Ulli Lommel

Lommel aloitti uransa näyttelijänä isänsä Ludwig Manfred Lommelin innoittamana. Hän esiintyi ensimmäisen kerran teatterissa muutaman vuoden ikäisenä. Näyttelemisen elokuvissa hän aloitti jo 1960-luvun alussa, esiintyen mm. Russ Meyerin Fanny Hill -filmissä, joka nähtiin myös Suomen elokuvateattereissa. Lommel tapasi häntä pari vuotta nuoremman Rainer Werner Fassbinderin, joka pyysi häntä pääosaan esikoiselokuvaansa Rakkaus kylmempi kuolemaa (1969). Omien sanojensa mukaan Lommelin mukaantulo kiinnosti tuottajia, mutta siitä huolimatta budjetti oli pieni. Hän myös kertoi joutuneensa myymään urheiluautonsa, jotta Fassbinder voisi tehdä filmin loppuun, sillä alkuperäinen budjetti ei riittänyt. Lommel tekikin parikymmentä tuotantoa Fassbinderin kanssa, usein Fassbinderin ohjatessa ja Lommelin näytellessä.

Vuonna 1971 Lommel ohjasi 5 000 dollarin budjetilla Haytabo-nimisen scifi-filmin, jonka pääosassa nähtiin Eddie Constantine. Heillä oli käytettävissään vain pari tuntia filmimateriaalia, joten virheisiin ei ollut varaa. Raskas tuotanto oli kuitenkin arvokkaana oppina aloittelevalle ohjaajalle.

Kaksi vuotta myöhemmin valmistunut Die Zärtlichkeit der Wölfe on yhä Lommelin arvostetuin ohjaustyö, joka toi hänelle ohjaaja-palkinnon ehdokkuuden Berliinin filmifestivaaleilla. Elokuva sai vaihtelevan vastaanoton; ensi-illassa valtaosa yleisöstä lähti salista ensimmäisen murhakohtauksen jälkeen, sillä Lommel oli esitellyt filmin päähenkilön aivan tavallisena kadunmiehenä, vaikka todellisuudessa kyseessä oli sarjamurhaaja. Elokuvan tuotantokustannukset olivat 250 000 DM, mutta filmistä tuli yksi ensimmäisistä art house -elokuvista, joka teki selvästi voittoa teatterikierroksellaan. Filmi pyöri vuoden ajan Lontoossa ja Pariisissa. TimeOutin kirjassa 1,000 Films to Change Your Life elokuva on listattu yhtenä tuhannesta filmistä.

Lommel ohjasi ja käsikirjoitti ensimmäisen kauhuelokuvansa The Boogeyman – sakset kurkulla vuonna 1980. 300 000 dollarin budjetilla kuvattu filmi oli yllätysmenestys Yhdysvalloissa. Filmi vietti useita viikkoja Pohjois-Amerikan katsotuimpana elokuvana, mutta menestyi myös ulkomailla keräten lopulta noin 25 miljoonan dollarin maailmanlaajuiset lipputulot. Levitysyhtiön teattereiden kanssa tekemän 50–50-sopimuksen vuoksi tuottajille ja Lommelille jäi vain pieni osa tuotosta.

Paramount-studio otti yhteyttä Lommeliin koskien The Boogeymanin -jatko-osaa, jonka he halusivat tuottaa suurella budjetilla. Hän vietti aikaa projektin parissa, mutta lopulta päätti jättää Paramountin ja tehdä filmin independent-elokuvana. Lopulta rahaa oli käytettävissä niin vähän, että Boogeyman II -filmissä nähtiin noin 45 minuutin ajan ”flashbackeja” ensimmäisestä osasta. Filmi kertoi elokuvaohjaajasta, joka ei halunnut tehdä kauhuelokuvaa. Filmi valmistui vuonna 1983.

Kolmas Boogeyman-filmatisointi valmistui vuonna 1994 nimellä Return of the Boogeyman. Elokuva päätyi kakkososan tavoin suoraan videolevitykseen. Neljännen kerran Boogeyman filmattiin vuonna 1997 nimellä Bloodsuckers, mutta myöhemmin elokuvan nimeksi on vaihdettu Boogeyman Vampire Club 4.

The Boogeymanin menestyksen myötä Lommel pystyi rahoittamaan helposti uudet filminsä. Ensimmäisenä kuvattiin Olivia-niminen trilleri, jonka pääosaa esitti Suzanna Love (The Boogeyman). Love nähtiin pääosassa myös BrainWaves-trillerissä, jonka tähtiniminä olivat Tony Curtis ja Vera Miles. Elokuva esitettiin ensin televisiossa HBO-kanavalla, mutta menestyksen myötä se julkaistiin teattereissa ja lopulta videolla ja DVD:llä.

The Devonsville Terror -noitavainoelokuvan pääroolia esitti Love, tähtinimenä oli tällä kertaa Halloween-tähti Donald Pleasence. Vuonna 1985 Lommel ohjasi Varastettujen tähtien kosto -nimisen seikkailuelokuvan, jonka pääosassa nähtiin Love ja myyntimenestyksestä vastasi Klaus Kinski sivuroolissaan. Elokuvan DVD-julkaisun haastattelussa Lommel kertoo, että Kinski ei suostunut istumaan samassa tuolissa, kun oli tarkoitus ottaa sama kohtaus eri kuvakulmasta, joten heidän oli pakko muuttaa hänen hahmonsa haamuksi, jolloin hän voisi liikkua vapaasti paikasta toiseen.

Varastettujen tähtien koston jälkeen Lommel tehtaili vuosia pienen budjetin toiminta- ja draamaelokuvia, kunnes 1990-luvun puolivälissä palasi nk. art house -elokuvien pariin Lethal Orbit -filmillä. Kaupallisesti hänen filminsä ryhtyivät menestymään jälleen 2000-luvulla, kun Lionsgate julkaisi DVD:llä hänen minibudjetilla kuvattuja sarjamurhaajafilmejä, joista osa oli digitaalisen kuvaustekniikan kokeiluja. Pienen budjetin vuoksi filmit olivat heikosti lavastettuja, eikä niissä nähty ammattinäyttelijöitä saati tähtinimiä, jotka olivat osasyynä niiden saamaan valtavaan kritiikkiin. Siitä huolimatta elokuvien DVD-julkaisut ovat tuottaneet miljoonia dollareita Yhdysvaltain kotivideomarkkinoilla, kertoo The Raven -filmin production notes -teksti.

Lommel työsti pitkään Absolute Evil -nimistä draamaa, jonka pääosaa esitti David Carradine. Lommel oli jo The Boogeymanin tuotannossa työskennellyt Carradinen isän, John Carradinen kanssa. Absolute Evil kuvattiin noin miljoonan dollarin budjetilla ja huomattavasti perinteisemmällä tavalla. Näin ollen filmistä on vaikea löytää yhtymäkohtia hänen 2000-luvun aikaisempiin filmeihinsä.

• Hollywood Action House -tuotantoyhtiö
• Ulli Lommel Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Ulli Lommel Elonetissä.