Ulf Grönholm

Grönholm kilpaili ralliautoilun yleisessä luokassa vuodesta 1967 alkaen. Hän saavutti ensimmäiset kansallisesti merkittävät voittonsa 100-rallissa ja Teekkarirallissa vuonna 1969, Hakkapeliittarallissa vuonna 1970, 100-rallissa ja Sveitsin talvirallissa vuonna 1971 sekä 100-rallissa, Reiskan rallissa ja Ampiaisrallissa vuonna 1972. Hän ajoi Antti Aarnio-Wihurin rallitallissa ja sijoittui vuoden 1971 Tunturirallissa toiseksi edellään vain oma tallipäällikkönsä.[2] Pohjola-rallin hän voitti ensimmäisen kerran vuonna 1973[3] ja uusi voittonsa vuosina 1977 ja 1980[4].

Rallin Suomen mestaruuden Grönholm voitti kahdesti, ja kaksi kertaa hän sijoittui SM-sarjassa toiseksi. Vuonna 1973 hän ajoi ryhmä 2:ssa Opel Asconaa ja sijoittui Timo Mäkisen takana toiseksi. Vuonna 1976 hän sijoittui ryhmä 4:ssä Tapio Rainion jälkeen toiseksi ajettuaan edelleen Opel Asconaa.[5]

Vuonna 1977 Grönholm voitti ryhmä 4:n Suomen mestaruuden. Hänen kartanlukijanaan oli koko kauden ajan Raimo Anttonen, ja autona oli Opel Kadett. Taakse jäi tulevia maailmanmestareita: Timo Salonen sijoittui toiseksi ja Ari Vatanen kolmanneksi. Seuraavana vuonna Grönholm voitti Suomen mestaruuden ryhmä 2:ssa. Autona oli edelleen Opel Kadett. Toiseksi SM-sarjassa sijoittui Hannu Valtaharju ja kolmanneksi Henri Toivonen.[5]

Jyväskylän suurajoissa Grönholm sijoittui kahdesti kuuden parhaan joukkoon. Vuonna 1973 hän oli kuudes kartanlukijanaan Henry Laine ja autonaan Opel Ascona[6]. Vuonna 1979 hän sijoittui Bob Rehnströmin kanssa neljänneksi Fiat 131 Mirafiorilla[7].

Grönholm ja kartanlukija Bob Rehnström kuolivat tehdessään Hankirallia varten viimeistelyharjoituksia keskellä yötä 26. helmikuuta 1981 Kirkkonummella. Grönholm törmäsi hiekoittamassa olleeseen aura-autoon. Grönholmin ajama Fiat syttyi räjähdysmäisesti tuleen, ja sekä Grönholm että Rehnström kuolivat välittömästi. Lehtitietojen mukaan hiekoitusauton kuljettaja oli yrittänyt valoilla varoittaa vastaantullutta Grönholmia.[8][9][1] Joidenkin lähteiden mukaan aura-auto olisi ollut tien reunassa pysähtyneenä ilman valoja.[10] Tietä ei ollut suljettu harjoittelua varten muulta liikenteeltä.[1]

• Mäkinen, Marko & Rauhala, Samuli: Sorateiden Grand Prix 50 vuotta. UserCom Finland Oy, 2000. ISBN 952-91-2524-0.
• Nylund, Juha: Suomen ralliautoilun historia. Alfamer Oy, 1999. ISBN 952-5089-30-4.
• Rantala, Risto & Siukonen, Markku (toim.): Urheilumme kasvot 5. 4. painos. Oy Scandia Kirjat Ab, 1979.
• Siukonen, Markku (toim.): Urheilumme kasvot 8. Oy Scandia Kirjat Ab, 1977.
• Pohjola-rallin voittajat kautta aikojen 1961–2006 Oulun Urheiluautoilijat. Viitattu 3.1.2008.
• Syvälahti, Antti: Moottoriurheilu vei miehen. Tietoteos Consultor Oy, 2002. ISBN 951-8919-53-4.