Uiguurin kieli
Uiguurin kieli (uiguuriksi ئۇيغۇرچە, уйғурчә, uiğurčä tai ئۇيغۇر تىلى, уйғур тили, uiğur tili[1]) on uiguurien puhuma turkkilainen kieli. Sillä on virallisen kielen asema Sinkiangin uiguurien autonomisella alueella Kiinassa.[2]
| Uiguuri | |
|---|---|
 Uiguurin puhuma-alue Kiinassa |
|
| Tiedot | |
| Alue |
 Kiina Kazakstan Uzbekistan Kirgisia Turkmenistan |
| Virallinen kieli | Sinkiang |
| Puhujia | ~ 10 milj. |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto |
arabialainen, latinalainen ja kyrillinen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | Turkkilaiset kielet |
| Kieliryhmä | Itäturkkilaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | ug |
| ISO 639-2 | uig |
| ISO 639-3 | uig |
|
Ohje
|
|
Kielen katsotaan olevan elinvoimainen ja sen lähin sukulaiskieli on uzbekki.[3]
Levinneisyys ja puhujamäärä
Uiguuria puhutaan Sinkiangin lisäksi sen lähialueilla Kazakstanissa, Uzbekistanissa, Kirgisiassa ja Turkmenistanissa. Pieniä uiguurinkielisiä ryhmiä on myös Saudi-Arabiassa, Turkissa ja Afganistanissa.[4] Kiinassa uiguureja oli vuoden 1990 väestönlaskennan mukaan 7,2 miljoonaa henkeä.[5] Neuvostoliitossa uiguureja laskettiin vuonna 1989 olevan 262 600 henkeä, joista 227 400 piti uiguuria äidinkielenään.[4] Neuvostoliiton uiguureista 185 300 asui Kazakstanissa, 36 800 Kirgisiassa ja 35 700 Uzbekistanissa.[6]
Historia ja murteet
Uiguurin kieli eli uusuiguuri kuuluu turkkilaisten kielten karlukkilaiseen ryhmän karlukkilais-horezmilaiseen alaryhmään. Sen lähin sukukieli on uzbekki. Karlukkilaisella ryhmällä on välittävä asema turkkilaisten kielten läntisen ja itäisen haaran välillä. Itä-Turkestanissa varhaisella keskiajalla kirjakielenä käytetty muinaisuiguuri kuuluu puolestaan itäisen haaran uiguurilais-oguusilaisen ryhmän uiguurilais-tukyilaiseen alaryhmään.[7]
Nykyinen uiguurin kieli on seurausta uiguurilaisten, karlukkilaisten, kiptšakkilaisten ja oguusilaisten murteiden monimutkaisesta vuorovaikutuksesta, johon ovat osallistuneet myös tadžikki ja Keski-Aasian muut iranilaiset kielet. Muinais- ja uusuiguuria välittäviä kirjakieliä ovat karahanid-uiguuri, horezminturkki, tšagatai ja türki.[8]
Kieli jakautuu kolmeen päämurteeseen. Luoteista eli keskimurretta puhuu suurin osa kansasta Sinkiangin pohjois- ja länsiosissa sekä Keski-Aasian valtioissa. Se jakautuu useisiin paikallismurteisiin. Hotanin eli etelämurretta puhutaan eteläisessä Sinkiangissa. Lobnorin eli itämurre on etelämurteen tavoin kielellisesti varsin yhdenmukainen.[9]
Fonologia
Konsonantit
| Bilabiaali | Labiodentaali | Alveolaari | Postalveolaari | Palataali | Velaari | Glottaali | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Nasaali | m | n | ŋ | ||||
| Klusiili | p | b | t | d | k | g | ||||
| Affrikaatta | t͡ʃ | d͡ʒ | ||||||
| Frikatiivi | f | v | s | z | ʃ | ʒ | x | ɣ | h | ||
| Tremulantti | r | ||||||
| Lateraali | l | ||||||
| Approksimantti | w | j |
Lähde:[10]
Vokaalit
| Etinen | Keskinen | Takainen | |
|---|---|---|---|
| Suppea | i | y | ɨ | u |
| Puolisuppea | e | ø | o | |
| Puoliavoin | æ | ||
| Avoin | a |
Lähde:[10]
Kirjakieli
Uiguureilla on rikas kirjallinen perintö, jota edellä mainitut kirjakielen vaiheet heijastavat. Kirjoitusjärjestelminä on käytetty turkkilaista riimukirjoitusta, aramealaista, uiguurilaista ja 1000-luvulta lähtien arabialaista kirjaimistoa. Kirjakieli alkoi lähentyä kohti puhuttua kansankieltä 1600-luvulta lähtien.[11]
Kiinan alueella käytetään edelleen arabialaista kirjaimistoa. Neuvostoliitossa siirrytiin vuonna 1930 latinalaiseen ja vuonna 1947 kyrilliseen aakkostoon, jota on täydennetty lisämerkeillä ә, ө, ү, ғ, җ, қ, ң ja һ. Kiinan ja entisen Neuvostoliiton kirjakielet perustuvat molemmat luoteiseen päämurteeseen, mutta niiden normit ovat muotoutuneet eri paikallismurteiden pohjalta.[11]
Sinkiangissa uiguuri toimii alueen virallisena kielenä. Sitä käytetään koulujen, ammattioppilaitosten ja korkeakoulujen opetusvälineenä. Kiinassa ja Keski-Aasian valtioissa julkaistaan uiguurinkielistä kirjallisuutta, sanoma- ja aikakauslehtiä. Kieltä käytetään myös radiossa ja televisiossa.[6]
Nykyisin käytetään latinalaisia, kyrillisiä ja arabialaisia aakkosia.[12]
Aakkoset
Arabialaisen ja kyrillisen aakkoston lisäksi uiguuria voidaan kirjoittaa kahdella eri latinalaisella aakkostolla: Uyƣur Yengi Yeziⱪi (’uiguurin uusi kirjaimisto’; UYY) ja Uyghur Latin Yëziqi (’uiguurin latinalainen kirjaimisto’; ULL). Taulukossa on aakkostojen merkkien vastaavuus arabialaisen aakkoston aakkosjärjestyksen mukaisesti:
|
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kun sana alkaa vokaalilla, arabaialaisella aakkostolla kirjoitettaessa kirjoitetaan vokaalikirjaimen eteen ئ eli hamza pisteettömän yā’-kirjaimen päällä.
Lähteet
- Uyghur Ethnologue. Viitattu 13.10.2021. (englanniksi)
- Uyghur language, alphabets and pronunciation omniglot.com. Viitattu 13.10.2021.
- Glottolog 4.4 - Uighur glottolog.org. Viitattu 13.10.2021.
- Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 437. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.
- Chinese ethnic minorities c-c-c.org. Arkistoitu 19.7.2006. Viitattu 15.7.2009. (englanniksi)
- Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 223. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
- Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 181–182, 187. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9.
- Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 170–171, 176. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9.
- Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 224. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
- Uyghur Language - Structure, Writing & Alphabet - MustGo MustGo.com. Viitattu 13.10.2021. (englanniksi)
- Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 438. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.
- ScriptSource - Uyghur scriptsource.org. Viitattu 13.10.2021.
