Uimapolyypit

Uimapolyypit jaetaan kolmeen alalahkoon, jotka ovat Calycophorae, Cystonectae ja Physonectae. Molekyylifylogeneettisten tutkimusten perusteella tämä jako ei välttämättä ole monofyleettinen. Lahkossa tunnetaan 16 heimoa ja 175 lajia ja näiden lisäsi on noin kymmenkunta lajia, joiden statuksesta ei ole varmuutta.[1][2]

Uimapolyypit on morfologialtaan monimuotoinen lahko. Tyypillistä on, että polyyppirunkokunnat ovat vapaasti uivia, eikä pohjaan ankkuroitunutta vaihetta elinkaaressa ole. Polyypit muodostavat eri tehtäviin erikoistuneita tsooideja. Alalahkoista kahdella, Cystonectae ja Physonectae, on kaasun täyttämä ontelo eli pneumatofori, joka auttaa runkokuntaa kellumaan. Pneumatoforin lisäksi niillä voi olla nektofori eli uimakello, joka auttaa niitä liikkumaan. Alalahkon Calycophorae lajeilla ei pneumatoforia ole, mutta nektoforeja on kaksi. Muut tsooidit muodostavat jopa usean metrin pituisia rihmamaisia ja haarautuneita lonkeroita ravinnonhankintaa ja lisääntymistä varten.[2][3][4]

Uimapolyyppejä tavataan Atlantista, Intian valtamerestä ja Tyynestämerestä veden pinnasta aina 1 000 metrin syvyyteen. Ne pyydystävät pyyntilonkeroillaan ravinnokseen erityisesti äyriäisiä, mutta myös kalojen poikasia. Uimapolyyppien munista kehittyy ensin planulatoukkavaihe ja edelleen esirunkokunta ja sitten sukukypsä runkokunta.[2][3][4]