Udo Zimmermann

Udo Zimmermann (6. lokakuuta 1943 Dresden – 22. lokakuuta 2021[1]) oli saksalainen säveltäjä.[2][3]

Udo Zimmermann, vuonna 2006.

Zimmermann oli vuosina 1954–1962 Dresden Kreuzchorin jäsen. Hän opiskeli Dresdenin konservatoriossa säveltämistä, orkesterin johtamista ja laulamista. Hänet valittiin vuonna 1970 Dresdenin Semperoperin dramaturgiksi. Sitä ennen hän oli toiminut Walter Felsensteinin avustajana Komische Oper Berlinissä. Dresdenissä Zimmermann perusti Studio Neue Musikin, josta kehittyi Dresdenin nykymusiikin keskus ja edelleen vuonna 2004 Europäisches Zentrum der Künste Hellerau. Zimmermann timi Helleraun taiteellisena johtajana 2004–2008.[1]

Leipzigin oopperan taiteellisena johtajana Zimmernmann toimi vuodet 1990–2000. Ooppera sai tuolloin kansainvälistä mainetta monien maailmanensi-iltojensa ansiosta. Oopperatalossa ensiesitettiin muun muassa Karlheinz Stockhausenin, Dieter Schnebelin ja Hörg Herchetin tuotantoa. Vuonna 1993 Leipzigin ooppera sai vuoden oopperatalon tittelin.[1] Zimmermann jatkoi Leipzigista Deutsche Oper Berliniin taiteelliseksi johtajaksi, jona hän toimi 2001–2003.[1] Vuonna 2008 Zimmermannista tuli Saksin taideakatemian puheenjohtaja.[2] Baijerin radion musica viva -konserttisarjan taiteellisena johtajana hän toimi 1997–2011, jolloin hän oli vastuussa melkein 200 maailmanensi-illan tuotannosta.[1]

Hän sävelsi lukuisia oopperoita, joita ovat Levins Mühle (1972), Der Schuhu und die fliegende Prinzessin (1976), Die wundersame Schustersfrau (1981) ja Weiße Rose (1985). Hänen muita teoksiaan ovat Sinfonia come un grande Lamento (1977) ja Pax Questuosa (Der klagende Friede) (1982) solisteille, kolmelle kuorolle ja orkesterille.[2]

Zimmermann oli Euroopan tieteiden ja taiteiden akatemian jäsen. Hän sai vuonna 1993 Bundesverdienstkreuzin (1. luokka). Hän oli myös Ordre des Arts et des Lettresin upseeri.