Uljas Vikström
Uljas Vikström (3. maaliskuuta 1910 Turku – 17. huhtikuuta 1977) oli Neuvostoliitossa asunut suomalaissyntyinen kirjailija, kääntäjä ja toimittaja.
Vikström muutti perheensä mukana Venäjälle Suomen sisällissodan jälkeen. Vikström valmistui 1933 Leningradin lehtimiesten kommunistisesta korkeakoulusta ja 1935 Lännen vähemmistökansallisuuksien kommunistisesta yliopistosta. Kirjailijan uransa Vikström aloitti 1934. Hän toimi useita vuosia Punalippu-lehden päätoimittajana, ja hän käänsi monien neuvostokirjailijoiden teoksia suomeksi.
Vikström oli Karjalan kirjailijaliiton puheenjohtajana 1971–1975, ja hän sai 1968 Karjalan ASNT:n ansioituneen kulttuurityöntekijän arvonimen.
Uljas Vikströmin tytär oli kirjailija, toimittaja Terttu Vikström.[1]
Teoksia
- Uusia ystäviä, näytelmä, 1950
- Käy eespäin väki voimakas… 1956
- Suvelan Osku, 1961
- Toiska, kertomus Toivo Antikaisen elämästä, 1969
- Torpeedo, kertomus Otto Wille Kuusisen elämästä, 1972
- Hajamuistoja, 1978
Lähteet
- Karjalan suomenkieliset kirjailijat: Uljas Vikström (1910–1977) (Arkistoitu sivu 1, Archive.org) (Arkistoitu sivu 2, Archive.is)
- Uljas Vikströmin muistokirjoitus Neuvosto-Karjala-lehdessä 20.4.1977 (Archive.org) (Arkistoitu sivu 2, Archive.is)
Viitteet
- Toivo Kärki & Maarit Niiniluoto: Siks oon mä suruinen, s. 238. Tammi, 1982. ISBN 951-30-5435-7.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.