykset, epäili helvetintulta ja sanoi, etteivät kastamattomat lapset joudu helvettiin. Zwingli kielsi olevansa kirkon uudistaja. Hän vain vaati siirtymistä Raamatun mukaiseen uskonnon harjoittamiseen. Elokuussa 1519 Zürichissä puhkesi rutto, johon kuoli neljäsosa kaupungin asukkaista, ja kaupungin valtasivat maailmanlopun tunnelmat. Kaikki kykenevät poistuivat kaupungista, mutta Zwingli jatkoi saarnaamistaan ja oli vuonna 1520 itsekin vähällä kuolla ruttoon. Sairastaessaan hän tutustui lähemmin Lutherin teoksiin. Vuonna 1521 Zwingli sai Zürichin kansalaisuuden.

Zwingli rikkoi paaston näyttävästi 9. maaliskuuta 1522 jakamalla kaksi savustettua makkaraa muiden osallistujien kanssa ja puolusti tekoaan myöhemmin saarnassaan. Hänen mukaansa paastoa ei tarvinnut noudattaa, sillä Raamatussa ei ollut yleistä sääntöä paastoamisesta, eikä tällaisten sääntöjen rikkominen ollut synti. Konstanzin hiippakunta lähetti lähetystön Zürichiin. Kaupunginvaltuusto tuomitsi paaston rikkomisen, mutta otti itselleen määräysvallan uskonnollisissa asioissa, mikä oli itse asiassa vielä radikaalimpaa kuin paaston rikkominen. Piispa tuomitsi kaupunginvaltuuston päätöksen ja vaati palaamista vanhaan järjestelmään.

Heinäkuussa Zwingli tukijoineen lähetti piispalle kirjeen, jossa hän vaati tätä hyväksymään pappien avioliitot. Piispa vastasi vaatimalla Zürichin hallintoa palauttamaan järjestyksen. Zwingli oli jo salaisesti aiemmin samana vuonna solminut avioliiton Anna Reinhartiin, aatelismiehen lesken kanssa. Paikallinen papisto tuki Zwingliä, ja hän puolusti itseään julkisesti kerettiläisyyden syytöksiä vastaan. Hän kielsi kirkon johdolta kaiken tuomiovallan vedoten sen korruptoituneisuuteen. Vielä samana vuonna Zwingli tapasi fransiskaani François Lambertin, jonka kanssa hän väitteli neljä tuntia tuomiokapitulin edessä saaden Lambertin vakuuttuneeksi uskostaan.

Kirkollinen levottomuus levisi kaikkialle valaliiton alueelle. Joulukuussa 1522 konfederaation neuvosto kehotti jäseniään kieltämään uudet opetukset, minkä jälkeen Zürichin kaupunginvaltuusto päätti tehdä oman ratkaisunsa. Vuonna 1523 toimeenpantiin Zürichissä raadin suostumuksella uskonpuhdistus. Uskonpuhdistuksen seurauksena päätettiin kaupunkien luostarien lakkauttamisesta. Zwingli piti saarnan asemaa keskeisenä, joten hän puhdisti ja yksinkertaisti jumalanpalveluksen, jossa sallittiin vain Raamatun luku ja saarna. Myös ehtoollisen viettoa rajoitettiin neljään kertaan vuodessa. Zwinglin uskonnollisessa käsityksessä käytännölliset ja siveelliset näkökohdat olivat etualalla. Zwingli kirjoitti väittelyä varten 67 teesiä. Syyskuussa Leo Judd, Zwinglin ystävä, kollega ja tukija vaati luopumista kaikista kuvista Sveitsin kirkoissa, mikä johti mielenosoituksiin. Zürichin toisessa väittelyssä lokakuun 26. päivänä 1523 todettiin, että uskonpuhdistusta on jatkettava.

2. huhtikuuta 1524 Zwingli meni virallisesti naimisiin Anna Reinhartin kanssa, kolme kuukautta ennen heidän ensimmäisen lapsensa syntymää. He saivat neljä lasta nimeltään Regula, Wilhelm, Ulrich ja Anna.

Vuonna 1524 messusta annettiin varovainen ratkaisu: kukin sai toimia vakaumuksensa mukaan. Kesällä 1524 tapahtui myös levottomuuksia ja Ittingenin kartusiaaniluostari ryöstettiin. Zwinglin radikaalit seuraajat, anabaptistit omaksuivat perinteisen kirkon vastustamisen ja vaativat valtion liittämistä kirkkoon. Zwinglistä tuli myös Zürichin valtiollinen johtaja. Vuonna 1526 Badenissa pidettiin uskonkeskustelu, johon he olivat kutsuneet Ingolstadtin Johannes Eckin. Zwingli ei saapunut keskusteluun. Kuitenkin Zwingli oli yhteydessä henkilöiden kanssa, jotka olivat hänen asiallaan Badenissa 21. toukokuuta – 8. kesäkuuta 1526. Kumpikin osapuoli julisti voittaneensa. Eckin ja Zwinglin väittely Raamatun arvovallasta ehtoolliskysymyksessä johti siihen, että Zwingli julistettiin pannaan väittelyn tuloksena vuonna 1527.

