Ulluko

Ulluko (Ullucus tuberosus) on etelä­amerikkalainen viljelys­kasvi, joka tuottaa perunan tapaisia syötäviä maan­alaisia mukuloita. Sitä viljellään lähes yksinomaan Andeilla, mutta tutkijat pitävät mahdollisena, että sitä voitaisiin tulevaisuudessa viljellä suuressa määrin laajalti muuallakin. Andien seudulla siitä käytetään yleisesti myös nimitystä papa lisa.[2]

Ulluko
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Basellakasvit Basellaceae
Suku: Ullucus
Caldas
Laji: tuberosus
Kaksiosainen nimi

Ullucus tuberosus
Caldas[1]
Katso myös

  Ulluko Wikispeciesissä
  Ulluko Commonsissa
Ullucon mukuloita

Ullukon mukulat ovat pinnalta sileitä, tärkkelyspitoisia, miedon makuisia, yleensä pienempiä kuin perunat. Niiden väri vaihtelee; niitä on punaisia, keltaisia, valkoisia ja vihreitä.

Ullukoa on viljelty Etelä-Amerikassa jo tuhansia vuosia. Se kasvaa Kolumbiasta Argentiinan pohjois­osiin ulottuvalla alueella, pää­asiassa 3 000–4 000 metrin korkeudessa Andien vuoristossa. Vaikka tämä alue on lähellä päiväntasaajaa, näin korkealla vuoristossa on jo selvästi viileämpää kuin tropiikissa alavilla mailla. Ulluko onkin sopeutunut erityisesti juuri Andien olo­suhteisiin, minkä vuoksi sen viljelys ei olekaan sanottavasti levinnyt muualle. Erityisesti päivittäinen valoisa aika ei saa olla liian pitkä, minkä vuoksi se ei tuota mukuloista lauhkeassa vyöhykkeessä, jossa kesäisin on valoisaa suurimman osan vuoro­kaudesta.

Ullukoa lisätään kasvullisesti mukuloista, sillä hedelmiä ja siemeniä kasviin ei useimmiten muodostu lainkaan. Vielä 1980-luvulla ei edes tiedetty, minkälaisia sen hedelmät ja siemenet ovat, vaan kasvin luultiin kokonaan menettäneen kykynsä muodostaa siemeniä. Ullukoa on kuitenkin tutkittu Turun yliopistossa yhteistyössä eteläamerikkalaisten tutkijoiden kanssa, ja tällöin kasvi on saatu eräillä edellytyksillä tuottamaan siemeniä, jotka on saatu myös itämään. Havaintoa on pidetty erityisen merkittävänä, koska se tekee mahdolliseksi risteyttää eri kantoja keskenään uusien lajikkeiden kehittämiseksi. Tämä saattaa tehdä mahdolliseksi ullukon laajamittaisen viljelyksen muuallakin kuin Andeilla.

Ullukon etuina on, että se tulee toimeen niukkaravinteisessakin maaperässä, eivätkä sitä vaivaa kasvitaudit läheskään yhtä pahasti kuin perunaa.

Lähteet
  • Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 187–188. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4.

Viitteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.