Ukrainalainen vapaa yliopisto

UVU perustettiin Wienissä 17. tammikuuta 1921. Aloitteentekijöinä olivat Ulkomailla toimivien journalistien ja kirjailijoiden liitto, Ukrainan sosiologinen instituutti ja wieniläinen Koulutuksen ystävien seura. Sen toiminta oli rinnakkaista Lvivin (maanalaisen) Ukrainan yliopiston kanssa. Aloitetta tukivat Itävallan entiset yliopistojen professorit, joiden ansiosta yliopisto muotoutui noudattamaan perinteisiä linjoja. Ensimmäinen rehtori oli Oleksander Kolessa, ja hänen perinteinen opetusmetodinsa syrjäytti Myh’ailo Hruševskyin kansankorkeakouluhankkeen.[1]

Alkuun UVU:ssa oli 12 professoria ja kolme opettajaa. Opiskelijoita ilmoittautui vain 90, sillä ukrainalaiset emigrantit muuttivat ennen kaikkea Prahaan ja muille Tšekkoslovakian paikkakunnille. Yliopisto siirrettiin siksi Prahaan, ja Tšekkoslovakian valtio takasi taloudellisen tuen ja stipendejä opiskelijoille. Se sai 1921 sekä ulkoministeriön että opetusministeriön myöntämän virallisen aseman. Siirtymisvaiheessa tiedekuntien määrä supistettiin kahteen, filosofiseen ja oikeustieteelliseen, mutta vähitellen opetushenkilöstön ja opiskelijoiden määrä lisääntyi. UVU:sta tuli ukrainalaisen akateemisen elämän keskus Tšekkoslovakiassa. Kirjasto kasvoi, niin että 1920-luvun lopulla se sisälsi 10 000 nimikettä ja oli julkaissut 27 teosta.[1]

1930-luvulla yliopisto joutui kriisiin, kun Tšekkoslovakia lähestyi Neuvostoliittoa ja Puolaa. Kun Kaarlen yliopisto joutui saksalaisen rehtorin johdettavaksi, opiskelijamäärä kasvoi. Yliopisto sai lisää rahoitusta. Prahan ajan viime vaiheissa sillä oli 20 professoria, 10 dosenttia ja kolme opettajaa. Vuosina 1921–1941 yliopistossa valmistui 37 filosofian tohtoria ja 95 oikeustieteen tohtoria. Kun Neuvostoliitto valtasi Prahan toukokuussa 1945, yliopiston toiminta päättyi.[1]

Rehtoreina olivat vuosina 1921–1945 Oleksander Kolessa, Stanyslav Dnistrijanskyi, Ivan J. Horbatševskyi, Fedir Štšerbyna, Dmytro Antonovytš, Andri Jakovliv, Oleksander Mytsjuk, Ivan Borkovskyi ja Avhustyn Vološyn. Jakovliv oli uudestaan rehtorina vuoteen 1945, ja hän siirsi rehtorin tehtävät Vološynille, joka uskoi toiminnan jatkuvan Tšekkoslovakiassa. Jakovliv siirtyi opettajakunnan kanssa länteen. Vološynin toiveet eivät toteutuneet. Hänet pidätettiin, ja hän kuoli vankilassa. UVU:n toiminta lopetettiin ja sen varallisuus ryöstettiin.[1]

UVU:n toiminta alkoi uudestaan Münchenissä 1946. Ansio oli Berliinissä sijainneen Ukrainan tieteellisen instituutin tutkijoiden ja Vadym Štšerbakivskyin. Opettajakuntaan tuli emigrantteja Ukrainasta, opiskelijoita ilmoittautui enimmillään 493 lukuvuodeksi 1947–1948. Toimintaa rahoitettiin lahjoituksin. Opetusta tapahtui oikeustieteessä ja filosofia, myös julkaisutoiminta jatkui, lähinnä julkaistiin oppikirjoja ja alkuperäiskäsikirjoituksia. Vuosina 1946–1956 suoritettiin 206 tohtorintutkintoa ja 103 maisterintutkintoa. Baijerin opetus- ja uskontoministeriön myönsi UVU:lle 16. syyskuuta yksityisen yliopiston aseman.[1]

Saksan rahauudistus 1948 hankaloitti emigranttien taloudellista tilannetta, ja opetushenkilöstöä ja opiskelijoita alkoi siirtyä Pohjois-Amerikkaan. Opetus paikalla päättyi 1956, mutta sitä yritettiin korvata perustamalla kirjeopetusta antava instituutti, jolla oli yhteydet Kanadassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa oleviin entisiin opettajiin. Julkaisutoimintaa vahvistettiin, ja 1957 alettiin julkaista Zapysky Ukrajinskoho vilnoho universytetu -nimistä aikakausjulkaisua.[1]

Tilanne parani kun 1962 perustettiin Ukrainan tutkimuksen edistämisen yhdistys. Opetuksen paikalla käynnisti rehtori Juri Blohy 1965, ja rehtori Volodymyr Janiv jatkoi toiminnan laajentamista. Yliopisto sai 1974 oman rakennuksen. Yhteistoiminta ulkomaisten yliopistojen kanssa oli erityisen hedelmällistä. Yliopiston rehtori on ollut vuodesta 2016 Maria Pryshliak.[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ukrainalainen vapaa yliopisto Wikimedia Commonsissa

• Ukrainische Freie Universität (saksaksi, ukrainaksi)
• Ukrainische Freie Universität Historisches Lexikon Beyerns (saksaksi)