Reformaatio eteni halki Sveitsin. Urin, Schwyzin, Unterwaldenin, Luzernin, Zugin ja Fribourgin kantonit vastustivat Zwinglin aloittamaa uskonpuhdistusta. Uskonpuhdistus johti Zürichin ja viiden muun kantonin eroamiseen roomalaiskatolisen kirkon valtapiiristä, Sveitsin valaliitosta. Seurauksena oli Zürichin joutuminen ahtaalle katolisen valaliiton asettaessa rajat Sveitsin sisällä. Bernin liityttyä uskonpuhdistukseen vuonna 1528 Zwingli aloitti taistelun katolisia alkukantoneja ja Etelä-Saksan ruhtinaita vastaan. Katoliset vahvistivat asemiaan muodostamalla puolustusliiton, Kristillisen unionin, Itävallan kanssa vuonna 1529. Spierin valtiopäivillä päätettiin uskonpuhdistuksen lopettamisesta ja Zwingli joutui samoihin aikoihin ehtoollisopissa kiistaan Lutherin kanssa Marburgin uskontokeskustelussa vuonna 1529. Zwingli painotti ehtoollisen vertauskuvallisuutta Lutherin korostaessa Kristuksen läsnäoloa ehtoollisella. Luterilaiset ehdottivat, että molemmat myöntäisivät Kristuksen läsnäolon ehtoollisella. Tähän Zwingli ei suostunut. Seurauksena oli uskonpuhdistuksen jakaantuminen luterilaiseen ja reformoituun kirkkoon.

Kansallinen hajaannus Sveitsissä alkoi katolisten, luterilaisten ja Zwingliä kannattaneiden reformistien kesken. Zwinglin ehdottaessa yhteistä sotilasliittoutumaa Lutherin kanssa tämä kauhistui ajatuksesta. Zwingli liittyi Hessenin sopimukseen vuonna 1530. Sopimus oli puolustusliitto keisaria ja paavia vastaan. Sota kuitenkin syttyi ja katolisten armeija hyökkäsi Zürichia vastaan. Zwingli kaatui vuonna 1531 sotapappina katolilaisia vastaan käydyssä Kappelin taistelussa, jossa kaatui yli neljäsataa Zürichin sotilasta. Sota päättyi toiseen Kappelin rauhaan. Seurakunnat saivat siinä oikeuden määrätä tunnustuksensa kuten tähänkin asti. Reformistien hallussa olevat alueet kuitenkin palautuivat katolisen kirkon alaisiksi. Jean Calvinin myöhemmin uudelleen aloittama uskonpuhdistus lisäsi Sveitsin reformoidun kirkon valtaa Sveitsissä. −

Marburgin uskonkeskustelussa Zwingli ilmaisi kannatuksensa reinkarnaatio eli jälleensyntymisajatukselle:

»..Desshalb mich unbillinglich dunckt, dass etliche die pythagoreische Wiedergeburt und Ernüwerung so gar verspottend und verachtend, die doch von nöten syn muss." (suom. "..Siksi minusta vaikuttaa väärältä, että pythagoralaista jälleensyntymistä ja uudelleensyntymistä jopa pilkataan ja kartetaan, vaikka sen pitäisi ottaa vakavasti")»

Zwingli edusti radikaalia reformaatioajattelua ja kritisoi Lutheria siitä, ettei tämä vienyt uudistuksia tarpeeksi pitkälle. Lutherin mukaan kirkosta tuli poistaa vain raamatunvastaiset asiat mutta Zwingli halusi kirkosta poistettavan kaiken sellaisen, mikä Raamatussa ei mainittu. Zwinglin mukaan kirkkorakennukset tuli yksinkertaistaa ja turhat patsaat ja kuvat poistaa. Zwingli myös halusi, että yhteiskunnassa noudatetaan uskonnollisia lakeja, kun taas Lutherin mukaan maallinen ja hengellinen valta tuli pitää erillään. Lutherin mukaan Kristus itse on läsnä leivässä ja viinissä (reaalipreesens), kun taas Zwinglin mukaan ehtoollinen antaa kristitylle Pyhän Hengen voimalla Kristuksen hengellisen läsnäolon. Zwinglille ehtoollisen leipä ja viini "merkitsivät" vertauskuvallisesti Kristuksen läsnäoloa.[3]

Koska Lutherin ja Zwinglin näkemykset erosivat monelta osin toisistaan, heidän johtamansa liikkeet lähtivät eri suuntiin.

• Ambrosius Blacer
• Heinrich Bullinger
• Jean Calvin
• Guillaume Farel
• Johannes Oecolampadius

• Von Erkiesen und Freiheit der Speisen (1522)
• Commentarius de vera et falsa religione(1525)
• Amica exegesis (1527)
• Fidei ratio (1530)
• Sermonis de providentia Dei anamenema (1530)
• Christianae fidei brevis et clara expositio ad regem christianum (1531)

• Zwinglin kootut teokset Sämtliche Werke(1545 u. 1581) ja (1828–42)
• Huldreich Zwinglis sämtliche Werke; (1905 ff.)
• Ausgewählte Schriften in neuhochdeutscher Wiedergabe mit einer historisch-biographischen Einführung; (1988)

• Gäbler, Ulrich: Huldrych Zwingli: his life and work. Fortress Press, 1986. (englanniksi)
• Gäbler, Ulrich: Huldrych Zwingli im 20. Jahrhundert : Forschungsbericht und annotierte Bibliographie 1897–1972. Zürich: Theologischer Verlag, 1975. (saksaksi)
• Stephens, W. P.: The theology of Huldrich Zwingli. Oxford: Clarendon Press, 1986. ISBN 0-19-826677-4. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ulrich Zwingli Wikimedia Commonsissa