Ukonsieni

Ukonsieni (Macrolepiota procera) on ukonsieniin kuuluva syötävä sieni.

Ukonsieni
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Helttasienet Agaricales
Heimo: Agaricaceae
Suku: Ukonsienet Macrolepiota
Laji: procera
Kaksiosainen nimi

Macrolepiota procera
(Scop.) Singer[1]
Katso myös

  Ukonsieni Wikispeciesissä
  Ukonsieni Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Ukonsienen lakki on aluksi munan muotoinen, mutta vanhemmiten se leviää 10–30 cm leveäksi ja laakeaksi. Lakki on pohjaväriltään valkoinen ja kookkaiden tumman ruskeiden suomujen peittämä. Lakin keskustassa on tumma kohouma. Sienen malto on pehmeää ja valkeaa, samoin heltat. Ukonsienen ohut ja säikeinen jalka puolestaan on vyöhykkeittäin poikkisuomuinen ja pituudeltaan jopa 40 senttiä. Suomujen vyöhykkeisyydestä johtuen jalka voi näyttää poikkiraitaiselta varsinkin alaosastaan. Jalan tyvi on paksuuntunut ja sen puolivälin yläpuolella on selvä, irtonainen rengas. Sienen itiöpöly on valkoista.[2]

Samankaltaiset lajit

Ukonsientä suuresti muistuttaa sen lähilaji, akansieni (Chlorophyllum rhacodes). Ukonsieni on kuitenkin tätä suurempi. Akansienen jalka, heltat ja malto myös punertuvat kosketettaessa, toisin kuin ukonsienellä.[2] Kokematon sienestäjä voi sekoittaa ukonsienen myös myrkylliseen ruskokärpässieneen (Amanita regalis).

Kasvuaika ja -paikka

Hyvinä sienivuosina ukonsieni on runsas, vaikkakin elo-syyskuussa kasvavien itiöemien esiintyvyys vaihtelee paljon. Sientä kasvaa lehtomaisissa metsänreunoissa, metsäniityillä, pihoilla, puutarhoissa ja muissa saman tyyppisissä paikoissa. Suomessa sitä tavataan etelässä yleisenä ja pohjoisempana harvinaisempana.[2]

Käyttö ravinnoksi

Ukonsientä voidaan käyttää sieniruuissa monin tavoin, jopa raakana. Sieni voidaan säilöä kuivaamalla, mutta liottaminen tai keittäminen hävittää sienen maun.[2]

Galleria

Lähteet
  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 29.8.2008
  2. Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 83. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.